Advanced search options

Advanced Search Options 🞨

Browse by author name (“Author name starts with…”).

Find ETDs with:

in
/  
in
/  
in
/  
in

Written in Published in Earliest date Latest date

Sorted by

Results per page:

Sorted by: relevance · author · university · dateNew search

You searched for subject:(raivotauti). Showing records 1 – 2 of 2 total matches.

Search Limiters

Last 2 Years | English Only

No search limiters apply to these results.

▼ Search Limiters


Tampere University

1. Mäkinen, Lauri. Vesikauhun saastuttama Suomi: Vesikauhu, sen ehkäisy ja hoito Suomessa 1910-luvulla. Erityistarkastelussa Viipurin lääni.

Degree: 2020, Tampere University

Vesikauhu on ikävä tauti, joka ilman oikeanlaista hoitoa tappaa lähes varmasti. Olen tutkinut vesikauhun en-naltaehkäisyä, hoitoa ja kontrollia Suomessa 1910-luvulla. Aikaisemman tutkimuksen mukaan erityisesti Itä-Suomi oli vesikauhun riivaamaa seutua, joten olen ottanut lähempään tarkasteluun Viipurin läänin. Olen tar-kastellut vesikauhua myös sosiaalisena ja yhteiskunnallisena ilmiönä. Tutkimuksen lähteet muodostuvat tilas-tomateriaalista (pääasiassa Suomen virallinen tilasto), laeista ja muista valtiollisista aineistoista sekä sanoma- ja aikakauslehdistä. Menetelmänä olen käyttänyt muun muassa kartallistamista, mikä on mahdollistanut taudin levinneisyyden paremman maantieteellisen tarkastelun. 1910-luvun Suomessa vesikauhun leviämistä pyrittiin estämään monin keinoin. Piirieläinlääkärit valvoivat eläintautien esiintymistä ja vesikauhun ilmaantuessa pyysivät läänin kuvernööriä julistamaan alueen vesi-kauhun saastuttamaksi. Saastuneeksi julistetulla alueella lemmikkieläimet tuli pitää kiinni tai koirien kohdalla käyttää kuonokoppaa. Ohjeistusten vastaisesti pidetyt eläimet sai rankkuri tai poliisi tappaa. Koiraverolla yri-tettiin vähentää koirien eli potentiaalisten vesikauhunkantajien määrää. Rankkurit valvoivat myös veron mak-samista ja ottivat veromerkittömät koirat kiinni ja tappoivat ne, jos omistaja ei vaaditussa ajassa ilmaantunut paikalle. Rankkurien menetelmät olivat eläinsuojelun kannalta kyseenalaiset, joten koirien surmaamistapaan pyrittiin puuttumaan. Suuri osa koiranomistajista jätti koiraveron maksamatta eikä kuonokoppaa pidetty aina vaadittaessa. Vuodesta 1885 lähtien vesikauhua oli mahdollista hoitaa rokotteella. Maailman ensimmäisessä hoitoa tarjoa-vassa Pasteur-laitoksessa Ranskassa kävi hoidettavana yksi ryhmä suomalaisia, minkä jälkeen suomalaiset potilaat hoidettiin Pietarissa. Suomeen perustettiin oma Pasteur-laitos vuonna 1916, minkä ansiosta vesi-kauhun uhrit voitiin hoitaa kotimaassa. Laitoksen kohtaamista ongelmista huolimatta ainoastaan yksi potilas kuoli vuosikymmenen loppuun mennessä. Koko vuosikymmenenä kuoli kaksi muuta suomalaista, joista toinen oli saanut hoitoa Pietarin Pasteur-laitoksessa ja toinen oli jäänyt ilman hoitoa. Eläimiä kuoli vesikauhuun huo-mattavasti enemmän kuin ihmisiä. Viipurin läänissä vesikauhua esiintyi paljon, mutta 1910-luvun lopulla vesikauhu oli jo yleisempi Uudellamaalla ja Hämeessä kuin Viipurin läänissä. Tautia ilmeni ympäri Suomen Ahvenanmaata ja Lappia lukuun ottamatta. Yleisintä vesikauhu oli etelän väkirikkailla alueilla, joissa myös ihmisten, eläinten ja asioiden liikkuminen oli suurempaa. Aikaisemmasta tulkinnasta poiketen vesikauhu ei keskittynyt Venäjän rajalle, vaikkakin Karjalan kannas oli vesikauhun pahasti saastuttama alue. Tautia ei esiintynyt läänien sisällä tasaisesti. Esimerkiksi Viipurin läänissä oli pahasti vesikauhuisien kuntien vieressä alueita, joissa vesikauhua ei ollut laisinkaan.

Subjects/Keywords: vesikauhu ; rabies ; raivotauti

Record DetailsSimilar RecordsGoogle PlusoneFacebookTwitterCiteULikeMendeleyreddit

APA · Chicago · MLA · Vancouver · CSE | Export to Zotero / EndNote / Reference Manager

APA (6th Edition):

Mäkinen, L. (2020). Vesikauhun saastuttama Suomi: Vesikauhu, sen ehkäisy ja hoito Suomessa 1910-luvulla. Erityistarkastelussa Viipurin lääni. (Masters Thesis). Tampere University. Retrieved from https://trepo.tuni.fi/handle/10024/120334

Chicago Manual of Style (16th Edition):

Mäkinen, Lauri. “Vesikauhun saastuttama Suomi: Vesikauhu, sen ehkäisy ja hoito Suomessa 1910-luvulla. Erityistarkastelussa Viipurin lääni. ” 2020. Masters Thesis, Tampere University. Accessed May 10, 2021. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/120334.

MLA Handbook (7th Edition):

Mäkinen, Lauri. “Vesikauhun saastuttama Suomi: Vesikauhu, sen ehkäisy ja hoito Suomessa 1910-luvulla. Erityistarkastelussa Viipurin lääni. ” 2020. Web. 10 May 2021.

Vancouver:

Mäkinen L. Vesikauhun saastuttama Suomi: Vesikauhu, sen ehkäisy ja hoito Suomessa 1910-luvulla. Erityistarkastelussa Viipurin lääni. [Internet] [Masters thesis]. Tampere University; 2020. [cited 2021 May 10]. Available from: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/120334.

Council of Science Editors:

Mäkinen L. Vesikauhun saastuttama Suomi: Vesikauhu, sen ehkäisy ja hoito Suomessa 1910-luvulla. Erityistarkastelussa Viipurin lääni. [Masters Thesis]. Tampere University; 2020. Available from: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/120334

2. Mertaoja, Milla. Lemmikkijyrsijät ja -kanit zoonoosien välittäjinä.

Degree: Department of Veterinary Biosciences; Helsingin yliopisto, Eläinlääketieteellinen tiedekunta, Eläinlääketieteellisten biotieteiden osasto; Helsingfors universitet, Veterinärmedicinska fakulteten, Avdelningen för veterinärmedicinska biovetenskap, 2014, University of Helsinki

Jyrsijöitä ja kaneja on historiallisesti pidetty tuhoeläiminä ja niiden tiedetään aiheuttaneen jopa maailmanlaajuisia epidemioita. Nykyään jyrsijät ja kanit ovat jatkuvasti suosiotaan kasvattavia lemmikkieläimiä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää minkälaisia lemmikkijyrsijä- ja kanivälitteisiä zoonooseja on olemassa ja minkälaisia riskejä on zoonoosien saamiselle Suomen olosuhteissa. Suomen luonnonvaraisissa jyrsijöissä ja jäniseläimissä esiintyy runsaasti zoonooseja, kuten myyräkuumetta, jänisruttoa ja lehmärokkoa. Nämä taudit vaikuttavat kuitenkin siirtyvän huonosti lemmikkijyrsijöihin ja -kaneihin. Esimerkiksi Suomen yleisin jyrsijävälitteinen sairaus, myyräkuume, ei vaikuttaisi ollenkaan tarttuvat lemmikkijyrsijöihin. Lemmikkijyrsijät ja -kanit elävät myös kohtalaisen suojattua elämää enimmäkseen sisätiloissa, mikä vähentää luonnonvaraisista eläimistä saatavien tartuntojen mahdollisuutta. Euroopassa tunnetaan lemmikkijyrsijöiden ja -kanien suurkasvattamoista lähteneitä zoonoosiepidemioita. Suomessa jyrsijöiden ja kanien kasvatus on kuitenkin pienimuotoista, jolloin suuria epidemioita ei pääse syntymään. Uusia jalostuseläimiä saatetaan kuitenkin tuoda ulkomailta, jolloin tauditkin saattavat siirtyä eläinten mukana. Lemmikkijyrsijöiltä ja -kaneilta tunnetaan runsaasti zoonoottisia taudinaiheuttajia. Nämä taudinaiheuttajat voivat tarttua esimerkiksi hengitysteiden kautta, terveen tai rikkoutuneen ihon kautta sekä suun kautta. Tautia kantava jyrsijä tai kani on useimmiten oireeton. Jyrsijävälitteisten zoonoosien tarttuminen terveeseen henkilöön on kohtalaisen harvinaista. Suurimmat riskit tartunnoille ovat henkilöillä, joiden immuunipuolustus on heikentynyt sekä runsaasti jyrsijöitä käsittelevillä henkilöillä. Suomessa riskit jyrsijävälitteisille zoonooseille ovat kohtalaisen pieniä, eikä monia tautitapauksia tunneta. Toisaalta jyrsijävälitteisiä zoonooseja on usein vaikea tunnistaa, sillä usein tautia kantanut jyrsijä tai kani on oireeton, taudit ovat verrattain harvinaisia tai huonosti tunnettuja ja ne voivat mahdollisesti tarttua muutakin kautta. Siksi lääkärissä ei välttämättä osata epäillä lemmikkieläintä sairauden aiheuttajaksi. Useilta zoonooseilta on kohtalaisen helppoa suojautua muistamalla hyvä käsihygienia sekä säilyttämällä ihmisten elintarvikkeet eläinten ulottumattomissa. Lemmikkieläimen oikea käsittely vähentää puremien ja raapimien riskiä. Lemmikkien häkit ja muu elinympäristö kannattaa myös pitää siistinä sekä suojata lemmikkien ruuat ja hoitovälineet luonnonvaraisilta eläimiltä. Tämä työ on tarkoitettu oppaaksi niin eläinlääkäreille kuin lemmikkijyrsijöiden ja -kanien omistajille erilaisten tartuntariskien tunnistamiseksi ja välttämiseksi.

Subjects/Keywords: Lymfosyyttikoriomeningiitti; dermatofyytti; rabies; Streptobacillus moniliformis; Spirillum minus; Leptospira; Giardia duodenalis; Cheyletiella parasitivorax; Francisella tularensis; Encephalitozoon cuniculi; zoonoosit; jyrsijät; kani; rotta; Salmonella-bakteerit; lehmärokkovirus; vesikauhu; raivotauti; Mikrobiologia ja epidemiologia; Mikrobiologi och epidemiologi; Microbiology and Epidemiology; Lymfosyyttikoriomeningiitti; dermatofyytti; rabies; Streptobacillus moniliformis; Spirillum minus; Leptospira; Giardia duodenalis; Cheyletiella parasitivorax; Francisella tularensis; Encephalitozoon cuniculi

…Erityisesti hiiri, mutta myös rotta, marsu ja hamsteri. Rabiesvirus (raivotauti, vesikauhu… 

Page 1 Page 2 Page 3 Page 4 Page 5 Page 6 Page 7

Record DetailsSimilar RecordsGoogle PlusoneFacebookTwitterCiteULikeMendeleyreddit

APA · Chicago · MLA · Vancouver · CSE | Export to Zotero / EndNote / Reference Manager

APA (6th Edition):

Mertaoja, M. (2014). Lemmikkijyrsijät ja -kanit zoonoosien välittäjinä. (Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/42680

Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation

Chicago Manual of Style (16th Edition):

Mertaoja, Milla. “Lemmikkijyrsijät ja -kanit zoonoosien välittäjinä.” 2014. Thesis, University of Helsinki. Accessed May 10, 2021. http://hdl.handle.net/10138/42680.

Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation

MLA Handbook (7th Edition):

Mertaoja, Milla. “Lemmikkijyrsijät ja -kanit zoonoosien välittäjinä.” 2014. Web. 10 May 2021.

Vancouver:

Mertaoja M. Lemmikkijyrsijät ja -kanit zoonoosien välittäjinä. [Internet] [Thesis]. University of Helsinki; 2014. [cited 2021 May 10]. Available from: http://hdl.handle.net/10138/42680.

Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation

Council of Science Editors:

Mertaoja M. Lemmikkijyrsijät ja -kanit zoonoosien välittäjinä. [Thesis]. University of Helsinki; 2014. Available from: http://hdl.handle.net/10138/42680

Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation

.