You searched for subject:(medicine).
Showing records 1 – 30 of
39655 total matches.
◁ [1] [2] [3] [4] [5] … [1322] ▶
1.
Richards, Eleanor Rhiannon.
An investigation into the role of epidurals in patients undergoing colorectal surgery.
Degree: Thesis (M.D.), 2014, University of Hull
URL: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11680 
;
http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.668212
► Background: Thoracic epidural anaesthesia (TEA) is routinely used for the relief of Postoperative pain in patients undergoing major colorectal surgery. TEA is often associated with…
(more)
▼ Background: Thoracic epidural anaesthesia (TEA) is routinely used for the relief of Postoperative pain in patients undergoing major colorectal surgery. TEA is often associated with hypotension, which may be refractory to intravenous fluids, causing concerns over the effect of such hypotension on anastomotic perfusion. Despite the widespread use of TEA in colorectal surgical patients, their effects on intestinal perfusion are not fully understood. Recent anaesthetic advances have provided potential alternatives to TEA for these patients, such as local anaesthetic wound catheters. Aim: To investigate the effects of epidurals on splanchnic flow and to explore potential alternatives to thoracic epidurals for the management of pain in an enhanced recovery setting. Methods: One systematic review of the literature, two prospective observational studies and one prospective randomised, controlled clinical trial. Results: The findings of both the systematic review of the literature and the two prospective observational studies on the effects of TEA on splanchnic blood flow were inconsistent. These studies indicate that epidural mediated hypotension may be accompanied by a reduction in splanchnic blood flow in some patients. This effect was not consistent but when present was not corrected by intravenous fluid therapy but required vasopressor therapy. The randomised controlled trial has demonstrated that wound catheters provide a viable alternative to epidurals within an enhanced recovery program. Conclusion: A selective approach to the use of TEA in colorectal surgery should be adopted. Their effects on splanchnic flow remain unclear. Local anaesthetic wound catheters are an effective alternative.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Richards, E. R. (2014). An investigation into the role of epidurals in patients undergoing colorectal surgery. (Doctoral Dissertation). University of Hull. Retrieved from http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11680 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.668212
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Richards, Eleanor Rhiannon. “An investigation into the role of epidurals in patients undergoing colorectal surgery.” 2014. Doctoral Dissertation, University of Hull. Accessed February 27, 2020.
http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11680 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.668212.
MLA Handbook (7th Edition):
Richards, Eleanor Rhiannon. “An investigation into the role of epidurals in patients undergoing colorectal surgery.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Richards ER. An investigation into the role of epidurals in patients undergoing colorectal surgery. [Internet] [Doctoral dissertation]. University of Hull; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11680 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.668212.
Council of Science Editors:
Richards ER. An investigation into the role of epidurals in patients undergoing colorectal surgery. [Doctoral Dissertation]. University of Hull; 2014. Available from: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11680 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.668212
2.
Barakat, Hashem M.
Preoperative supervised exercise and outcomes following elective abdominal aortic aneurysm repair.
Degree: Thesis (M.D.), 2014, University of Hull
URL: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11175
;
http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.656302
► Objective: The aim of this research was to evaluate the role of preoperative supervised exercise training on perioperative outcomes and cardiopulmonary exercise testing (CPET) parameters…
(more)
▼ Objective: The aim of this research was to evaluate the role of preoperative supervised exercise training on perioperative outcomes and cardiopulmonary exercise testing (CPET) parameters in patients undergoing elective abdominal aortic aneurysm (AAA) repair, and to analyse the value of different preoperative risk assessment tools in predicting postoperative complications following this intervention. Methods: Participants in this project were patients with large AAA (≥ 5.5 cm), awaiting elective open or endovascular repair. Study 1: was a prospective randomised controlled trial. Participants were randomised in two parallel groups: a 6-week preoperative exercise training programme or standard treatment. The primary outcome measure was the composite endpoint of postoperative cardiac, pulmonary and renal complications. Secondary outcome measures were: lengths of hospital and critical care stay, APACHE II scores recorded within 6 hours postoperatively, SIRS criteria, thirty-day mortality, reoperation and postoperative bleeding. Patients were followed up for 3 months postoperatively. Study 2: was a sub-group study within Study 1. A sub-group of patients from Study 1 consented to undergo two rather than one preoperative CPETs: the first at baseline, and a second following completion of 6 weeks of exercise or on the day immediately prior to surgery. The primary outcome measure was the effect of exercise on CPET parameters. Study 3 utilised univariate and multivariate analysis to assess the value of different preoperative risk assessment tools in predicting postoperative complications in patients undergoing elective AAA repair. Results: Study 1: 136 patients were recruited, 12 withdrew before operative interventions and were not included in the analysis. A total of 124 patients (62 in each group) were included (111 men, mean (s.d.) age 73 (7) years), of which 46 patients underwent EVAR (23 in each group). 14 patients (22.6 per cent) sustained postoperative complications in the exercise group, compared to 26 (41.9 per cent) in the non-exercise group (P=0.021). Four patients (3.2 per cent; 2 in each group) died within 30 days postoperatively. Length of hospital stay was significantly shorter in the exercise group (median (IQR) 7 (5-9) days) than the control group (median (IQR) 8 (6.0 - 12.3) days) (P=0.025). There were no significant differences in the length of critical care stay (P=0.845), APACHE II scores (P=0.256), incidence of re-operations (P=1.000) or postoperative bleeding (P=0.343) between the two study groups. Study 2: 48 patients were recruited: 33 patients in the exercise group, and 15 in the control group. All participants completed their two CPET assessments. A 6-week exercise schedule improved aerobic fitness parameters compared to the control group. Median (IQR) VO2 peak improved from 18.4 (15.0-20.9) to 20.0 (16.9-21.3) ml O2/kg/min; P=0.004, and median AT improved from 12.0 (10.4-14.5) to 13.9 (10.6-15.1) ml O2/kg/min; P=0.012. There were no statistically significant changes in CPET parameters in the control…
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Barakat, H. M. (2014). Preoperative supervised exercise and outcomes following elective abdominal aortic aneurysm repair. (Doctoral Dissertation). University of Hull. Retrieved from http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11175 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.656302
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Barakat, Hashem M. “Preoperative supervised exercise and outcomes following elective abdominal aortic aneurysm repair.” 2014. Doctoral Dissertation, University of Hull. Accessed February 27, 2020.
http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11175 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.656302.
MLA Handbook (7th Edition):
Barakat, Hashem M. “Preoperative supervised exercise and outcomes following elective abdominal aortic aneurysm repair.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Barakat HM. Preoperative supervised exercise and outcomes following elective abdominal aortic aneurysm repair. [Internet] [Doctoral dissertation]. University of Hull; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11175 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.656302.
Council of Science Editors:
Barakat HM. Preoperative supervised exercise and outcomes following elective abdominal aortic aneurysm repair. [Doctoral Dissertation]. University of Hull; 2014. Available from: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:11175 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.656302
3.
Hall, Jessica.
Study of the thrombogenicity induced by the cytotoxic treatment of malignant disease.
Degree: PhD, 2014, University of Hull
URL: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:10935
;
http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.646837
► Cancer and its treatment are frequently complicated by the development of venous thromboembolism (VTE). Interestingly, VTE incidence rates vary according to tumour type and the…
(more)
▼ Cancer and its treatment are frequently complicated by the development of venous thromboembolism (VTE). Interestingly, VTE incidence rates vary according to tumour type and the chemotherapy regimen administered. Yet, the precise mechanisms responsible for the increase in VTE in cancer patients remain unclear. Tissue factor (TF), the primary cellular initiator of the coagulation cascade, is over-expressed in many solid malignancies, particularly pancreatic cancer, and the number of circulating TF+ microparticles (MP) are increased in cancer patients. It is hypothesised that the increased risk of VTE in cancer patients generated by cytotoxic treatment may be partly attributed to the apoptotic process, involving the exposure of procoagulant phosphatidylserine (PS) on tumour cells or other chemotherapy damaged cells and increased release of TF+ MP into the circulation. The aim of this study was to explore how coagulation can be initiated in cancer cells and be potentiated by chemotherapy, with respects to the specific expression of TF and PS, and generation of MP. Flow cytometry was used to evaluate expression of cell surface TF and level of apoptosis in untreated/doxorubicin (Dox)-treated cancer cell lines, and number of MP in platelet-free plasma (PFP) from untreated pancreatic cancer patients, myeloproliferative disorder (MPD) patients, and multiple myeloma (MM) patients before, during, and after chemotherapy. The cell proliferation of untreated/Dox-treated cancer cells was assessed by an MTS assay. Procoagulant activity (PCA) of untreated/Dox-treated cancer cells and their isolated cell-free supernatants containing MP, and also MM and MPD patient PFP was measured using a prothrombin time assay. Enzyme-linked immunosorbent assay quantified levels of TF in unfiltered/0.1 μm filtered cell-free supernatants isolated from cancer cell lines, and serum levels of soluble cell adhesion molecules CD106 and CD54 from MM patients. Pancreatic (AsPC-1, CFPAC-1, MIA-PaCa-2), ovarian (A270, ES2, SKOV-3), colorectal (CaCo-2, LoVo), breast (MCF-7, MDA-MB-231, T47D), and haematological (JJN3, U937) cancer cells were found to support coagulation in a cell number-dependent manner, defined by a logarithmic relationship that was consistent across all cell lines. Furthermore, single cell clotting time (CT) was determined for each cancer cell line from the slope and y axis intercept of a logarithmically transformed data plot. A near linear relationship was observed between TF expression and single cell CT where a higher expression of TF results in a proportionally faster CT (P = 0.01). In addition, tumour cell-derived MP were shown to be procoagulant and the majority of procoagulant potential could be removed by passing isolated cell-free supernatants through a 0.1 μm filter. A dose-dependent CT was observed with AsPC-1, CFPAC-1, ES2, SKOV-3, LoVo, and MDA-MB-231 cell-free supernatants. The cytotoxic chemotherapeutic agent Dox was found to decrease the number of viable ovarian (ES2), breast (MDA-MB-231, T47D), and haematological (MM.1S,…
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Hall, J. (2014). Study of the thrombogenicity induced by the cytotoxic treatment of malignant disease. (Doctoral Dissertation). University of Hull. Retrieved from http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:10935 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.646837
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Hall, Jessica. “Study of the thrombogenicity induced by the cytotoxic treatment of malignant disease.” 2014. Doctoral Dissertation, University of Hull. Accessed February 27, 2020.
http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:10935 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.646837.
MLA Handbook (7th Edition):
Hall, Jessica. “Study of the thrombogenicity induced by the cytotoxic treatment of malignant disease.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Hall J. Study of the thrombogenicity induced by the cytotoxic treatment of malignant disease. [Internet] [Doctoral dissertation]. University of Hull; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:10935 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.646837.
Council of Science Editors:
Hall J. Study of the thrombogenicity induced by the cytotoxic treatment of malignant disease. [Doctoral Dissertation]. University of Hull; 2014. Available from: http://hydra.hull.ac.uk/resources/hull:10935 ; http://ethos.bl.uk/OrderDetails.do?uin=uk.bl.ethos.646837
Yale University
4.
Belcher, Justin Miles.
Acute Kidney injury in the Setting of Cirrhosis.
Degree: 2015, Yale University
URL: http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=3663447
► Acute kidney injury (AKI) is a common complication in patients with cirrhosis and is associated with significant mortality. Despite the overall poor outcomes, there…
(more)
▼ Acute kidney injury (AKI) is a common complication in patients with cirrhosis and is associated with significant mortality. Despite the overall poor outcomes, there exists hope for such patients as, unlike in the majority of setting of AKI, specific treatments are available which have been shown to improve renal function and mortality. However, historically intransient difficulties in differential diagnosis and prognosis have limited the extent to which such treatments can be appropriately utilized. In addition, though AKI has long been appreciated as a feared complication, the definitions of AKI employed in studies involving patients with cirrhosis have not been standardized, lack sensitivity, and have often been limited to narrow clinical settings. We conducted a multicenter, prospective observational cohort study of patients with cirrhosis and AKI, drawn from multiple hospital wards, utilizing the modern acute kidney injury network (AKIN) definition and assessed the association between AKI severity and progression with in-hospital mortality. Following this we investigated whether early changes in serum cystatin C levels were more closely associated with subsequent outcomes than similarly early changes in serum creatinine. We subsequently assessed whether novel biomarkers of kidney structural injury, measured on the day of fulfilling AKI criteria, can predict progression of AKI and mortality. Finally, we investigated the ability of biomarkers to assist with differential diagnosis and potentially change the way in which causes of AKI in cirrhosis are conceptualized. 192 patients were enrolled and included in the study. In the first phase, 85 (44%) of these were found to progress to a higher AKIN stage after initially fulfilling AKI criteria. Patients achieved a peak severity of AKIN stage 1, 26%, stage 2, 24%, and stage 3, 49%. Progression was significantly more common and peak AKI stage higher in non-survivors than survivors (p < 0.0001). After adjusting for baseline renal function, demographics and critical hospital and cirrhosis-associated variables, progression of AKI was independently associated with mortality (adjusted odds ratio = 3.8, 95% confidence interval (CI) 1.3-11.1). We conclude that AKI, as defined by AKIN criteria, in patients with cirrhosis is frequently progressive and severe and is independently associated with mortality in a stage-dependent fashion. Unfortunately, accurately predicting which patients will experience the worst outcomes is challenging as serum creatinine correlates poorly with glomerular filtration in patients with cirrhosis and fluctuations may mask progression early in the course of AKI. Cystatin C, a low-molecular-weight cysteine proteinase inhibitor, is a potentially more accurate marker of glomerular filtration. In the second phase of our study we evaluated whether early changes in serum cystatin C would associate more strongly with a composite endpoint of dialysis or mortality than early changes in creatinine. Of 106 patients studied with at least 2…
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Belcher, J. M. (2015). Acute Kidney injury in the Setting of Cirrhosis. (Thesis). Yale University. Retrieved from http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=3663447
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Belcher, Justin Miles. “Acute Kidney injury in the Setting of Cirrhosis.” 2015. Thesis, Yale University. Accessed February 27, 2020.
http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=3663447.
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
MLA Handbook (7th Edition):
Belcher, Justin Miles. “Acute Kidney injury in the Setting of Cirrhosis.” 2015. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Belcher JM. Acute Kidney injury in the Setting of Cirrhosis. [Internet] [Thesis]. Yale University; 2015. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=3663447.
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
Council of Science Editors:
Belcher JM. Acute Kidney injury in the Setting of Cirrhosis. [Thesis]. Yale University; 2015. Available from: http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=3663447
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
University of South Florida
5.
Na, Insung.
Computational Analysis of Protein Intrinsic Disorder in Human Diseases.
Degree: 2017, University of South Florida
URL: http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=10603424
► There are different conformational states of proteins characterized by different Gibbs free energy levels, manifested in folding-unfolding dynamics, for example. Recently, a set of…
(more)
▼ There are different conformational states of proteins characterized by different Gibbs free energy levels, manifested in folding-unfolding dynamics, for example. Recently, a set of protein states, which require relatively small amount of folding energies, emerged as subjects of intensive research, and proteins or regions characterized by the presence of these states have been termed as ‘Intrinsically Disordered Proteins’ (IDP) and ‘Intrinsically Disordered Protein Regions’ (IDPR), respectively. Predisposition for intrinsic disorder of a query protein is encoded in its amino acid sequence and composition, and can be rather accurately predicted using several intrinsic disorder algorithms. Since pathology of many human diseases can be driven by proteins characterized by high intrinsic disorder scores, research on various disease-associated proteins is often started with the analysis of their intrinsic disorder propensities. In this work, I utilized computational approaches based on the concept of intrinsic disorder to address three health-related issues. To this end, I developed a novel computational platform for disorder-based drug discovery and applied this tool for finding inhibitors of the cancer-related MBD2-NuRD complex, utilized molecular dynamic simulations to explain the effects of mutations on the functionality of the X-linked protoporphyria-related protein ALAS, and used bioinformatics tools to examine the effects of cardiomyopathy-related mutations in cardiac troponin. Since the complex between the Methyl-CpG-binding domain protein 2 (MBD2) and the Nucleosome Remodeling Deacetylase complex (NuRD) specifically binds to the mCpG-island and blocks tumor suppressor gene expression, finding an inhibitor of this MBD2-NuRD complex is hypothesized to be important for the development of novel anti-cancer drugs. I found that the site, which is responsible for the MBD2 interaction with the transcriptional repressor p66-α (p66α, which is a part of the NuRD complex), is characterized by a specific disorder-to-order transition pattern, this pattern showed a remarkable similarity to the disorder-to-order pattern of the Myc transcription factor binding site for the Max transcription factor. Importantly, several inhibitors of the Myc-Max interaction targeting the disorder-to-order transition site of Myc were previously described. By applying molecular docking at the disorder-to-order transition site of MBD2, two compounds were identified and further evaluated through molecular dynamics simulations. Anti-leukemia and anti-metastasis effectiveness of these compounds was demonstrated in dedicated <i> in vitro</i> and <i>in vivo</i> experiments conducted by our collaborators. In relation to the defective protein associated with the X-linked protoporphyria (XLPP), the hepta-variant of mouse erythroid 5-aminolevulinate synthase (mALAS2), previously shown to be characterized by a remarkable acceleration of the reaction rate, was investigated through molecular dynamics…
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Na, I. (2017). Computational Analysis of Protein Intrinsic Disorder in Human Diseases. (Thesis). University of South Florida. Retrieved from http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=10603424
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Na, Insung. “Computational Analysis of Protein Intrinsic Disorder in Human Diseases.” 2017. Thesis, University of South Florida. Accessed February 27, 2020.
http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=10603424.
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
MLA Handbook (7th Edition):
Na, Insung. “Computational Analysis of Protein Intrinsic Disorder in Human Diseases.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Na I. Computational Analysis of Protein Intrinsic Disorder in Human Diseases. [Internet] [Thesis]. University of South Florida; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=10603424.
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
Council of Science Editors:
Na I. Computational Analysis of Protein Intrinsic Disorder in Human Diseases. [Thesis]. University of South Florida; 2017. Available from: http://pqdtopen.proquest.com/#viewpdf?dispub=10603424
Note: this citation may be lacking information needed for this citation format:
Not specified: Masters Thesis or Doctoral Dissertation
University of Kansas
6.
Norton, Laura Elaine.
Implementation of a Quality Improvement Initiative to Optimize Testing and Improve Antibiotic Utilization for Group A Streptococcal Pharyngitis in a Community Pediatric Practice.
Degree: MS, Preventive Medicine and Public Health, 2017, University of Kansas
URL: http://hdl.handle.net/1808/26944
► Background and Objective: Acute pharyngitis is a common diagnosis in ambulatory pediatrics. The Infectious Diseases Society of America (IDSA) clinical practice guideline for group A…
(more)
▼ Background and Objective: Acute pharyngitis is a common diagnosis in ambulatory pediatrics. The Infectious Diseases Society of America (IDSA) clinical practice guideline for group A streptococcal (GAS) pharyngitis recommends strict criteria for GAS testing to avoid misdiagnosis and unnecessary treatment of colonized children. We sought to improve adherence to the IDSA guideline for testing and treatment of GAS pharyngitis in a large community pediatrics practice. Methods: The Model for Improvement was used and iterative Plan-Do-Study-Act (PDSA) cycles were completed in a Maintenance of Certification quality improvement project. Interventions included: provider education, modification of an existing office procedure, communication strategies, and patient/family education. Outcomes were assessed utilizing statistical process control charts. Results: Unnecessary GAS testing decreased by 17% (from 64% to 47%) during the project. Presence of viral symptoms was the primary reason for unnecessary testing. Appropriate antibiotic utilization did not significantly change during the project. At the end of the intervention period the majority of providers perceived an improvement had occurred in their ability to communicate with families about the need for GAS pharyngitis testing and about antibiotic use. Conclusions: The majority of GAS pharyngitis testing in this practice was inconsistent with guideline recommendations for testing prior to intervention. A Maintenance of Certification quality improvement initiative led to improvement in guideline-based testing for GAS pharyngitis.
Advisors/Committee Members: Choi, Won (advisor), Myers, Angela (cmtemember), Lee, Brian (cmtemember).
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Norton, L. E. (2017). Implementation of a Quality Improvement Initiative to Optimize Testing and Improve Antibiotic Utilization for Group A Streptococcal Pharyngitis in a Community Pediatric Practice. (Masters Thesis). University of Kansas. Retrieved from http://hdl.handle.net/1808/26944
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Norton, Laura Elaine. “Implementation of a Quality Improvement Initiative to Optimize Testing and Improve Antibiotic Utilization for Group A Streptococcal Pharyngitis in a Community Pediatric Practice.” 2017. Masters Thesis, University of Kansas. Accessed February 27, 2020.
http://hdl.handle.net/1808/26944.
MLA Handbook (7th Edition):
Norton, Laura Elaine. “Implementation of a Quality Improvement Initiative to Optimize Testing and Improve Antibiotic Utilization for Group A Streptococcal Pharyngitis in a Community Pediatric Practice.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Norton LE. Implementation of a Quality Improvement Initiative to Optimize Testing and Improve Antibiotic Utilization for Group A Streptococcal Pharyngitis in a Community Pediatric Practice. [Internet] [Masters thesis]. University of Kansas; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://hdl.handle.net/1808/26944.
Council of Science Editors:
Norton LE. Implementation of a Quality Improvement Initiative to Optimize Testing and Improve Antibiotic Utilization for Group A Streptococcal Pharyngitis in a Community Pediatric Practice. [Masters Thesis]. University of Kansas; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/1808/26944
University of Oulu
7.
Korkeaniemi, I. (Ilpo).
Parestesia oirediagnoosina neurologian poliklinikalla.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402261137
► Parestesiat ovat ryhmä tuntohäiriöitä. Ne voidaan määritellä subjektiivisiksi ihotuntemuksiksi (esim. puutuminen ja tikustelu), jotka aistitaan spontaanisti ilman stimulaatiota. Parestesiat ovat yleisiä oireita potilaiden keskuudessa ja…
(more)
▼ Parestesiat ovat ryhmä tuntohäiriöitä. Ne voidaan määritellä subjektiivisiksi ihotuntemuksiksi (esim. puutuminen ja tikustelu), jotka aistitaan spontaanisti ilman stimulaatiota. Parestesiat ovat yleisiä oireita potilaiden keskuudessa ja usein myös syy erikoissairaanhoidon lähetteeseen. Niiden taustalla voivat olla vakavat keskushermosto- tai ääreishermostoperäiset syyt, mutta usein selvää syytä oireiden taustalta ei saada selville.
Tutkielman tavoitteena oli selvittää, löytyykö neurologian poliklinikalle parestesia-diagnooseilla tulleista lähetepotilaista tietoja, jotka auttaisivat tulevaisuudessa kohdentamaan jatkotutkimuksia oikeaan suuntaan. Lisäksi selvitettiin kuinka monen lähetepotilaan oireiden taustalta löytyi neurologinen sairaus.
Tutkielma suoritettiin retrospektiivisesti valitsemalla vuoden 2011 Oulun yliopistollisen sairaalan (Oys) neurologian poliklinikkaan tulleista lähetteistä 100 perättäistä parestesia-diagnoosilla tullutta lähetepotilasta. Näiden potilaiden lähetetiedot sekä tieto mahdollisista jatkotutkimuksista neurologian poliklinikalla kerättiin elektronisista lähetteistä ja ESKO-potilastietojärjestelmästä.
Tulokset viittasivat siihen, että kyseisten potilaiden joukosta löytyivät hyvin välitöntä ja kiireellistä hoitoa vaativat sairaudet. Epäselvemmillä oireilla tulleiden potilaiden hoitoketjuissa oli kuitenkin usein hiottavaa. Erikoissairaanhoidossa potilaille päädyttiin usein tekemään jatkotutkimuksia. Etenkin pään kuvantamistutkimukset olivat yleisiä suhteessa löydöksiin. Neurologian poliklinikalle tulleissa lähetteissä oli usein puutteita niin statuksen kuin esitietojenkin osalta. Pääosa näistä lähetteistä tuli perusterveydenhuollosta, joten hoitoketjun tehostamisen tulisi tähdätä ensisijaisesti sen alkupäähän eli terveyskeskuksiin. Tämä johtaisi turhien lähetteiden vähenemiseen ja tätä kautta myös erikoissairaanhoidossa tehdyt jatkotutkimukset vähentyisivät ja kohdentuisivat oikeille potilasryhmille.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Korkeaniemi, I. (. (2014). Parestesia oirediagnoosina neurologian poliklinikalla. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402261137
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Korkeaniemi, I (Ilpo). “Parestesia oirediagnoosina neurologian poliklinikalla.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402261137.
MLA Handbook (7th Edition):
Korkeaniemi, I (Ilpo). “Parestesia oirediagnoosina neurologian poliklinikalla.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Korkeaniemi I(. Parestesia oirediagnoosina neurologian poliklinikalla. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402261137.
Council of Science Editors:
Korkeaniemi I(. Parestesia oirediagnoosina neurologian poliklinikalla. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402261137
University of Oulu
8.
Pekkala, N. (Niina).
S100B-proteiini lasten kuumekouristuksissa.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412162129
► S100B-proteiini on gliasoluspesifinen proteiini, jota vapautuu verenkiertoon aivovaurioiden yhteydessä. Kohonneet pitoisuudet korreloivat aivovaurion vaikeusasteen ja lopputuleman kanssa. S100B-proteiini toimii myös merkkiaineena veri—aivoesteen toimintahäiriöille. Lapsilla kohonneet…
(more)
▼ S100B-proteiini on gliasoluspesifinen proteiini, jota vapautuu verenkiertoon aivovaurioiden yhteydessä. Kohonneet pitoisuudet korreloivat aivovaurion vaikeusasteen ja lopputuleman kanssa. S100B-proteiini toimii myös merkkiaineena veri—aivoesteen toimintahäiriöille. Lapsilla kohonneet proteiinipitoisuudet on liitetty astrosyyttivaurion markkereiksi jopa lievän aivovamman jälkeen. On mahdollista, että kuumekouristusten yhteydessä seerumin ja likvorin S100B-proteiinipitoisuudet nousevat ollen merkkinä aivoissa käynnissä olevasta patologisesta prosessista ja ennustavat kohtausten uusiutumistodennäköisyyttä. Tässä tutkimuksessa mittasimme seerumin ja likvorin S100B-proteiinipitoisuudet 103 lapselta, jotka olivat sairastaneet ensimmäisen kuumekouristuksensa. 33 lapsipotilasta, joilla oli akuutti kuumeinen infektio ilman kouristuksia, toimivat kontrolleina seerumipitoisuuksien suhteen. Kuumekouristajapotilailla S100B-proteiinipitoisuuksien keskiarvo likvorissa oli 0,21 μg/l ja seerumissa 0,12 μg/l. Kontrollipotilailla vastaava seerumipitoisuuksien keskiarvo oli 0,11 μg/l (ero 0,01 μg/l, 95 %:n luottamusväli -0,02—0.04 μg/l, P = 0,46). Seerumin S100B-proteiinipitoisuus oli riippuvainen potilaiden iästä (r = -0,28, P = 0,008) alle neljävuotiailla lapsilla. Pitoisuus ei kuitenkaan ennustanut kuumekouristuksen vaikeusastetta eikä kohtauksen uusiutumista. Aikaviiveellä kuumekouristuskohtauksen alkamisesta sairaalaan saapumiseen ei ollut korrelaatiota S100B-pitoisuuksiin seerumi- (r = -0,130, P = 0,28) eikä likvorinäytteissä (r = -0,091, P = 0,52). Tutkimustuloksemme tukevat aiempaa käsitystä siitä, että kuumekouristukset ovat vaarattomia kehittyville aivoille.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Pekkala, N. (. (2014). S100B-proteiini lasten kuumekouristuksissa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412162129
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Pekkala, N (Niina). “S100B-proteiini lasten kuumekouristuksissa.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412162129.
MLA Handbook (7th Edition):
Pekkala, N (Niina). “S100B-proteiini lasten kuumekouristuksissa.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Pekkala N(. S100B-proteiini lasten kuumekouristuksissa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412162129.
Council of Science Editors:
Pekkala N(. S100B-proteiini lasten kuumekouristuksissa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412162129
University of Oulu
9.
Seppälä, M. (Markus).
Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041429
► Keuhkojen natiiviröntgentutkimusta käytetään terveydenhuollossa yleisesti keuhkokuumeen diagnostiikassa, vaikka keuhkojen natiivikuva ei erottele hyvin virus- ja bakteeriperäistä keuhkokuumetta. Tämä asettaa keuhkokuvan diagnostisen arvon kriittiseen valoon erityisesti…
(more)
▼ Keuhkojen natiiviröntgentutkimusta käytetään terveydenhuollossa yleisesti keuhkokuumeen diagnostiikassa, vaikka keuhkojen natiivikuva ei erottele hyvin virus- ja bakteeriperäistä keuhkokuumetta. Tämä asettaa keuhkokuvan diagnostisen arvon kriittiseen valoon erityisesti lapsilla, jotka ovat aikuisia herkempiä ionisoivan säteilyn haittavaikutuksille. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää keuhkojen natiiviröntgentutkimuksen indikaatioita ja löydöksiä, miten hyvin auskultaatiolöydös ennustaa keuhkokuvalöydöstä sekä kuinka suuri osa otetuista keuhkokuvista on ollut tarpeellisia ja vaikuttanut potilaan hoitoon lasten ja nuorten erikoissairaanhoidon päivystyspoliklinikalla hoidetuilla lapsipotilailla. Koko aineistosta pneumonia löytyi noin 30%:lta ja pneumoniaepäilyn vuoksi kuvatuista 54%:lta. Suurin osa pneumoniaepäilyn vuoksi kuvatuista keuhkokuvista on mielestämme ollut oikeutettuja, mutta sivusuunnan keuhkokuvia otettiin kuitenkin yleiseen käytäntöön nähden paljon. Keuhkojen auskultaatiolöydös ei yksinään löydä tai poissulje keuhkokuumetta hyvin. Selkeän lohkokeuhkokuumeen tunnistaminen keuhkokuvasta onnistui lastenlääkäreiltä hyvällä tarkkuudella ilman radiologin lausuntoa, mutta muita pneumonialöydöksiä kliinikot löysivät selvästi useammalta potilaalta kuin radiologit. Haastavaksi aineiston keräämisen tekivät ajoittaiset epäselvyydet sairauskertomusmerkintöjen kirjauksissa. Yhtenäiset ja järjestelmälliset kirjaamiskäytännöt olisivat suositeltavia niin potilasturvallisuuden kuin sairauksien diagnostiikan kannalta ja tähän tulisi kiinnittää huomiota jo lääketieteen perusopetuksessa.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Seppälä, M. (. (2017). Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041429
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Seppälä, M (Markus). “Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041429.
MLA Handbook (7th Edition):
Seppälä, M (Markus). “Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Seppälä M(. Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041429.
Council of Science Editors:
Seppälä M(. Milloin lapselta otetaan keuhkokuva?. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041429
University of Oulu
10.
Kurtelius, L. (Lassi).
Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430
► Diabeettinen retinopatia (DR) on tärkein työikäisessä väestössä näkövammaisuutta ja sokeutta aiheuttava sairaus. Silmän sisäinen inflammaatio on keskeinen tekijä taudin patogeneesissä. Jo aikaisemmin on osoitettu, että…
(more)
▼ Diabeettinen retinopatia (DR) on tärkein työikäisessä väestössä näkövammaisuutta ja sokeutta aiheuttava sairaus. Silmän sisäinen inflammaatio on keskeinen tekijä taudin patogeneesissä. Jo aikaisemmin on osoitettu, että proliferatiiviseen diabeettiseen retinopatiaan (PDR) liittyy interleukiini-6:n (IL-6) ja interleukiini-8:n (IL-8) paikallisesti lisääntynyt eritys. PDR:n patogeneesin kannalta keskeinen on myös verisuonen endoteelin kasvutekijä (VEGF). Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään, miten statiinit vaikuttavat näiden inflammaatiomarkkereiden eritykseen PDR:aa sairastavilla potilailla.
Tutkimukseen kuului sekä PDR:aa sairastavilta potilailta kerätyistä lasiaisnäytteistä koostuva materiaali että potilasaineistoa täydentävä soluviljelyaineisto. Lasiaisnäytteitä oli yhteensä 39 ja näistä tutkittiin IL-6 ja IL-8 lisäksi yhdeksän muun sytokiinin ja kuuden adheesiomolekyylin pitoisuudet. Soluviljelyt toteutettiin useassa eri vaiheessa ja usealla eri koeasetelmalla. Keskeisimmät viljelyt olivat ARPE-19- ja RF-6A-soluilla tehdyt viljelyt, joissa säädeltäviä muuttujia olivat statiini- ja glukoosipitoisuudet ja vastemuuttujina IL-6, IL-8 ja VEGF.
Potilasaineistossa statiineja käyttävällä ryhmällä IL-6 ja IL-8 pitoisuudet lasiaisessa olivat vertailuryhmää korkeammat. Ryhmien välillä oli kuitenkin eroja diabeteksen kestossa ja paastosokerissa, jotka osaltaan voivat selittää IL-pitoisuuksien eroja. Myös soluviljelymalleissa statiineille altistetut solut tuottivat korkeampia IL-8 pitoisuuksia, mikä tukee potilasaineiston löytöä.
Tutkimuksen perusteella statiinit voivat lisätä silmänsisäisiä inflammaatiomarkkereiden pitoisuuksia PDR:aa sairastavilla potilailla. Sekä potilasaineistosta että soluviljelymalleista saadut tulokset olivat tämän suhteen yhteneviä. Toistaiseksi tutkimusnäyttö ei ole kuitenkaan vahvaa ja vaaditaan lisätutkimuksia ennen kuin voidaan arvioida, mikä on statiinien kliininen merkitys inflammaation kannalta.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kurtelius, L. (. (2017). Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kurtelius, L (Lassi). “Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430.
MLA Handbook (7th Edition):
Kurtelius, L (Lassi). “Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Kurtelius L(. Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430.
Council of Science Editors:
Kurtelius L(. Statiinien vaikutus silmänsisäisiin inflammaatiomarkkereihin proliferatiivisessa diabeettisessa retinopatiassa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704041430
University of Oulu
11.
Peltonen, M. (Miika).
Kantaluun morfologia ja sen vaihtelut syntymäkohortti 1966 -aineistossa.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251543
► Kantaluu eli calcaneus on olennainen osa jalkaterän ja pystyasennossa kulkevan ihmislajin biomekaniikkaa. Sen rakenteen ja rakenteen normaalin vaihtelun tunteminen on tärkeää kantaluun sairauksien ja vammojen…
(more)
▼ Kantaluu eli calcaneus on olennainen osa jalkaterän ja pystyasennossa kulkevan ihmislajin biomekaniikkaa. Sen rakenteen ja rakenteen normaalin vaihtelun tunteminen on tärkeää kantaluun sairauksien ja vammojen syiden, niiden hoidon ja tieteellisen tutkimuksen kannalta. Yleensä röntgensäteillä kuvataan vain oireista tai sairaudesta kärsiviä tai vamman saaneita potilaita. Siksi terveiden ihmisten kantaluun normaalirakennetta ja sen vaihteluita ei ole kansainvälisestikään juuri tutkittu. Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 -aineisto sisältää laajan, 2000 ihmisen kattavan kuvapankin potilaista. Aineisto edustaa normaalia väestöä, joka ei ole valikoitunut kuvattavaksi jalkaterän ongelmien takia ja joka on iältään yhtä vanhaa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin kohorttiaineiston kantaluun rakennetta ja rakenteen normaalivaihtelua. Lisäksi verrattiin näitä tuloksia kasainvälisessä kirjallisuudessa esitettyihin tuloksiin ja esitettiin arvioita mahdollisiin eroihin näiden tulosten välillä. Tutkimus suoritettiin mittaamalla 1050 kohorttiaineiston potilaan molemmat jalkaterät sivusuuntaisista seisaaltaan otetuista natiiviröntgenkuvista. Jokaisesta jalasta mitattiin kahdeksan kansainvälisessä kirjallisuudessa ja kliinisessä työssä yleisesti käytettyä mittausparametria: 1) posterior process elevation, 2) calcaneal pitch, 3) calcaneal-first metatarsal angle, 4) talocalcaneal inclination, 5) calcaneal spur, 6) achilles spur, 7) calcaneal elevation ja 8) Chauveaux-Liet angle. Mittaustulokset käsiteltiin tilastonkäsittelyohjelmalla ja niitä verrattiin sitten kansainvälisen kirjallisuuden vastaaviin tuloksiin. Tutkimuksen tulos oli, että kohorttiaineisto vastaa pääosin hyvin kirjallisuudessa esitettyjä arvoja. Talocalcaneal inclinationin ja calcaneal elevationin tuloksissa oli eroja, joita tutkimus ei pystynyt täysin selittämään. Kirjallisuusaineiston suppea ja valikoitunut otos selittänee osan eroista, mutta lisätutkimusta suositellaan erojen syiden selvittämiseksi.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Peltonen, M. (. (2017). Kantaluun morfologia ja sen vaihtelut syntymäkohortti 1966 -aineistossa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251543
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Peltonen, M (Miika). “Kantaluun morfologia ja sen vaihtelut syntymäkohortti 1966 -aineistossa.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251543.
MLA Handbook (7th Edition):
Peltonen, M (Miika). “Kantaluun morfologia ja sen vaihtelut syntymäkohortti 1966 -aineistossa.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Peltonen M(. Kantaluun morfologia ja sen vaihtelut syntymäkohortti 1966 -aineistossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251543.
Council of Science Editors:
Peltonen M(. Kantaluun morfologia ja sen vaihtelut syntymäkohortti 1966 -aineistossa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704251543
University of Oulu
12.
Joki-Hollanti, J. (Johanna).
Lastenreuman ilmaantuvuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2001–2010.
Degree: 2013, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312192046
► Aiemmat tutkimukset lastenreuman ilmaantuvuudesta ovat antaneet hyvin erilaisia tuloksia. Maailmanlaajuisesti ilmaantuvuusluvut ovat vaihdelleet 0,8 ja 23 välillä 100 000 lasta kohden. Tässä väestöpohjaisessa tutkimuksessa laskettiin…
(more)
▼ Aiemmat tutkimukset lastenreuman ilmaantuvuudesta ovat antaneet hyvin erilaisia tuloksia. Maailmanlaajuisesti ilmaantuvuusluvut ovat vaihdelleet 0,8 ja 23 välillä 100 000 lasta kohden. Tässä väestöpohjaisessa tutkimuksessa laskettiin lastenreuman ja sen alatyyppien ilmaantuvuudet Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella vuosien 2001–2010 aikana. Tavoitteena oli myös selvittää, onko lastenreuman ilmaantuvuus muuttunut.
Aineisto kerättiin hakemalla Oulun yliopistollisen sairaalan potilastietorekisteristä kaikki tutkimusaikana lastenreumaan sairastuneet potilaat ICD10-diagnoosikoodien perusteella. Käytännössä kaikki lastenreumaan sairastuneet on tuona aikana hoidettu OYS:ssa hoidon keskittämisen vuoksi. Potilaiden sairauskertomukset käytiin läpi, tarkistettiin oikea diagnoosi ja kirjattiin ylös tarvittavat tiedot alatyyppien määrittämiseksi. Alle 16-vuotiaiden väestömäärät saatiin Tilastokeskuksen Väestörakenne-tilastosta.
Tulokset analysoitiin SPSS-ohjelmalla ja ilmaantuvuusluvut laskettiin Microsoft Excelillä. Tilastollisten erojen tutkimiseen käytettiin Khiin neliö -testiä.
Tutkimusjakson aikana lastenreumaan sairastuneita Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella oli yhteensä 266. Näistä tyttöjä oli 154 ja poikia 112. Lastenreuman vuosittaiseksi ilmaantuvuudeksi saatiin 31,1 / 100 000 alle 16-vuotiasta lasta. Tytöillä vuosittainen ilmaantuvuus oli 37 ja pojilla 25,5 / 100 000 lasta. Vuosien 2001–2005 ilmaantuvuus oli 26,9 ja vuosien 2006–2010 35,2 / 100 000 lasta. Ilmaantuvuus näyttäisi siis kasvaneen tutkimusjakson aikana, ja ajanjaksojen välinen ero oli tilastollisesti merkitsevä. Diagnostiikka on kuitenkin parantunut tutkimusjakson aikana, esimerkiksi magneettitutkimusten ja ultraäänen käyttö on lisääntynyt, joten lastenreuma itsessään ei välttämättä ole lisääntynyt.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Joki-Hollanti, J. (. (2013). Lastenreuman ilmaantuvuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2001–2010. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312192046
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Joki-Hollanti, J (Johanna). “Lastenreuman ilmaantuvuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2001–2010.” 2013. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312192046.
MLA Handbook (7th Edition):
Joki-Hollanti, J (Johanna). “Lastenreuman ilmaantuvuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2001–2010.” 2013. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Joki-Hollanti J(. Lastenreuman ilmaantuvuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2001–2010. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2013. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312192046.
Council of Science Editors:
Joki-Hollanti J(. Lastenreuman ilmaantuvuus Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella 2001–2010. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2013. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201312192046
University of Oulu
13.
Tiiro, T. (Tomi).
Pistoshuumeiden käyttäjien infektiot OYS:ssa 11/2014–10/2015.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704071441
► Epidemiologisten tutkimusten mukaan pistoshuumeita käyttävien määrä on kasvanut Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Tämä näkyy myös pistoshuumeita käyttävien lisääntyneinä sairaalahoitojaksoina. Infektiot ovat yksi suurimmista syistä, jonka…
(more)
▼ Epidemiologisten tutkimusten mukaan pistoshuumeita käyttävien määrä on kasvanut Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Tämä näkyy myös pistoshuumeita käyttävien lisääntyneinä sairaalahoitojaksoina. Infektiot ovat yksi suurimmista syistä, jonka vuoksi pistoshuumeiden käyttäjä hakeutuu sairaalaan. Tavallisimpia infektiotyyppejä ovat ihoinfektiot, pneumoniat, endokardiitit ja sepsikset. Tässä syventäviin opintoihin kuuluvassa retrospektiivisessä tutkimuksessa kartoitettiin Oulun yliopistollisessa sairaalassa infektiovuodeosastolla 42 sekä vuodeosastoilla 40A ja 40B hoidettujen pistoshuumeiden käyttäjien infektioita vuoden ajalta. Tutkimus käsitti 36 potilasta. Vuodeosasto 42:n hoitojaksoista 3,4 % ja hoitopäivistä 5,0 % liittyi pistoshuumeiden käyttäjien infektioihin. Septikemia osoittautui yleisimmäksi infektiotyypiksi. Useamman kuin yhden infektion esiintyminen samanaikaisesti oli myös tavallista. Merkittävää oli myös, että infektiot eivät aiheuttaneet kuolleisuutta 90 päivän sisällä hoidon päättymisestä. Tarvitaan lisää tutkimusta tulosten yleistämiseksi.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Tiiro, T. (. (2017). Pistoshuumeiden käyttäjien infektiot OYS:ssa 11/2014–10/2015. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704071441
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Tiiro, T (Tomi). “Pistoshuumeiden käyttäjien infektiot OYS:ssa 11/2014–10/2015.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704071441.
MLA Handbook (7th Edition):
Tiiro, T (Tomi). “Pistoshuumeiden käyttäjien infektiot OYS:ssa 11/2014–10/2015.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Tiiro T(. Pistoshuumeiden käyttäjien infektiot OYS:ssa 11/2014–10/2015. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704071441.
Council of Science Editors:
Tiiro T(. Pistoshuumeiden käyttäjien infektiot OYS:ssa 11/2014–10/2015. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201704071441
University of Oulu
14.
Kiiskilä, J. (Jukka).
Angiotensiinikonvertaasientsyymigeenin muuntelu suomalaisilla urheilijoilla.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412042094
► Angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) geenimuuntelun on todettu vaikuttavan nopeus- ja kestävyysurheilulajeissa menestymiseen. I-alleeli näyttää useissa aineistoissa olevan tavallista yleisempi kestävyysurheilijoilla ja D-alleelia esiintyy puolestaan korostetusti nopeus- ja…
(more)
▼ Angiotensiinikonvertaasientsyymin (ACE) geenimuuntelun on todettu vaikuttavan nopeus- ja kestävyysurheilulajeissa menestymiseen. I-alleeli näyttää useissa aineistoissa olevan tavallista yleisempi kestävyysurheilijoilla ja D-alleelia esiintyy puolestaan korostetusti nopeus- ja voimaurheilulajien edustajilla. Yksittäisten tutkimusten välillä on kuitenkin huomattavaa vaihtelua eikä edellä kuvatun kaltaista yhteyttä ole aina löydetä. Eroja voivat selittää esimerkiksi tutkimuspopulaatioiden väliset erot etnisessä taustassa, sukupuolijakaumassa tai toisaalta siinä miten urheilijat on jaettu analyysejä varten nopeus- ja kestävyysurheilijoiden ryhmiin.
Tässä tutkimuksessa selvitettiin 141 suomalaisen urheilijan ja 200 harrasteliikkujan genotyyppikoostumus. Urheilijat jaettiin kahdella eri tavalla analyysiryhmiin. Ensimmäisessä jaossa jako nopeus- (n= 89) ja kestävyysurheilijoihin (n=52) tapahtui urheilijan edustaman lajin mukaisesti. Toinen jako perustui puolestaan kilpasuorituksen kestoon ja tutkittavia ryhmiä muodostui näin kolme: lyhyen matkan urheilijat (n= 49), keskimatkan urheilijat (n= 39) ja pitkän matkan urheilijat (n=11). ACE-genotyyppien jakaumissa ei havaittu eroja yhdessäkään urheilijaryhmässä kontrolliryhmään verrattuna huolimatta siitä tarkasteltiinko urheilijoista ainoastaan kansainvälisen tason urheilijoita. Toisaalta nopeus- ja kestävyysurheilijoiden välilläkään ei todettu genotyyppi- tai alleelifrekvensseissä eroja. D-alleelin frekvenssissä ei tapahtunut odotetun laista kasvua kilpasuorituksen keston lyhentyessä.
Tutkimus ei tue vallalla olevaa käsitystä, jonka mukaan I-alleeli kytkeytyy parempaan suorituskykyyn kestävyysurheilu- ja D-alleeli nopeus- ja voimaurheilulajeissa.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kiiskilä, J. (. (2014). Angiotensiinikonvertaasientsyymigeenin muuntelu suomalaisilla urheilijoilla. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412042094
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kiiskilä, J (Jukka). “Angiotensiinikonvertaasientsyymigeenin muuntelu suomalaisilla urheilijoilla.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412042094.
MLA Handbook (7th Edition):
Kiiskilä, J (Jukka). “Angiotensiinikonvertaasientsyymigeenin muuntelu suomalaisilla urheilijoilla.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Kiiskilä J(. Angiotensiinikonvertaasientsyymigeenin muuntelu suomalaisilla urheilijoilla. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412042094.
Council of Science Editors:
Kiiskilä J(. Angiotensiinikonvertaasientsyymigeenin muuntelu suomalaisilla urheilijoilla. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201412042094
University of Oulu
15.
Kukka, A. (Antti).
Invasiiviset beta-hemolyyttiset streptokokki-infektiot PPSHP:n alueella vuosina 2012–2013.
Degree: 2015, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502171100
► Beta-hemolyyttiset streptokokit ovat gram-positiivisia kokkibakteereita, jotka kykenevät aiheuttamaan pinnallisia ja syviä infektioita. Tämä Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan syventävien opintojen tutkielma selvitti retrospektiivisen poikittaistutkimuksen avulla beta-hemolyyttisten…
(more)
▼ Beta-hemolyyttiset streptokokit ovat gram-positiivisia kokkibakteereita, jotka kykenevät aiheuttamaan pinnallisia ja syviä infektioita. Tämä Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan syventävien opintojen tutkielma selvitti retrospektiivisen poikittaistutkimuksen avulla beta-hemolyyttisten streptokokkibakteerien aiheuttamia invasiivisia infektioita Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) alueella vuosina 2012–2013.
Tuona aikana Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) mikrobiologian laboratoriossa todettiin 138 invasiivista beta-hemolyyttistä streptokokkilöydöstä. Näistä 102:sta oli merkintöjä OYS:n potilasasiakirjoissa, jotka kattavat OYS:n ja Oulaskankaan aluesairaalat. Tutkimuksen lopullisena aineistona oli siis 102 potilasta. On mahdollista, että 36 potilaan tietojen puute luo tutkimukseen valikoitumisharhan. Potilasasiakirjojen perusteella kerättiin tiedot potilaiden infektioiden aiheuttajista, altistavista tekijöistä, kliinisistä ilmentymistä, komplikaatioista ja hoidosta. Löydöksiä verrattiin etupäässä viimeaikaisiin pohjoismaisiin tutkimuksiin.
Yksi tutkimuksen merkittävimmistä tuloksista oli C- ja G-ryhmän streptokokkien ilmaantuvuuden nousu. Tätä selittää väestön ikääntyminen, sillä bakteeria esiintyy erityisesti iäkkäillä ja perussairailla, mikä todettiin myös tässä tutkimuksessa. Ilmaantuvuuden laskemista sotki kuitenkin tutkimussairaaloiden ulkopuolella hoidettujen potilaiden tietojen puute.
Infektioden kliiniset ilmentymät vastasivat aiempien tutkimusten tuloksia. Aiheuttajaryhmistä Str. pyogenesiä esiintyi ennen kaikkea nuorilla potilailla. Tälle ryhmälle tyypillistä oli voimakas immunivaste infektiolle, mutta myös nopea paraneminen. Str. pyogenes aiheutti muita ryhmiä enemmän pneumonioita. Str. agalactiaeta todettiin vastasyntyneillä ja elimistön immunivaste näille infektioille oli muita ryhmiä lievempi. C- ja G-ryhmän infektioille tyypillistä oli perussairauksien ja iäkkyyden lisäksi muita pitempi hoitoaika.
Merkittävä löydös oli myös aiempiin tutkimuksiin verrattuna korkeampi tehohoidon tarve ja matalampi kuolleisuus, mikä todettiin kaikissa bakteeriryhmissä. Myös vakavia komplikaatioita kuten nekrotisoivaa faskiittia ja streptokokin aiheuttamaa toksista shokkioireyhtymää esiintyi odotettua vähemmän erityisesti Str. pyogenes-ryhmässä. Näitä löydöksiä selittää osin tutkimusasetelmaan liittynyt valikoitumisharha.
Huomioitavaa on myös kansallisten hoitokäytäntöjen vastainen antibioottien käyttö tutkimuksen kohteena olleissa sairaaloissa. Vain 22,5 % potilaista sai suositusten mukaisesti G-penisilliiniä. Str. pyogenesin hoidossa suositeltua klindamysiiniä annettiin vain 58,3 %:ssa tapauksista. Hoitoaika oli kaikilla aiheuttajabakteereilla keskimäärin ohjeiden yläkanttiin.
Tutkimus perusteella jää auki vielä paljon kysymyksiä invasiivisten beta-hemolyyttisten streptokokki-infektioiden epidemiologiasta ja hoidosta PPSHP:n alueella. Jatkossa tulisi pyrkiä laajentamaan potilasaineisto myös muihin alueen terveydenhuollon yksiköihin ja pidemmälle aikavälille.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kukka, A. (. (2015). Invasiiviset beta-hemolyyttiset streptokokki-infektiot PPSHP:n alueella vuosina 2012–2013. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502171100
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kukka, A (Antti). “Invasiiviset beta-hemolyyttiset streptokokki-infektiot PPSHP:n alueella vuosina 2012–2013.” 2015. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502171100.
MLA Handbook (7th Edition):
Kukka, A (Antti). “Invasiiviset beta-hemolyyttiset streptokokki-infektiot PPSHP:n alueella vuosina 2012–2013.” 2015. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Kukka A(. Invasiiviset beta-hemolyyttiset streptokokki-infektiot PPSHP:n alueella vuosina 2012–2013. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2015. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502171100.
Council of Science Editors:
Kukka A(. Invasiiviset beta-hemolyyttiset streptokokki-infektiot PPSHP:n alueella vuosina 2012–2013. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2015. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201502171100
University of Oulu
16.
Huusko, R. (Risto).
Psykoterapiat masennuksen hoidossa.
Degree: 2015, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510212089
► Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena hakea uusin saatavilla oleva tutkimustieto psykoterapioista masennuksen hoidossa. Käypä hoidon uusimmat näytönastekatsaukset masennuksen hoidossa ovat vuodelta 2010, joten tässä tutkimuksessa keskitytään…
(more)
▼ Tässä tutkimuksessa oli tarkoituksena hakea uusin saatavilla oleva tutkimustieto psykoterapioista masennuksen hoidossa. Käypä hoidon uusimmat näytönastekatsaukset masennuksen hoidossa ovat vuodelta 2010, joten tässä tutkimuksessa keskitytään tuota uudempaan tietoon.
Tutkimusongelmat olivat seuraavat: 1) Millä terapiamuodoilla on tieteellinen tutkimusnäyttö masennuksen hoidossa? 2) Miten terapian kesto ja terapiasessioiden tiheys vaikuttaa hoitotulokseen. 3) Miten tehokkaita eri terapiat ovat verrattuna lääkehoitoon. 4) Mitkä terapiamuodot yhdistettynä lääkehoitoon ovat parempia kuin pelkkä lääkehoito? 4) Miten potilaan ja terapeutin välinen allianssi vaikuttaa hoitotulokseen?
Tutkielma suoritettiin kirjallisuuskatsauksena. Artikkeleja haettiin Medline (Pubmed) ja PsychINFO -tietokannoista keskittyen meta-analyyseihin viimeisen viiden vuoden ajalta. Päähakusanoja olivat psychotherapy, depression, ”major depression”, meta-analysis sekä eri terapiatyyppien nimet.
Tulosten mukaan eri psykoterapioilla ei ole merkittävää eroa masennuksen hoidossa. Vahvin näyttö on interpersonaalisella psykoterapialla, kognitiivisella psykoterapialla, psykodynaamisella psykoterapialla ja ongelmanratkaisuterapialla. Myös behavioraalisella aktivaatioterapialla, sosiaalisen taitojen harjoituksella ja supportiivisella terapialla on tutkimusnäyttöä, mutta aineistot eivät ole yhtä suuria.
Terapian ja masennuslääkityksen yhdistäminen on lähes aina vaikuttavampaa kuin kumpikaan hoitomuoto yksinään. Näin näyttää olevan kaikkien seitsemän edellä mainitun terapian kohdalla.
Allianssista ei löytynyt pelkkään masennuksen hoitoon liittyviä tutkimuksia. Allianssitutkimukset olivat tehty masennus- ja ahdistuspotilaiden seka-aineistolla. Korkealle arvioitu allianssi näytti ennustavan parempaa hoitotulosta psykoterapiassa.
Työhön sisältyi yksi terapian kestoa ja tiheyttä käsittelevä meta-analyysi. Huomattavin löydös oli se, että tiheämpään annettu terapia on vaikuttavampaa kuin sama määrä terapiasessioita harvaan annettuna.
Avainsanat: masennus, psykoterapia, interpersonaalinen terapia, kognitiivinen terapia, ongelmanratkaisuterapia, psykodynaaminen terapia, behavioraalinen aktivaatioterapia, sosiaalisten taitojen harjoitus, supportiivinen terapia, allianssi, yhdistelmähoito, lyhytterapia.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Huusko, R. (. (2015). Psykoterapiat masennuksen hoidossa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510212089
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Huusko, R (Risto). “Psykoterapiat masennuksen hoidossa.” 2015. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510212089.
MLA Handbook (7th Edition):
Huusko, R (Risto). “Psykoterapiat masennuksen hoidossa.” 2015. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Huusko R(. Psykoterapiat masennuksen hoidossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2015. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510212089.
Council of Science Editors:
Huusko R(. Psykoterapiat masennuksen hoidossa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2015. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201510212089
University of Oulu
17.
Rönty, S. (Samppa).
Kenelle OYS:ssa siirretään trombosyyttejä?.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404011231
► Trombosyytit eli verihiutaleet muodostavat olennaisen osan elimistön hyytymisjärjestelmää. Niiden alentunut pitoisuus, trombosytopenia, on yleisin lisääntyneen verenvuototaipumuksen aiheuttaja. Trombosyyttisiirrot ovat trombosytopenian olennaisin hoitomuoto, ja niitä käytetään…
(more)
▼ Trombosyytit eli verihiutaleet muodostavat olennaisen osan elimistön hyytymisjärjestelmää. Niiden alentunut pitoisuus, trombosytopenia, on yleisin lisääntyneen verenvuototaipumuksen aiheuttaja. Trombosyyttisiirrot ovat trombosytopenian olennaisin hoitomuoto, ja niitä käytetään trombosytopeenisen potilaan verenvuodon ennaltaehkäisemiseksi, hallitsemiseksi ja hoitamiseksi.
Tässä havainnoivassa tutkimuksessa kartoitettiin Oulun yliopistollisen sairaalan käytäntöjä trombosyyttisiirtojen suhteen. Tutkimuksen aineistona toimivat kaikki aikavälillä 15.8.–4.9.2013 OYS:ssa annetut trombosyyttisiirrot. Siirtoja oli 58:lle potilaalle yhteensä 118 kappaletta, ja niissä käytettiin 800 yksikköä trombosyyttejä. Siirroista analysoitiin erinäisiä tietoja, kuten siirtopaikka, siirron tyyppi (profylaktinen vai hoidollinen), ja siirtoa edeltävät trombosyytti-, hemoglobiini ja kreatiniinipitoisuudet. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää mm. miten trombosyyttisiirtojen käyttö jakautuu eri yksiköiden välillä, kuinka suuri osa siirroista on profylaktisia ja hoidollisia, mitkä ovat trombosyyttisiirtojen indikaatiot, ja minkälaisia trombosyyttien siirtorajoja profylaktisten siirtojen suhteen käytetään.
Siirroista valtaosa, 68,6 %, oli profylaktisia, ja niissä kului 61,5 % kaikista aineiston siirretyistä trombosyyttiyksiköistä. Ei-profylaktisia siirtoja oli 28 % siirroista, ja niihin käytettiin 35 % kaikista trombosyyttiyksiköistä. Lisäksi toimenpidettä edeltäviin siirtoihin kului 3,5 % trombosyyttiyksiköistä. Suurin osa siirroista (53,4 %) annettiin sisätautien ja hematologian yksiköissä. 22,9 % siirroista annettiin teho-osastoilla ja 12,7 % siirroista leikkaussaleissa. Loput 11 % siirroista jakautuivat päivystyspoliklinikalla, kirurgisilla vuodeosastoilla ja lastenosastoilla annettuihin siirtoihin.
Yleisin trombosyyttisiirtoon johtava sairaus oli akuutti myelooinen leukemia, joka aiheutti 22 % kaikista siirroista. Muut leukemiatyypit, myelooma sekä lymfoomat olivat myös aineistossa yleisiä. Ylipäätään veritauteja ja muita maligniteettejä sairastavat potilaat olivat trombosyyttisiirtoja saaneiden joukossa yleisin potilasryhmä. Toinen merkittävä potilasryhmä oli maksakirroosia ja maksan vajaatoimintaa sairastavat potilaat, joille siirrettiin 17,8 % kaikista aineiston trombosyyteistä. Yleisin siirtoon johtava tekijä tässä potilasryhmässä oli gi-kanavan verenvuoto.
Suurimmassa osassa profylaktisia siirtoja käytettiin uusimpaan tutkimustietoon perustuvia siirtorajoja; 8,5 %:ssa siirtoja käytettiin korkeampaa siirtorajaa ilman selvää indikaatiota.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Rönty, S. (. (2014). Kenelle OYS:ssa siirretään trombosyyttejä?. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404011231
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Rönty, S (Samppa). “Kenelle OYS:ssa siirretään trombosyyttejä?.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404011231.
MLA Handbook (7th Edition):
Rönty, S (Samppa). “Kenelle OYS:ssa siirretään trombosyyttejä?.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Rönty S(. Kenelle OYS:ssa siirretään trombosyyttejä?. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404011231.
Council of Science Editors:
Rönty S(. Kenelle OYS:ssa siirretään trombosyyttejä?. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404011231
University of Oulu
18.
Vittaniemi, H. (Henri).
Vagushermostostimulaatio epilepsian hoidossa.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402251136
► Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vagushermostimulaatiohoidon (VNS-hoidon) tehoa epileptisten kohtausten vähentämisessä vaikeaa epilepsiaa sairastavilla. Tutkimusmenetelmät: OYS:n neurologian klinikan VNS-hoitoa saavat potilaat tunnistettiin, ja sähköisestä…
(more)
▼ Tutkimuksen tarkoitus: Tutkimuksen tavoitteena oli arvioida vagushermostimulaatiohoidon (VNS-hoidon) tehoa epileptisten kohtausten vähentämisessä vaikeaa epilepsiaa sairastavilla.
Tutkimusmenetelmät: OYS:n neurologian klinikan VNS-hoitoa saavat potilaat tunnistettiin, ja sähköisestä sairauskertomusjärjestelmästä kerättiin epilepsian hoitoon liittyvät tiedot retrospektiivisesti. Tiedot analysoitiin SPSS®-ohjelmassa. Tilastollisen merkitsevyyden arviointiin käytettiin toistettujen mittausten t-testiä ja Wilcoxonin testiä.
Tulokset: Yhteensä 34 VNS-hoidossa ollutta potilasta tunnistettiin. Heistä 27:llä (79 %) oli paikallisalkuinen epilepsia ja seitsemällä (21 %) yleistyvä epilepsia. VNS-hoito vähensi epileptisiä kohtauksia vähintään puoleen 46,7 %:lla potilaista verrattuna VNS-hoitoa edeltävään tasoon. Kohtauksettomaksi tuli vain kaksi potilasta (6,7 %) ja kohtausmäärä lisääntyi seitsemällä (23,2 %) potilaalla. VNS-hoidon kesto oli ka. 102 kk (50 ± keskihajonta [SD], vaihteluväli 16–176 kk) yli vuoden hoidetuilla (31 potilasta). VNS-hoito ei vähentänyt eri epilepsialääkkeiden kokonaismäärää (p = 0,38 > 0,05). Eri lääkeaineita oli keskimäärin kolme sekä ennen VNS-hoitoa, että sen aikana.
Johtopäätökset: VNS-hoidon teho on OYS:ssa samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Epilepsialääkityksen määrää ja siihen mahdollisesti liittyviä haittavaikutuksia tulee pyrkiä säännöllisesti arvioimaan vaikeassa epilepsiassa myös VNS-hoidon aikana.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Vittaniemi, H. (. (2014). Vagushermostostimulaatio epilepsian hoidossa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402251136
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Vittaniemi, H (Henri). “Vagushermostostimulaatio epilepsian hoidossa.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402251136.
MLA Handbook (7th Edition):
Vittaniemi, H (Henri). “Vagushermostostimulaatio epilepsian hoidossa.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Vittaniemi H(. Vagushermostostimulaatio epilepsian hoidossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402251136.
Council of Science Editors:
Vittaniemi H(. Vagushermostostimulaatio epilepsian hoidossa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201402251136
University of Oulu
19.
Jaurakkajärvi, E. (Eveliina).
Adventitian tulehdussolut ja varhaiset sepelvaltimotautimuutokset lapsilla ja nuorilla.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403071151
► Tutkimuksessa selvitetään adventitian tulehdussolujen ja varhaisten sepelvaltimotautimuutosten yhteyttä. Tutkimuksen kohteina tulehdussoluista olivat makrofagit adventitiassa. Aineistona käytettiin vuosina 1996–-2003 5–25-vuotiailta henkilöiltä oikeuslääketieteellisissä obduktioissa valikoimattomasti kerättyjä sepelvaltimonäytteitä.…
(more)
▼ Tutkimuksessa selvitetään adventitian tulehdussolujen ja varhaisten sepelvaltimotautimuutosten yhteyttä. Tutkimuksen kohteina tulehdussoluista olivat makrofagit adventitiassa. Aineistona käytettiin vuosina 1996–-2003 5–25-vuotiailta henkilöiltä oikeuslääketieteellisissä obduktioissa valikoimattomasti kerättyjä sepelvaltimonäytteitä. Henkilöiden pituus, paino, painoindeksi (BMI), vyötärönympärys, vyötärö–lantiosuhde, vyötärö–pituussuhde, omentumin ja mesenteriumin rasvan paino sekä sydämen paino dokumentoitiin muuttujiksi. Näytteistä tehtiin Verhoeff-Masson-värjäykset ja identifioitiin suonen seinämän kerrokset ja plakkien morfologia. Morfologisesti pisimmälle edennyt leesio kustakin tapauksesta tutkittiin immunohistokemiallisesti tunnistamalla makrofagit CD68-vasta-aineella (DAKO). Makrofagien määrä kvantitoitiin sekä intimasta että adventitiasta. Näytteet jaettiin kontrolli- ja leesioryhmään intiman makrofagitiheyksien perusteella. Tuloksista analysoitiin tilastollisesti koko aineistossa sekä erikseen sukupuolilla muuttujien keskiarvot, keskihajonnat ja ikävakioidut korrelaatiot. Ryhmiä vertailtiin Mann-Whitneyn testillä. Leesioryhmäläiset olivat pidempiä ja painavampia ja BMI oli merkitsevästi korkeampi. Vyötärön ympärysmitta oli merkitsevästi suurempi leesioryhmässä. Sydän oli merkittävästi kookkaampi leesioryhmässä. Intiman ja adventitian makrofagitiheys oli leesioryhmässä merkitsevästi suurempi kuin kontrolliryhmässä. Tulokset eri sukupuolten välillä olivat samansuuntaisia kuin koko materiaalissa. Miehillä painossa, pituudessa, BMI:ssa ja vyötärömitassa oli tilastollisesti merkittävät erot ryhmien välillä. Sydämen paino ja makrofagien tiheys adventitiassa olivat miehillä suurempia leesioryhmässä kuin kontrolliryhmässä. Intiman makrofagien osalta ero oli tilastollisesti merkitsevä ryhmien välillä. Naisilla leesioryhmässä BMI oli merkitsevästi korkeampi kuin kontrolliryhmässä, mutta muissa lihavuuden indikaattoreissa ei ollut eroja ryhmien välillä. Intiman makrofagitiheys oli merkitsevästi pienempi kontrolliryhmässä. Adventitian makrofagitiheydessä ei ollut tilastollisesti merkitsevää eroa. Intiman ja adventitian makrofagitiheyden välillä ei ollut tilastollisesti merkitseviä korrelaatioita leesioryhmässä. Kontrolliryhmässä korrelaatiot olivat merkitseviä intiman ja adventitian välillä, samoin koko aineistoa analysoitaessa.
Tutkimuksessa todettiin leesioryhmässä adventitiassa tilastollisesti merkitsevästi suurempi makrofagitiheys kuin kontrolliryhmässä. Adventitiassa oli nähtävissä varhainen tulehdusprosessi liittyen ateroskleroottisten leesioiden kehittymiseen. Kontrolliryhmässä oli merkitsevät korrelaatiot intiman ja adventitian makrofagitiheyksien välillä, mikä tukee ajatusta adventitian ja intiman välisestä tulehdukseen liittyvästä kommunikaatiosta jota tapahtuu jo ennen varsinaisten leesioiden kehittymistä. Tähän potentiaalisesti palautuvaan varhaisvaiheeseen vaikuttamalla voidaan kenties estää tulevaisuudessa oireisen sepelvaltimotaudin kehittyminen.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Jaurakkajärvi, E. (. (2014). Adventitian tulehdussolut ja varhaiset sepelvaltimotautimuutokset lapsilla ja nuorilla. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403071151
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Jaurakkajärvi, E (Eveliina). “Adventitian tulehdussolut ja varhaiset sepelvaltimotautimuutokset lapsilla ja nuorilla.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403071151.
MLA Handbook (7th Edition):
Jaurakkajärvi, E (Eveliina). “Adventitian tulehdussolut ja varhaiset sepelvaltimotautimuutokset lapsilla ja nuorilla.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Jaurakkajärvi E(. Adventitian tulehdussolut ja varhaiset sepelvaltimotautimuutokset lapsilla ja nuorilla. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403071151.
Council of Science Editors:
Jaurakkajärvi E(. Adventitian tulehdussolut ja varhaiset sepelvaltimotautimuutokset lapsilla ja nuorilla. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201403071151
University of Oulu
20.
Roine, T. (Tiina).
Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidetut HIV-potilaat.
Degree: 2016, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201608162642
► HIV-infektio on maailmanlaajuinen epidemia, jolta Suomikaan ei ole välttynyt. Tehokkaan lääkehoidon kehittymisen myötä aiemmin tappavasta taudista on kuitenkin muodostunut hiljalleen krooninen infektiotauti, joka ei enää…
(more)
▼ HIV-infektio on maailmanlaajuinen epidemia, jolta Suomikaan ei ole välttynyt. Tehokkaan lääkehoidon kehittymisen myötä aiemmin tappavasta taudista on kuitenkin muodostunut hiljalleen krooninen infektiotauti, joka ei enää merkittävästi vaikuta HIV-positiivisen henkilön elinajan ennusteeseen. Myös lääkehoito on muuttunut merkittävästi vuosien aikana. Lääkehoidon toteuttaminen on muuttunut uusien lääkkeiden myötä helpommaksi ja nykysuosituksissa lääkehoito suositellaan aloitettavaksi jokaiselle HIV-positiiviselle riippumatta hänen taudin vaiheestaan. Oulun yliopistollisessa sairaalassa HIV-potilaita on hoidettu kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti jo lähes 30 vuoden ajan, vuodesta 1987 lähtien. Syventävän tutkielmani aiheena on, millaisia HIV-potilaita OYS:n infektio poliklinikalla on hoidettu ja hoidetaan tälläkin hetkellä, sekä kuinka hyvin heidän hoitonsa on onnistunut ja noudattaako se kansainvälisiä hoitosuosituksia.
Tutkimusta varten tehtiin diagnoosihaku vuosille 1983–2015 ja 165 potilasta valikoitui tutkimukseen. Sähköisten ja paperisten potilasasiakirjojen avulla kaikista potilaista kerättiin tietoa sekä tartuntaan että lääkehoitoon liittyen, kuten myös yleisimpiä demografisia tietoja. Lisäksi kerättiin tietoa psyykkisiin sairauksiin, tiettyihin infektiotauteihin, kuolemiin ja AIDS-diagnooseihin liittyen. Keväällä 2015 hoidossa olleista potilaista kerättiin tietoa sen hetkisestä lääkehoidosta ja vasteesta siihen. Potilaista, jotka eivät olleet enää tuolloin seurannassa, pyrittiin selvittämään, minne he olivat siirtyneet jatkohoitoon.
Aineiston perusteella OYS:n HIV-potilaat vastaavat demografialtaan Euroopan HIV-potilaita. Mikäli vertailua tehdään Länsi-Euroopan kanssa, niin eroa löytyy esimerkiksi naisten osuudessa HIV-potilaista: Suomessa naisia on suhteessa enemmän kuin Länsi-Euroopassa. Euroopassa ulkomailta saatu tartunta on yleisimmin Afrikasta kun taas Suomeen ulkomailta tuodut tapaukset ovat yleisimmin Aasiasta. Kaiken kaikkiaan yleisin tartuntamaa suomalaisilla OYS:n aineistossa oli kuitenkin Suomi. Kuolemia ja AIDS-diagnooseja aineistossa oli vähän eikä niiden diagnooseista pystynyt juuri vetämään yhtäläisyyksiä muihin maihin. Oulun yliopistollisen sairaalan HIV-potilaiden aineisto on pieni verrattuna maailman HIV/AIDS-keskuksiin. Kuitenkin pienessäkin yksikössä HIV-potilas voi saada suositusten mukaista hyvää hoitoa, siitä OYS:n infektiotautien poliklinikka on todiste: potilailla on suositusten mukainen lääkitys ja CD4-tasoja sekä virusmääriä katsottaessa heidän HIV-infektionsa on hyvässä hallinnassa.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Roine, T. (. (2016). Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidetut HIV-potilaat. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201608162642
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Roine, T (Tiina). “Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidetut HIV-potilaat.” 2016. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201608162642.
MLA Handbook (7th Edition):
Roine, T (Tiina). “Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidetut HIV-potilaat.” 2016. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Roine T(. Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidetut HIV-potilaat. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2016. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201608162642.
Council of Science Editors:
Roine T(. Oulun yliopistollisessa sairaalassa hoidetut HIV-potilaat. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2016. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201608162642
University of Oulu
21.
Jänkälä, M. (Miro).
Välilevyproteesi vs. etukautta tehtävä kaularangan luudutusleikkaus kaularankakirurgiassa.
Degree: 2015, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506101832
► Tavoite: Tutkielman tavoite on selvittää mitä eroja on välilevyproteesin ja etukautta tehtävän kaularangan luudutusleikkauksen (ACDF = anterior cervical discectomy and fusion) välillä. ACDF on edelleen…
(more)
▼ Tavoite: Tutkielman tavoite on selvittää mitä eroja on välilevyproteesin ja etukautta tehtävän kaularangan luudutusleikkauksen (ACDF = anterior cervical discectomy and fusion) välillä. ACDF on edelleen ”kultainen standardi” oireisen kaularangan välilevyprolapsin kirurgisessa hoidossa ja tutkimusta tehdään laajalti olisiko keinovälilevyleikkaus parempi leikkausvaihtoehto välilevyprolapsin kirurgisessa hoidossa. Tutkimustulokset eivät anna selkeää vastaus kumpi leikkausmuoto olisi parempi välilevyprolapsikirurgiassa. Keinovälilevyleikkauksessa pyritään säilyttämään nikamavälin luonnollinen liike ja näin ehkäisemään viereisten nikamien degeneratiivisia muutoksia. Tutkielman päätavoite on saada selville uusintaleikkauksien esiintyvyys sekä oireiden lieventyminen Oulun yliopistollisessa sairaalassa ACDF- ja keinovälilevyleikatuilla kaularankaprolapsipotilailla.
Menetelmät: Tutkielmassa käytiin läpi vuosina 2005–2012 Oulun yliopistollisessa sairaalassa (OYS) tehdyt välilevyproteesileikkaukset ja verrattiin niitä samalla aikavälillä tehtyihin ACDF-leikkauksiin. Kirjallisuushaku tehtiin PubMed tietokannan avulla. Tutkimusryhmän keinovälilevyleikatut potilaat kuvattiin kineettisellä kuvausmenetelmällä myöhäiskontrollissa. Kontrollikuvista tarkistettiin keinovälilevyn toiminta sekä tarkistettiin viereisten nikamien degeneraatio mittaamalla ylemmän ja alemman nikamavälin korkeus ja arvioitiin uusien luukielekkeiden määrä. Radiologisesti merkittäväksi nikamavälin alenemaksi sovittiin 1,0 millimetrin raja. Verrokkiryhmälle ei järjestetty myöhäiskontrollia vaan niiden seuranta tapahtui retrospektiivisesti potilasasiakirjoista. Tutkimukselle haettiin lupa eettiseltä toimikunnalta.
Tulokset: Tutkimusryhmään valikoitui 25 potilasta, joille oli asennettu keinovälilevy kaularankaan. Verrokkiryhmässä oli 289 ACDF-leikattua potilasta. Seuranta-aika tutkimusryhmässä oli viisi vuotta ja kahdeksan kuukautta ja verrokkiryhmässä neljä vuotta ja kuusi kuukautta. Leikkauksen jälkeen sairaalasta poispääsyajoissa ei ollut eroa ryhmien välillä. Sairausloman pituuksissa ei myöskään ollut eroa ryhmien välillä. Recurrens-hermon halvauksen esiintyvyys oli tutkimusryhmässä 8 % ja verrokkiryhmässä 2 % leikkauksen jälkeisenä päivänä mutta asiaa ei oltu kontrolloitu myöhemmin. Viereisten nikamavälien uusintaleikkausten esiintyvyys tutkimusryhmässä oli 4,0 % viiden vuoden ja kahdeksan kuukauden seuranta-ajalla ja verrokkiryhmässä 2,4 % neljän vuoden ja kuuden kuukauden seuranta-ajalla. Viereisten nikamavälien uusintaleikkauksien ilmaantuvuus vuodessa oli tutkimusryhmässä 0,70 % ja verrokkiryhmässä 0,53 %. Oireet lievittyivät tutkimusryhmässä 88 prosentilla potilaista ja verrokkiryhmässä 94 prosentilla potilaista. Radiologisen seurannan lyhimmäksi seuranta-ajaksi sovimme yhden vuoden ja näin ollen radiologiseen seurantaan valikoitui 16 potilasta 25:stä potilaasta. Radiologinen seuranta-aika oli neljä vuotta ja yhdeksän kuukautta. Toimivia keinovälilevyjä nähtiin kontrollikuvissa 13 kappaletta. Luutuneita ja toimimattomia keinovälilevyjä oli neljä…
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Jänkälä, M. (. (2015). Välilevyproteesi vs. etukautta tehtävä kaularangan luudutusleikkaus kaularankakirurgiassa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506101832
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Jänkälä, M (Miro). “Välilevyproteesi vs. etukautta tehtävä kaularangan luudutusleikkaus kaularankakirurgiassa.” 2015. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506101832.
MLA Handbook (7th Edition):
Jänkälä, M (Miro). “Välilevyproteesi vs. etukautta tehtävä kaularangan luudutusleikkaus kaularankakirurgiassa.” 2015. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Jänkälä M(. Välilevyproteesi vs. etukautta tehtävä kaularangan luudutusleikkaus kaularankakirurgiassa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2015. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506101832.
Council of Science Editors:
Jänkälä M(. Välilevyproteesi vs. etukautta tehtävä kaularangan luudutusleikkaus kaularankakirurgiassa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2015. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506101832
University of Oulu
22.
Niemi, A. (Arttu).
Psykoosilta suojaavat tekijät riskiryhmissä.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111802
► Erittäin korkeaan psykoosiin sairastumisen riskiin kuuluvat erityisesti ne nuoret, joiden lähisuvussa esiintyy psykooseja (geneettinen riski) ja joilla itsellään on jo havaittu psykoosin ennakko-oireita eli prodromaalioireita.…
(more)
▼ Erittäin korkeaan psykoosiin sairastumisen riskiin kuuluvat erityisesti ne nuoret, joiden lähisuvussa esiintyy psykooseja (geneettinen riski) ja joilla itsellään on jo havaittu psykoosin ennakko-oireita eli prodromaalioireita. Tavallisimpia psykoosin ennakko-oireita ovat ahdistuneisuus, mielialaoireet, toimintakyvyn lasku, sosiaalinen eristäytyminen, keskittymis- ja univaikeudet. Suureen psykoosiriskiin kuuluvista henkilöistä psykoosiin sairastuu keskimäärin 22 % ensimmäisen vuoden, 29 % toisen ja 36 % kolmannen vuoden kuluessa. Mielenkiintoista on, onko osalla näistä suuren psykoosiriskin nuorilla, jotka eivät sairastu, jokin suojaava tekijä? Sosiaalinen tuki vaikuttaisi vähentävän negatiivisten oireiden määrää UHR (ultra-high risk for psychosis) vaiheessa ja mahdollisesti vähentämään todennäköisyyttä, että negatiiviset oireet jäisivät pysyviksi myöhemmissä psykoosin vaiheissa. Korkea älykkyysosamäärä, hyvä työmuisti ja kognitiivinen joustavuus vaikuttaisivat toimivan suojaavina tekijöinä ja voivat olla vuorovaikutuksessa psykoosille sairastumisriskiä lisäävien tekijöiden kanssa. Stressitilanteita ja stressin aiheuttajaa pyritään hallitsemaan ongelmakeskeisillä keinoilla, kun taas tunnekeskeisillä keinoilla pyritään hallitsemaan negatiivisia tunnelatauksia. On havaittu, että skitsofreniaa ja masennusta sairastavat käyttävät enemmän tunne- kuin ongelmakeskeisiä hallintakeinoja stressitilanteissa. UHR potilailla todettiin olevan keskimääräisesti heikompi itsetunto. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella onko älykkyys suojaava tekijä korkean psykoosi riskin ryhmässä.
Tutkimusohjelman aineistona käytettiin Pohjois-Suomessa vuonna 1966 syntyneistä lapsista (runsaat 12 000 henkilöä) koko heidän elinaikanaan sikiökaudesta aikuisuuteen kerätty tieto yksilöiden terveydentilasta ja elinoloista. Kohortin jäsenistä on kerättyä tietoa myös koulumenestyksestä peruskoulussa sekä psykiatrisesta sairaushistoriasta. Tulosten perusteella tutkimuksessa saatiin viitteitä, että fysiikan arvosanojen suhteen arvosanan 9–10 saaneilla geneettisen psykoosi riskin henkilöillä olisi pienempi riski sairastua psykoosiin. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että älykkyydellä voi olla psykoosilta suojaava vaikutus riskiryhmissä.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Niemi, A. (. (2017). Psykoosilta suojaavat tekijät riskiryhmissä. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111802
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Niemi, A (Arttu). “Psykoosilta suojaavat tekijät riskiryhmissä.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111802.
MLA Handbook (7th Edition):
Niemi, A (Arttu). “Psykoosilta suojaavat tekijät riskiryhmissä.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Niemi A(. Psykoosilta suojaavat tekijät riskiryhmissä. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111802.
Council of Science Editors:
Niemi A(. Psykoosilta suojaavat tekijät riskiryhmissä. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111802
University of Oulu
23.
Kuismin, M. (Mari).
Lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman kehittäminen:opiskelijoiden näkemyksiä.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709122882
► Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lääketieteen opetussuunnitelma koetaan usein hyvin tiiviinä ja kuormittavana. Lääketieteen opiskelijat ovat opinnoissaan kuitenkin erittäin syväsuuntautuneita. Opiskelijoita motivoi henkilökohtainen kiinnostus valitsemaansa…
(more)
▼ Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että lääketieteen opetussuunnitelma koetaan usein hyvin tiiviinä ja kuormittavana. Lääketieteen opiskelijat ovat opinnoissaan kuitenkin erittäin syväsuuntautuneita. Opiskelijoita motivoi henkilökohtainen kiinnostus valitsemaansa alaan sekä halu kehittää itseään. Viime vuosikymmeninä lääketieteen opetuksen opetusmetodit ja niiden tehokkuus ovat olleet tutkimuksen kohteena. Opetuksen perusrunko on pitkään koostunut luento-opetuksesta, jonka vaikuttavuutta on alettu kyseenalaistaa. Opiskelijamääriä on lisätty, mikä luo haasteita laadukkaan koulutuksen järjestämiseen. Tästä syystä myös opiskelumetodien merkitys korostuu entisestään. Tutkimuksissa on havaittu, että opetusmetodit vaikuttavat opiskelijan omaksuman oppimisstrategian valintaan ja oppimiseen. Käytännönläheisten opetusmetodien käyttö lisää syväoppimista ja auttaa lääketieteen opiskelijoita yhdistämään opittua teoriatietoa lääkärin käytännön työhön. Tulevaisuudessa esimerkiksi opetuksen hajautuksen lisääminen yliopistosairaaloiden ulkopuolelle ja digitaalisten oppimisympäristöjen laajempi käyttö voivat auttaa laadukkaan opetuksen järjestämisessä.
Oulun lääketieteellisen koulutuksen opetussuunnitelmaa uudistetaan. Opiskelijoiden mielipiteitä nykyisen opetussuunnitelman hyvistä ja huonoista puolista kerättiin opetussuunnitelman uudistuksen tueksi. Tutkimus toteutettiin avoimena kuuden kohdan kyselytutkimuksena Oulun lääketieteellisessä tiedekunnassa keväällä 2016. Kysely suoritettiin viidennen lukuvuoden opiskelijoille OSCE -tentin yhteydessä. Kyselyyn vastasi 104 yleisen lääketieteen opiskelijaa, joista 94 opiskelijan vastaukset huomioitiin tutkimuksessa. Tutkimuksesta jätettiin pois sellaisten opiskelijoiden vastaukset, jotka olivat aloittaneet opintonsa aiemman opetussuunnitelman mukaisesti.
Kyselytutkimuksessa selvisi, että pääosin nykyistä opetussuunnitelmaa ja opetuksen laatua on pidetty hyvänä. Eniten positiivista palautetta saivat kurssit, joilla potilaskontakteja oli eniten ja joiden ryhmäopetukset oli järjestetty tehokkaasti ja motivoivasti. Kuitenkin suuri osa opiskelijoista, koki, että jotakin oleellista on jäänyt myös oppimatta. Palautteissa korostui liian vähäinen käytännön taitojen opetus useilla eri erikoisaloilla. Opetusta on myös pidetty liian erikoissairaanhoitopainotteisena, jolloin yleislääkärin kannalta merkittävämpiä taitoja on opetettu liian vähän.
Pienryhmäopetukset ovat suosituin opetusmuoto. Koska pienryhmäopetusta on mahdollista järjestää rajoitetusti, sen sisältöön ja vaikuttavuuteen on syytä kiinnittää erityistä huomiota. Jatkossa myös muiden opetusmetodien merkitys korostuu. Potilaskontaktien lisäämiseksi mahdollisuutta hajautetun perusopetuksen lisäämiseen ja terveyskeskusharjoittelun pidentämiseen voisi pohtia. Myös teknologian tarjoamia mahdollisuuksia tulisi aktiivisemmin hyödyntää.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kuismin, M. (. (2017). Lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman kehittäminen:opiskelijoiden näkemyksiä. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709122882
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kuismin, M (Mari). “Lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman kehittäminen:opiskelijoiden näkemyksiä.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709122882.
MLA Handbook (7th Edition):
Kuismin, M (Mari). “Lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman kehittäminen:opiskelijoiden näkemyksiä.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Kuismin M(. Lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman kehittäminen:opiskelijoiden näkemyksiä. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709122882.
Council of Science Editors:
Kuismin M(. Lääketieteellisen tiedekunnan opetussuunnitelman kehittäminen:opiskelijoiden näkemyksiä. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709122882
University of Oulu
24.
Kähkönen, J. (Joonas).
Aitiopaineyhtymää ennustavat tekijät säärimurtumien yhteydessä.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708302769
► Aitiopaineoireyhtymä on harvinainen säärimurtumiin liittyvä komplikaatio. Aitiopaineoireyhtymässä säären lihasaitioiden turvotus aiheuttaa hapenpuutteen alaraajaan. Jalan pelastamiseksi tärkeää on tilan varhainen tunnistaminen ja kiireellinen leikkaushoito. Tämä tutkimus…
(more)
▼ Aitiopaineoireyhtymä on harvinainen säärimurtumiin liittyvä komplikaatio. Aitiopaineoireyhtymässä säären lihasaitioiden turvotus aiheuttaa hapenpuutteen alaraajaan. Jalan pelastamiseksi tärkeää on tilan varhainen tunnistaminen ja kiireellinen leikkaushoito.
Tämä tutkimus on retrospektiivinen tapaus-verrokkitutkimus Oulun Yliopistollisessa Sairaalassa hoidetuista säärimurtumapotilaista. Tutkimusaineistoksi kerättiin sairaalassa vuosina 2000–2010 sekä 2014–2016 säärimurtuman vuoksi hoidetut potilaat, joilla todettiin hoitojakson aikana aitiopaineoireyhtymä (n = 55). Vertailuaineistoksi valittiin kaikki vuosina 2014–2016 sairaalassa sääriluun varren murtuman vuoksi hoidetut potilaat, joilla ei todettu aitiopaineoireyhtymää (n = 90).
Tutkimuksen tarkoituksena on tunnistaa aitiopaineoireyhtymälle altistavia tekijöitä. Erityispiirteenä tutkimuksessa on murtuman korjausleikkauksen aikaisten sekä anestesiologisten tekijöiden tarkkailu. Tutkimushypoteesina oli, että leikkauksen aikainen hypotensio altistaisi potilaita aitiopaineoireyhtymälle.
Tutkimusaineistoa varten hoitoa saaneiden potilaiden potilaskertomus käytiin läpi tapahtuma- ja esitietojen osalta. Leikkauksen aikaiset tapahtumat selvitettiin potilaiden anestesiakertomuksesta. Aitiopaineoireyhtymän saaneiden ja verrokkien ominaisuuksien vertailussa käytettiin tilastollista analyysiä, jolla selvitettiin ryhmien välisten jakaumaerojen merkityksellisyyttä.
Tutkimuksen perusteella aitiopaineoireyhtymälle altistavat nuori ikä, miessukupuoli sekä korkeaenerginen vamma. Aitiopaineoireyhtymän saaneet potilaat olivat leikkaussalissa saaneet huomattavasti kevyempää verenpaineiden tukihoitoa. He saivat kuitenkin enemmän suonensisäistä nestehoitoa sekä punasolusiirtoja, mutta toisaalta leikkausvuotokin oli runsaampaa. Aitiopaineoireyhtymän kehittyminen lisäsi potilaiden kipulääkkeen tarvetta leikkauksen jälkeisinä päivinä. Lisäksi potilaiden sairaalahoitojaksot olivat pidempiä.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kähkönen, J. (. (2017). Aitiopaineyhtymää ennustavat tekijät säärimurtumien yhteydessä. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708302769
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kähkönen, J (Joonas). “Aitiopaineyhtymää ennustavat tekijät säärimurtumien yhteydessä.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708302769.
MLA Handbook (7th Edition):
Kähkönen, J (Joonas). “Aitiopaineyhtymää ennustavat tekijät säärimurtumien yhteydessä.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Kähkönen J(. Aitiopaineyhtymää ennustavat tekijät säärimurtumien yhteydessä. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708302769.
Council of Science Editors:
Kähkönen J(. Aitiopaineyhtymää ennustavat tekijät säärimurtumien yhteydessä. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708302769
University of Oulu
25.
Lauri, M. (Mikko).
Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015:OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799
► Eteisvärinä on rytmihäiriö, jossa sydämen eteisten sähköinen toiminta on nopeaa ja järjestäytymätöntä. Eteisvärinä on pitkäkestoisista rytmihäiriöistä yleisin. Arvioiden mukaan länsimaissa sairaalapotilaista 4–5 % ja sisätautiklinikan…
(more)
▼ Eteisvärinä on rytmihäiriö, jossa sydämen eteisten sähköinen toiminta on nopeaa ja järjestäytymätöntä. Eteisvärinä on pitkäkestoisista rytmihäiriöistä yleisin. Arvioiden mukaan länsimaissa sairaalapotilaista 4–5 % ja sisätautiklinikan potilaista 10–20 % sairastaa eteisvärinää. Merkittävin eteisvärinän yksittäinen riskitekijä on ikä. Yli 50-vuotiailla riski sairastua eteisvärinään kasvaa yli kaksinkertaiseksi jokaista kymmentä ikävuotta kohden.
Rytmihäiriönä eteisvärinä itsessään on harvoin henkeä uhkaava. Eteisvärinään liittyy kuitenkin suuri aivoinfarktin riski. Eteisvärinän kuolleisuus liittyy olennaisesti juuri aivoinfarktiin, sekä liitännäissydänsairauksiin. Siksi sen tunnistaminen ja hoito on tärkeää.
Akuutin eteisvärinäkohtauksen hoitona käytetään rytminsiirtoa, eli kardioversiota. Siinä pyritään palauttamaan sinusrytmi. Kardioversio voidaan suorittaa joko sähköisesti, tai lääkkeellisesti. OYS:n päivystyspoliklinikalla on käytössä tiivistetty ohjeistus akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystyksellisestä lääkkeellisestä kardioversiosta. Ohjeistus on seitsemänkohtainen ja se noudattaa Käypä hoito -suositusta. Ohjeessa on lisäksi tiivistetyt muistiot OYS:ssa käytettävistä rytminsiirtolääkkeistä.
Tässä tutkimuksessa pyritään selvittämään OYS:n ohjeen toimivuutta liittyen potilasvalinnan onnistumiseen hoitolinjoja mietittäessä. Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki vuoden 2015 aikana OYS:ssa akuuteille eteisvärinäkohtauspotilaille suoritetut päivystykselliset kardioversiot. Kardioversioita oli kaikkiaan 495, joista sähköllä suoritettiin 255 ja lääkkeellisesti 240. Eniten käytetty lääke oli vernakalantti. Sähköisistä kardioversioista onnistui 93,7 % (n= 239) ja lääkkeellisistä 73,3 % (n= 73,3 %). Vernakalantilla tehtiin 234 kardioversiota, joista 73,1 % onnistui (n=171). Komplikaatioiden määrä oli vähäinen: sähköisissä kardioversioissa todettiin seitsemän komplikaatiota. Lääkkeellisissä kardiversioissa todettiin 14 komplikaatiota, jotka kaikki ilmenivät vernakalantin käytön yhteydessä. Näistä komplikaatiosta seitsemän liittyi vernakalantti-infuusiolle tyypilliseen eteislepatukseen. Todellisia komplikaatioita sähköiset ja lääkkeelliset kardioversiot yhteenlaskettuna oli 21, jolloin prosentuaalinen osuus oli vain 2,8 %. Lähes kaikki potilaat kotiutettiin kardioversion seuranta-ajan jälkeen, vain 29 tapauksessa päädyttiin osastohoitoon.
Tulosten valossa OYS:n päivystyksellinen eteisvärinäkohtauspotilaan hoito-ohje on toimiva, ja se ohjaa tehokkaaseen ja turvalliseen hoitolinjan valintaan potilaskohtaisesti.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Lauri, M. (. (2017). Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015:OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Lauri, M (Mikko). “Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015:OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799.
MLA Handbook (7th Edition):
Lauri, M (Mikko). “Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015:OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Lauri M(. Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015:OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799.
Council of Science Editors:
Lauri M(. Akuutin eteisvärinän hoito OYS:ssa 2015:OYS:n akuutin eteisvärinäkohtauksen päivystysohjeen arviointi. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705111799
University of Oulu
26.
Seppä, S. (Sofia).
Työikäisten krooniset subduraalihematoomat Oulun yliopistollisessa sairaalassa.
Degree: 2017, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708252764
► Työikäisten potilaiden krooninen subduraalihematooma (CSDH) jää usein etiologialtaan epäselväksi. Beck ym. (2014) esittivät tutkimuksessaan, että spinaalinen likvorvuoto voi olla CSDH:n etiologinen tekijä alle 60-vuotiailla potilailla.…
(more)
▼ Työikäisten potilaiden krooninen subduraalihematooma (CSDH) jää usein etiologialtaan epäselväksi. Beck ym. (2014) esittivät tutkimuksessaan, että spinaalinen likvorvuoto voi olla CSDH:n etiologinen tekijä alle 60-vuotiailla potilailla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää CSDH:n kliinisiä piirteitä ja etiologisia tekijöitä Oulun yliopistollisessa sairaalassa alle 60-vuotiailla potilailla. Erityisesti halusimme tutkia spinaalisen likvorvuodon osuutta CSDH:n etiologisena tekijänä.
Tutkimuksessamme kerättiin ne korkeintaan 60-vuotiaat potilaat, joita oli hoidettu vuosina 2008–2014 Oulun yliopistollisessa sairaalassa kroonisen tai subakuutin subduraalihematooman vuoksi. Tarvittavat potilastiedot kerättiin retrospektiivisesti sähköisestä ESKO-potilastietojärjestelmästä ja analysoitiin.
Yhteensä tunnistettiin 97 korkeintaan 60-vuotiasta potilasta, jotka olivat olleet hoidossa CSDH:n vuoksi. Spinaalista likvorvuotoa epäiltiin spinaalikanavan MRI-tutkimuksen pohjalta CSDH:n etiologiseksi tekijäksi neljällä potilaalla (4 %).
Spinaalinen likvorvuoto on mahdollinen etiologinen tekijä CSDH:n taustalla alle 60-vuotiailla. Tällä hetkellä Oulun yliopistollisessa sairaalassa työikäisen CSDH-potilaan spinaalialueen kuvantaminen ei kuulu rutiinitutkimuksiin, joten luultavasti spinaalisen likvorvuodon todellinen osuus CSDH:n etiologisena tekijänä on suurempi kuin tässä tutkimuksessa on havaittu. Työikäisen bilateraalinen CSDH:n taustalta tulisi etsiä aktiivisesti spinaalista likvorvuotoa käyttäen spinaalikanavan kuvantamismenetelmiä.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Seppä, S. (. (2017). Työikäisten krooniset subduraalihematoomat Oulun yliopistollisessa sairaalassa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708252764
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Seppä, S (Sofia). “Työikäisten krooniset subduraalihematoomat Oulun yliopistollisessa sairaalassa.” 2017. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708252764.
MLA Handbook (7th Edition):
Seppä, S (Sofia). “Työikäisten krooniset subduraalihematoomat Oulun yliopistollisessa sairaalassa.” 2017. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Seppä S(. Työikäisten krooniset subduraalihematoomat Oulun yliopistollisessa sairaalassa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2017. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708252764.
Council of Science Editors:
Seppä S(. Työikäisten krooniset subduraalihematoomat Oulun yliopistollisessa sairaalassa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2017. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708252764
University of Oulu
27.
Koskela, I. (Ida).
Etiologialtaan tuntemattomien geneettisten oireyhtymien esiintyvyys Pohjois-Suomessa.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405291568
► Pohjois-Suomea asuttaa geneettisesti erityislaatuinen väestö. Väestön geneettinen ainutlaatuisuus on seurausta maantieteellisestä ja kulttuurillisesta eristyneisyydestä sekä väestön pohjautumisesta pieneen kantaväestöön. Edellä mainituista syistä Pohjois-Suomi tarjoaa vertaansa…
(more)
▼ Pohjois-Suomea asuttaa geneettisesti erityislaatuinen väestö. Väestön geneettinen ainutlaatuisuus on seurausta maantieteellisestä ja kulttuurillisesta eristyneisyydestä sekä väestön pohjautumisesta pieneen kantaväestöön. Edellä mainituista syistä Pohjois-Suomi tarjoaa vertaansa vailla olevan tutkimusympäristön harvinaisten geneettisten oireyhtymien suhteen. Oulun yliopistollisen sairaalan perinnöllisyyspoliklinikka vastaa koko Pohjois-Suomen haastavasta perinnöllisten sairauksien diagnostiikasta ja klinikan potilasasiakirjat tarjoavat loistavan aineiston alueen perinnöllisten sairauksien tutkimiseen.
Genetiikan tutkimusmenetelmät ovat kehittyneet valtavasti 2000-luvun aikana. Nykymenetelmillä on taloudellisesti ja teknisesti mahdollista tutkia eksomi- tai koko genomin sekvensoinnin avulla myös sporadisten ja erittäin harvinaisten perinnöllisten sairauksien geneettistä taustaa. Tämä avaa ovet uusien harvinaisten oireyhtymien löytämiselle ja diagnosoinnille.
Tutkielmassa selvitettiin etiologialtaan tuntemattomien oireyhtymien esiintymistä Pohjois-Suomessa sekä perehdyttiin Oulun yliopistollisen sairaalan perinnöllisyyspoliklinikan käyntitilastoihin. Lisäksi tutkielmassa laskettiin Pohjois-Suomessa yleisimpien syndroomien sekä eräiden kromosomipoikkeavuuksien ilmaantuvuus. Tutkielmassa todettiin Pohjois-Suomessa esiintyvän jatkotutkimuksen kannalta merkittävä määrä etiologialtaan tuntemattomia oireyhtymiä. Tutkielman avulla saatiin arvokasta tietoa alueella esiintyvistä harvinaisista sairauksista sekä perinnöllisyyspoliklinikan toiminnasta vuosien 1982–2013 aikana. Tutkielman tuloksia voidaan käyttää myös hyödyksi mahdollisessa Pohjois-Suomen etiologialtaan tuntemattomiin oireyhtymiin kohdistuvassa jatkotutkimuksessa.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Koskela, I. (. (2014). Etiologialtaan tuntemattomien geneettisten oireyhtymien esiintyvyys Pohjois-Suomessa. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405291568
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Koskela, I (Ida). “Etiologialtaan tuntemattomien geneettisten oireyhtymien esiintyvyys Pohjois-Suomessa.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405291568.
MLA Handbook (7th Edition):
Koskela, I (Ida). “Etiologialtaan tuntemattomien geneettisten oireyhtymien esiintyvyys Pohjois-Suomessa.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Koskela I(. Etiologialtaan tuntemattomien geneettisten oireyhtymien esiintyvyys Pohjois-Suomessa. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405291568.
Council of Science Editors:
Koskela I(. Etiologialtaan tuntemattomien geneettisten oireyhtymien esiintyvyys Pohjois-Suomessa. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405291568
University of Oulu
28.
Mäntylä, J. (Johanna).
Polven akselikulmien radiologinen mittaaminen ja mittausten toistettavuus sekä akselikulmien merkitys polvinivelrikon esiintyvyyteen.
Degree: 2015, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021281
► Polven akselikulmat ja niiden merkitys nivelrikon syntyyn ja esiintyvyyteen on aktiivisen tutkimuksen kohteena. Aikaisempaa standardisoitua mekaanisen akselin mittaustapaa on verrattu anatomiseen akseliin, joka määritetään lyhyistä…
(more)
▼ Polven akselikulmat ja niiden merkitys nivelrikon syntyyn ja esiintyvyyteen on aktiivisen tutkimuksen kohteena. Aikaisempaa standardisoitua mekaanisen akselin mittaustapaa on verrattu anatomiseen akseliin, joka määritetään lyhyistä polvikuvista pitkien sijaan. Tämä tutkielma vertailee erilaisia anatomisen akselin mittaustapoja sekä niiden korrelaatioita mekaaniseen akseliin, sekä kokoaa yhteen akselikulmien merkitystä nivelrikossa.
Omien mittausten aineistona on käytetty Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1966 henkilöitä. Kohortti sisälsi 1724 polvien lyhyttä röntgenkuvaa eli 3448 polvea, joista määritettiin radiologisesti polven akselikulmia. Kulmien varus-muodot merkittiin negatiivisiksi ja valgus-muodot positiivisiksi. Toistomittausten avulla määritettiin lisäksi mittausten toistettavuutta.
Oikeassa polvessa anatomisen akselin (FTA) keskiarvoksi saatiin 3.13° ja vasemmassa polvessa 3.26°. Valgus-muoto dominoi selkeästi akselin arvoja, sillä oikealla vain 6,52 % prosenttia polvista oli varus-muotoja, kun vasemmalla luku oli 6,46 %. Myös mittausten toistettavuus oli erinomainen, sillä kaikista kuudesta eri mitatusta arvosta Cronbach’s alpha oli vähintään 0.90. Tuloksia vertaillessa täytyy kuitenkin huomioida, että eri mittaustavoista riippuen kaikkien esitettyjen tutkimusten tulokset eivät ole vertailukelpoisia. Anatomisen akselin mittaukseen esitettiin yhden ja kahden poikkileikkauslinjan mittaustapaa, joista jälkimmäisellä omat mittaukset suoritettiin. Kahden linjan tapaa puoltaa toistettavuuden ja tarkkuuden parempi osuvuus. Vertailututkimuksista kävi ilmi myös se, että polvien rotaatio muuttaa kulmaa, mikä tulee vielä paremmin esiin lyhyissä polvikuvissa. Nivelpintojen kuluminen, nivelen rustokato sekä geneettiset tekijät on todettu olevan tärkeimpiä polvien nivelrikkoa aiheuttavia tekijöitä. Varus-polven on todettu olevan riski mediaalisen nivelraon kapenemisella ja nivelrikon pahenemiselle, kun valgus-polvi nostaa lateraalisen nivelraon kapenemisen riskiä. Akselikulmat myös suurenevat nivelrikkopotilaan ikääntyessä.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Mäntylä, J. (. (2015). Polven akselikulmien radiologinen mittaaminen ja mittausten toistettavuus sekä akselikulmien merkitys polvinivelrikon esiintyvyyteen. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021281
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Mäntylä, J (Johanna). “Polven akselikulmien radiologinen mittaaminen ja mittausten toistettavuus sekä akselikulmien merkitys polvinivelrikon esiintyvyyteen.” 2015. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021281.
MLA Handbook (7th Edition):
Mäntylä, J (Johanna). “Polven akselikulmien radiologinen mittaaminen ja mittausten toistettavuus sekä akselikulmien merkitys polvinivelrikon esiintyvyyteen.” 2015. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Mäntylä J(. Polven akselikulmien radiologinen mittaaminen ja mittausten toistettavuus sekä akselikulmien merkitys polvinivelrikon esiintyvyyteen. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2015. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021281.
Council of Science Editors:
Mäntylä J(. Polven akselikulmien radiologinen mittaaminen ja mittausten toistettavuus sekä akselikulmien merkitys polvinivelrikon esiintyvyyteen. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2015. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021281
University of Oulu
29.
Alasaarela, T. (Tuomas).
Kouluikäisen epäselvä pitkittynyt kuume.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405131377
► Kuume on hyödyllinen fysiologinen mekanismi taistelussa infektioita vastaan. Vaikka kuume aiheuttaa pelkoa, ei ole näyttöä siitä, että kuume sinällään olisi millään tavoin haitallista. Kuumetta aiheuttava…
(more)
▼ Kuume on hyödyllinen fysiologinen mekanismi taistelussa infektioita vastaan. Vaikka kuume aiheuttaa pelkoa, ei ole näyttöä siitä, että kuume sinällään olisi millään tavoin haitallista. Kuumetta aiheuttava tekijä ei aina tule tavanomaisin tutkimuksin esille. Epäselvä kuume on klassisesti määritelty yli 3 viikkoa kestäväksi kuumeiluksi, jonka syy ei selviä tutkimuksin viikon kuluessa. Kirjallisuudessa määritelmän rajat kuitenkin vaihtelevat lasten kohdalla. Lasten epäselvän kuumeen taustalta on löydetty eri potilassarjoissa yli 200 syytä, joista infektiot ovat selvästi yleisimpiä. Epäselvän kuumeen huonosti tunnettu muoto on pitkittynyt, yleensä matalatasoinen tai vaihteleva kuumeilu. Se on tyypillisimmillään kouluikäisten sairaus, ja siinä on samoja piirteitä kuin kroonisessa väsymysoireyhtymässä.
Tässä tutkimuksessa kuvataan kouluikäisten epäselvän, pitkittyneen kuumeen ilmaantuvuutta, taudinkuvaa, löydöksiä ja ennustetta sairauskertomustekstien perusteella. Tutkimuksen sisäänottokriteerinä oli yli 8 viikkoa kestänyt kuumeilu. Mukaan hyväksyttiin myös matalammin kuumeilleet, jos kuumeeseen liittyi muita oireita.
Oulun yliopistollisen sairaalan lasten ja nuorten infektiopoliklinikalla kävi vuosina 2003–2012 yhteensä 38 pitkittyneestä kuumeilusta kärsivää yleensä kouluikäistä potilasta. Potilaiden ikä oli keskimäärin 11 vuotta ja noin 60 % oli poikia. Lähes 70% yhdisti oireilun alun infektioon — pääosin tavanomaiseen hengitystieinfektioon. Tilaan liittyi väsymystä, päänsärkyä, nivelkipua ja vatsakipua. Muutamilla oli myös kurkkukipua ja depressiivisyyttä. Vain yhdellä todettiin taustalta systeemitauti, juveniili reuma. Oireilu oli varsin invalidisoivaa ja koulupoissaoloja oli runsaasti. Oireet kestivät keskimäärin 7,7 kuukautta mediaanin asettuessa 6,3 kuukauteen. Seurannassa vain kahdella oireilu uusiutui, muuten kaikki tervehtyivät. Ennuste oli oireiden vaikeudesta huolimatta erinomainen. Laboratorio- ja kuvantamistutkimuksista ei tarvittu kuin aivan tavanomaisimpia. Huolellinen paneutuminen potilaan tilanteeseen, perusteellinen tutkiminen ja informointi olivat hoidon kulmakiviä.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Alasaarela, T. (. (2014). Kouluikäisen epäselvä pitkittynyt kuume. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405131377
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Alasaarela, T (Tuomas). “Kouluikäisen epäselvä pitkittynyt kuume.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405131377.
MLA Handbook (7th Edition):
Alasaarela, T (Tuomas). “Kouluikäisen epäselvä pitkittynyt kuume.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Alasaarela T(. Kouluikäisen epäselvä pitkittynyt kuume. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405131377.
Council of Science Editors:
Alasaarela T(. Kouluikäisen epäselvä pitkittynyt kuume. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405131377
University of Oulu
30.
Miettinen, T. (Tuukka).
Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutus lapsen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen:Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986.
Degree: 2014, University of Oulu
URL: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404041243
► Raskaudenaikaisesta tupakoinnista ja sen vaikutuksista kehittyvään lapseen puhutaan jatkuvasti. Äidin tupakoinnin raskauden aikana tiedetään aiempien tutkimusten perusteella aiheuttavan kasvun hidastumaa, ennenaikaisuutta ja keskenmenoja. Tutkimukset osoittavat…
(more)
▼ Raskaudenaikaisesta tupakoinnista ja sen vaikutuksista kehittyvään lapseen puhutaan jatkuvasti. Äidin tupakoinnin raskauden aikana tiedetään aiempien tutkimusten perusteella aiheuttavan kasvun hidastumaa, ennenaikaisuutta ja keskenmenoja. Tutkimukset osoittavat myös, että sillä olisi yhteys lapsen tuleville käytöshäiriöille, päihteiden käytölle (alkoholi, nikotiini, kannabis) ja masennukselle. Suomalaisen tutkimuksen mukaan äidin tupakointi raskauden aikana lisäsi kaikkien psykiatristen diagnoosien todennäköisyyttä. Valistuksesta huolimatta suomalaisista naisista 15% polttaa tupakkaa raskaana ollessaan.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää äidin raskaudenaikaisen tupakoinnin vaikutusta lasten alkoholiongelmiin psykiatristen ICD-10-alkoholidiagnoosien, F10.0–F10.9, muodossa. Tutkimuksessa aineistona käytettiin Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986 -tutkimus ja alkoholidiagnoosit kerättiin sairaaloiden hoitoilmoitusrekisteristä. Kohorttiin osallistui 9362 lasta, joiden äideistä 7237 oli vastannut kysymykseen raskaudenaikaisen tupakoinnin määrässä. Tutkimuksen hypoteesina oli, että tupakointi raskauden aikana lisäisi alkoholidiagnooseja.Äideiltä kysyttiin raskaudenaikaista tupakointia prospektiivisesti neuvolakäyntien yhteydessä. Tupakoinnin määrän perusteella äidit jaettiin tutkimuksessa kolmeen ryhmään: ei tupakoivat, tupakoi 1–9 savuketta vuorokaudessa ja 10 tai enemmän savuketta tupakoivat. Aineiston lapsilla 137:llä oli alkoholidiagnoosi. Sekoittavina tekijöinä tutkimuksessa käytettiin äidin koulutusta ja siviilisäätyä, sekä äidin alkoholinkäyttöä lapsen ollessa 16-vuotias.
Alkoholidiagnooseja, äidin raskaudenaikaista tupakointia ja sekoittavia tekijöitä tarkasteltiin aluksi jakaumien ja prosenttiosuuksien avulla. Tämän jälkeen binäärisellä regressioanalyysillä muodostettiin Odds ratiot (vetosuhde) äidin raskaudenaikaisen tupakoinnin ja jälkeläisten alkoholidiagnoosien välille, aluksi ilman sekoittavia tekijöitä ja tämän jälkeen sekoittavat tekijät huomioiden. Vertailuryhmänä pidettiin äitejä, jotka eivät tupakoineet lainkaan raskauden aikana. Khiin neliötestillä arvioitiin tulosten tilastollista merkitsevyyttä. Tutkimuksessa havaittiin, ettei äidin raskaudenaikaisella tupakoinnilla ja lasten sairaalahoitoa vaativien alkoholidiagnoosien välillä ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä käytetyssä aineistossa.
Tutkimuksen lopputulos on osittain ristiriidassa aiempien tutkimusten kanssa. Aiemmissa tutkimuksissa löydettiin usein tilastollisesti merkitsevä yhteys raskaudenaikaisen tupakoinnin ja jälkeläisten alkoholinkäytön tai alkoholiriippuvuuden välillä. Usein löydös oli merkitsevä myös sekoittavien tekijöiden huomioimisen jälkeen. Tutkimuksen mukaan raskaudenaikaisella tupakoinnilla ei ole tilastollista yhteyttä lasten myöhempiin alkoholidiagnooseihin.
Subjects/Keywords: Medicine
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Miettinen, T. (. (2014). Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutus lapsen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen:Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986. (Masters Thesis). University of Oulu. Retrieved from http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404041243
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Miettinen, T (Tuukka). “Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutus lapsen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen:Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986.” 2014. Masters Thesis, University of Oulu. Accessed February 27, 2020.
http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404041243.
MLA Handbook (7th Edition):
Miettinen, T (Tuukka). “Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutus lapsen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen:Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986.” 2014. Web. 27 Feb 2020.
Vancouver:
Miettinen T(. Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutus lapsen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen:Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986. [Internet] [Masters thesis]. University of Oulu; 2014. [cited 2020 Feb 27].
Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404041243.
Council of Science Editors:
Miettinen T(. Äidin raskauden aikaisen tupakoinnin vaikutus lapsen alkoholiriippuvuuden kehittymiseen:Pohjois-Suomen syntymäkohortti 1986. [Masters Thesis]. University of Oulu; 2014. Available from: http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201404041243
◁ [1] [2] [3] [4] [5] … [1322] ▶
. 
Open Access Theses and Dissertations