Level: masters ❌
You searched for subject:(administrative).
Showing records 1 – 30 of
388 total matches.
◁ [1] [2] [3] [4] [5] … [13] ▶
University of Toronto
1.
Rodriguez Ferrere, Marcelo.
The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review.
Degree: 2012, University of Toronto
URL: http://hdl.handle.net/1807/33506 
► The Supreme Court of Canada has attempted several times to reform the way it approaches the issue of curial deference in judicial review. Each attempt…
(more)
▼ The Supreme Court of Canada has attempted several times to reform the way it approaches the issue of curial deference in judicial review. Each attempt however, has been in vain. This paper argues that the cause of this failure of each reform of the deference test proposed by the Supreme Court is not necessarily one of content, but instead one of structure. Each of the reforms retained a ‘multifactorial approach’ to the deference test, involving the weighing of several factors leading to a prescribed level of deference. Through critical analysis of the approach, and the postulation of an alternative, this paper argues that the multifactorial approach is what thwarts the Court’s intentions, and that it needs to abandon it should it wish to achieve clarity and coherence within judicial review.
Advisors/Committee Members: Dyzenhaus, David (advisor).
Subjects/Keywords: Law; Administrative Law
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Rodriguez Ferrere, M. (2012). The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review. (Masters Thesis). University of Toronto. Retrieved from http://hdl.handle.net/1807/33506
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Rodriguez Ferrere, Marcelo. “The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review.” 2012. Masters Thesis, University of Toronto. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/1807/33506.
MLA Handbook (7th Edition):
Rodriguez Ferrere, Marcelo. “The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review.” 2012. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Rodriguez Ferrere M. The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review. [Internet] [Masters thesis]. University of Toronto; 2012. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/1807/33506.
Council of Science Editors:
Rodriguez Ferrere M. The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review. [Masters Thesis]. University of Toronto; 2012. Available from: http://hdl.handle.net/1807/33506
University of Helsinki
2.
Kiiski, Laura.
Huumausaineiden katuvalvonta poliisin toimivallan näkökulmasta.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/225062
► Tutkielman tavoitteena on selvittää poliisin toimivallan määräytymistä ja rajoja yleisellä paikalla suoritettavan huumausaineiden katuvalvonnan yhteydessä. Huumausainevalvonnan toteuttamiseen liittyy käytännössä lähes poikkeuksetta huumausaineiden etsintään koulutetun koiran…
(more)
▼ Tutkielman tavoitteena on selvittää poliisin toimivallan määräytymistä ja rajoja yleisellä paikalla suoritettavan huumausaineiden katuvalvonnan yhteydessä. Huumausainevalvonnan toteuttamiseen liittyy käytännössä lähes poikkeuksetta huumausaineiden etsintään koulutetun koiran käyttäminen apuna, joten tutkielmassa keskitytään suurelta osin koiran käyttämisen näkökulmaan. Huumausaineiden katuvalvonnalle ei ole selkeää perustaa poliisia koskevassa lainsäädännössä, joten aihetta lähestytään muun muassa yleisten toimivaltaa koskevien määritelmien valossa, ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisukäytännön kautta ja etsimällä muualta lainsäädännöstä vertailukohteita. Koska perusoikeudet vaikuttavat viranomaisten toimivallan määräytymiseen ja valvonnan kannalta suurin merkitys on yksityisyyden suojalla, hahmotellaan tutkielmassa myös aiheen kannalta relevanttia yksityisyyden suojan sisältöä.
Aikaisemmin poliisilla on ollut laaja ja jopa pääosin tavanomaiseen oikeuteen perustuva niin kutsuttu yleistoimivalta. Nykyään on kuitenkin selvää, että oikeus julkisen vallan käyttöön voi perustua vain nimenomaisiin laintasoisiin toimivaltasäännöksiin. Julkisen vallankäytön käsitteen ytimenä taas on yksityisen oikeusasemaan puuttuminen. Mikä tahansa viranomaisen menettely ei siis ole julkisen vallan käyttöä ja edellytä toimivaltasäännöstä. Edellyttääkseen nimenomaista laintasoista toimivaltanormia, poliisin toiminnan täytyy ylittää se, mikä on yhteiskunnassa sallittua jokaiselle. Yksityisyyden suojaan kohdistuvan puuttumisen merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon yksityiselämän suojaa koskeva perusteltu odotus, puuttumisella mahdollisesti saatavien tietojen luonne ja puuttumisen ajallinen kesto.
Ylimmät laillisuusvalvojat ovat antaneet johtopäätöksiltään vastakkaisia ja ainakin osittain ristiriitaisia ratkaisuja koskien huumausaineiden etsintään koulutettujen koirien käyttämistä poliisin yleisellä paikalla suorittamassa huumausainevalvonnassa. Erimielisyydet ovat koskeneet jo toiminnan luonteen määrittämistä: toimintaan sallivasti suhtautuvissa ratkaisuissa on käytetty säännönmukaisesti käsitettä valvonta, kun taas kieltävästi suhtautuvissa ratkaisuissa toiminnan on katsottu olevan tarkastamista.
Käsitteenä valvonnalla voidaan poliisilakien esitöiden ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen perusteella katsoa tarkoitettavan ennalta määräämättömään henkilöjoukkoon hetkellisesti, avoimesti, lyhytaikaisesti ja satunnaisesti kohdistuvaa havaintojen tekemistä. Tällaisen menettelyn sallittavuudesta ei ole katsottu aiheelliseksi säätää erikseen laissa. Tarkkailulla puolestaan tarkoitetaan jo käsitteenä tiettyyn henkilöön salaa kohdistettavaa havaintojen tekemistä tiedonhankintatarkoituksessa. Tarkastamisella taas viitataan ainakin poliisin toimivaltuuksia koskevassa lainsäädännössä toimenpiteisiin, joiden yhteydessä on mahdollista puuttua kohteen fyysiseen koskemattomuuteen.
Tutkimuksen perusteella poliisilla olisi siis mahdollisuus ilman toimivaltasäännöstäkin suorittaa valvontaa, jolla ei puututa kohteiden koskemattomuuteen, joka…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kiiski, L. (2017). Huumausaineiden katuvalvonta poliisin toimivallan näkökulmasta. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/225062
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kiiski, Laura. “Huumausaineiden katuvalvonta poliisin toimivallan näkökulmasta.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/225062.
MLA Handbook (7th Edition):
Kiiski, Laura. “Huumausaineiden katuvalvonta poliisin toimivallan näkökulmasta.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Kiiski L. Huumausaineiden katuvalvonta poliisin toimivallan näkökulmasta. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/225062.
Council of Science Editors:
Kiiski L. Huumausaineiden katuvalvonta poliisin toimivallan näkökulmasta. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/225062
University of Helsinki
3.
Heikkinen, Vesa.
Avoimuuden käsite julkisessa hallinnossa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/160506
► Avoimuus on noussut nykyipäivänä yhdeksi julkisen vallankäytön merkittävimmistä käsitteistä. 1990-luvulta lähtien se on esiintynyt tiiviisti kansainvälisten järjestöjen suosituksissa ja arvioissa, ja se luetaan laajalti yhdeksi…
(more)
▼ Avoimuus on noussut nykyipäivänä yhdeksi julkisen vallankäytön merkittävimmistä käsitteistä. 1990-luvulta lähtien se on esiintynyt tiiviisti kansainvälisten järjestöjen suosituksissa ja arvioissa, ja se luetaan laajalti yhdeksi hyvän hallinnon tärkeimmistä elementeistä. Sen merkitys poliittisessa retoriikassa ja päivittäisessä mediassa on niin ikään huomattava, ja näin se vaikuttaakin juurtuneen vahvaksi osaksi nykyistä kulttuuriamme.
Avoimuus (transparency) yhdessä sukulaiskäsitteidensä kuten tilivelvollisuuden (accountability) ja hyvän hallinnon (good governance) kanssa toistuukin ympäri maailmaa lainsäädäntöuudistusten perusteluissa, kansalaisjärjestöjen vaatimuksissa ja taloudellisen kilpailukyvyn analyyseissä. Avoimuuden vaihtelevat ilmenemismuodot, näiden väliset ristiriitaisuudet, samoin kuin avoimuuden tosiasialliset vaikutukset yhteiskunnassa tulevat kuitenkin vain harvoin tarkemmin huomioiduiksi. Näin avoimuus on päätynyt epämääräiseksi taikasanaksi, jonka itsestäänselvän positiivinen käyttötapa kätkee sisäänsä useita kysymyksiä.
Tässä tutkielmassa tarkoituksena on nostaa avoimuuden käsite kriittiseen tarkasteluun. Aloittaen avoimuuden ilmenemismuotojen erottelusta tutkielmassa käydään läpi aiheen kannalta olennainen lainsäädäntö niin kotimaassa kuin Euroopan unionissa. Tämän materiaalin valossa näyttää selvältä, että poikkeavista lähtökohdistaan huolimatta Suomi ja EU ovat yhtä lailla omaksuneet avoimuuden yhdeksi demokraattisen ja taloudellisen kehityksen olennaisista mittapuista. Siinä missä Suomi on voinut kokea avoimuuden luontevana tapana hyödyntää olemassaolevia vahvuuksiaan kansainvälisillä areenoilla, on EU korostanut avoimuuden merkitystä sen omien heikkouksien kuten byrokraattisen imagon ja heikon legitimiteetin korjaamisessa.
Suomessa vakiintuneesti noudatettu julkisuusperiaate ja siihen olennaisesti kuuluva asiakirjajulkisuus (access to documents) ovat saaneet perustelunsa viime kädessä viranomaistoiminnan demokraattisen valvonnan välineinä. Viime vuosien kansainvälisen kehityksen myötä julkisuusperiaate on kuitenkin siirtymässä suuntaan, jossa julkisen vallan oletetaan aktiivisin toimenpitein toteuttavan avoimuuden päämääriä. Nämä kytkeytyvät usein demokratian ja laillisuuden sijasta kansainvälisen rahaliikenteen sujuvuuteen ja markkinataloudellisiin näkökohtiin. Samalla pääsy julkiseen tietoon on alettu nähdä viime kädessä sen taloudellisen hyödynnettävyyden kautta. Näin avoimuus on omaksunut muotoja, jotka eivät perustelujensa, sisältönsä tai tavoitteidensa puolesta enää vastaa perinteistä käsitystä julkisuusperiaatteesta.
Usko avoimuuden vaikutukseen yleisön luottamuksen ja legitimiteetin kohentamisessa on ollut lähtökohtana useille Euroopan unionissa toteutetuille uudistuksille 1990-luvulta alkaen. Uudistuksista huolimatta luottamus unionin instituutioihin ei näytä parantuneen. Eurooppalaisen politiikan rakenteellisten ongelmien ohella näyttääkin siltä, että unionin pyrkimykset ovat perustuneet yksinkertaistetulle ja virheelliselle näkemykselle julkisuuden ja avoimuuden…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Heikkinen, V. (2016). Avoimuuden käsite julkisessa hallinnossa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/160506
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Heikkinen, Vesa. “Avoimuuden käsite julkisessa hallinnossa.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/160506.
MLA Handbook (7th Edition):
Heikkinen, Vesa. “Avoimuuden käsite julkisessa hallinnossa.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Heikkinen V. Avoimuuden käsite julkisessa hallinnossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/160506.
Council of Science Editors:
Heikkinen V. Avoimuuden käsite julkisessa hallinnossa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/160506
University of Helsinki
4.
Nurmi, Mia.
Lainvalvoja laillisuusvalvojana – poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/164892
► Poliisin laillisuusvalvonta voidaan käsittää oikeudellisin kriteerein tapahtuvaksi laadunvalvonnaksi, jonka tarkoitus on valvoa voimassa olevan oikeusjärjestyksen, määräysten, ohjeiden ja hyvän hallintotavan noudattamista poliisin toiminnassa ja päätöksenteossa.…
(more)
▼ Poliisin laillisuusvalvonta voidaan käsittää oikeudellisin kriteerein tapahtuvaksi laadunvalvonnaksi, jonka tarkoitus on valvoa voimassa olevan oikeusjärjestyksen, määräysten, ohjeiden ja hyvän hallintotavan noudattamista poliisin toiminnassa ja päätöksenteossa. Poliisiin kohdistuva laillisuusvalvonta jakautuu sisäiseen ja ulkoiseen laillisuusvalvontaan. Sisäinen laillisuusvalvonta on poliisiorganisaation sisällä tapahtuvaa valvontaa, jolloin poliisi valvoo itse omien toimintojensa laillisuutta. Ulkoista poliisin kohdistuvaa valvontaa taas harjoittavat muun muassa ylimmät laillisuusvalvojat sekä tietosuojavaltuutettu. Poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot ovat hallintokanteluiden tutkiminen, laillisuusvalvontatarkastukset sekä henkilötietojen käsittelyn valvonta. Kyseiset keinot muodostavat tässä tutkielmassa tarkasteltavan kokonaisuuden.
Tutkielmassa selvitetään, miten sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot turvaavat lain, määräysten, ohjeiden ja hyvän hallinnon toteutumista poliisin toiminnassa. Tähän liittyy kysymys siitä, millaisia toimenpiteitä valvonnan kohteeseen voidaan valvonnan seurauksena kohdistaa. Lisäksi tutkielmassa arvioidaan, voidaanko poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeisiä keinoja pitää tehokkaina ja toimivina. Tämän tueksi tutkielmassa selvitetään, millaisia haasteita valvontaan voi liittyä. Tutkielmassa on käytetty pääasiallisesti oikeusdogmaattista tutkimusmetodia. Tämä näkyy myös työssä käytetystä lähdeaineistosta, joka muodostuu olennaisilta osin tavanomaisista lainopillisista lähteistä. Tutkielmassa on lisäksi hyödynnetty empiiristä tutkimusmenetelmää eri poliisiyksiköihin kohdistettujen asiantuntijahaastattelujen muodossa. Koska poliisin sisäisestä laillisuusvalvonnasta on vain vähän laintasoista sääntelyä, poliisin hallinnonalan toimialakohtaiset määräykset ja ohjeet ovat olleet tutkielmassa tärkeinä lähdemateriaaleina.
Aihe on ajankohtainen, sillä poliisiin kohdistuva valvonta on viime vuosina herättänyt runsaasti julkista keskustelua poliisimiehiin kohdistuneiden vakavien rikosepäilyjen vuoksi. Ajankohtaisuutta lisää myös Euroopan unionin tietosuojauudistus, joka vaikuttaa lainvalvontaviranomaisten henkilötietojen käsittelyyn ja valvontaan kaikissa unionin jäsenvaltioissa. Samanaikaisesti poliisille on esitetty jälleen uusia toimivaltuuksia, joten lainvalvojiin kohdistuvan valvonnan tarve näyttää vain kasvavan. Tästä huolimatta poliisin laillisuusvalvontaa tai ylipäätään poliisin toimintaa on tutkittu kotimaisessa oikeustieteessä hyvin vähän. Sen sijaan muilla tieteenaloilla tutkimusta on tehty runsaasti. Poliisin sisäisestä laillisuusvalvonnasta on kuitenkin sisäministeriön toimesta tehty melko laajoja selvityksiä, mikä osoittaa aiheen suurta merkitystä valtion sisäiselle turvallisuudelle.
Valvonnan seuraus on vastuu. Tämä näkyy myös poliisin sisäisessä laillisuusvalvonnassa, jossa havaituista virheistä ja laittomuuksista seuraa joko ohjaavia tai rankaisevia toimenpiteitä. Rangaistusluonteisten toimenpiteiden toteuttamiseksi valvonta-asia tulee siirtää…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Nurmi, M. (2016). Lainvalvoja laillisuusvalvojana – poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/164892
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Nurmi, Mia. “Lainvalvoja laillisuusvalvojana – poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/164892.
MLA Handbook (7th Edition):
Nurmi, Mia. “Lainvalvoja laillisuusvalvojana – poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Nurmi M. Lainvalvoja laillisuusvalvojana – poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/164892.
Council of Science Editors:
Nurmi M. Lainvalvoja laillisuusvalvojana – poliisin sisäisen laillisuusvalvonnan keskeiset keinot. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/164892
University of Helsinki
5.
Viitasalo, Kaisu.
Yhteiskuntavastuun sääntely ja vastuullisuusvalvonta − julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä modernin hallinnon aikakaudella.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/164923
► Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan organisaatioiden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun muodostamaa kokonaisuutta. Yhteiskuntavastuuta koskeva julkinen keskustelu on 2010-luvulla liittynyt muun muassa yritysten ympäristövas-tuuongelmiin ja hankintaketjujen sosiaalisen vastuun kysymyksiin.…
(more)
▼ Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan organisaatioiden taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristövastuun muodostamaa kokonaisuutta. Yhteiskuntavastuuta koskeva julkinen keskustelu on 2010-luvulla liittynyt muun muassa yritysten ympäristövas-tuuongelmiin ja hankintaketjujen sosiaalisen vastuun kysymyksiin. Viimeaikainen keskustelu on käsitellyt niin yksityisten yritysten, valtio-omisteisten yhtiöiden kuin julkisen hallinnon taloudellisen vastuun kysymyksiä. Alkuperäisten ympäristö- ja ihmisoikeusvastuukysymysten rinnalle ovat nousseet erilaiset muut modernin yhteiskunnan vastuullisuustekijät. Taloudellista, sosiaalista ja ympäristövastuuta edistävistä toimenpiteistä saatuja myönteisiä tuloksia on myös pyritty hyödyntämään laajalti yhteiskunnassa. Yhteiskuntavastuun sääntelytarve on tunnustettu, mutta näkemykset sääntelyn vaihtoehdoista eroavat.
Tutkielmassa tarkastellaan, miten julkinen valta, yhteiskuntavastuun sääntely ja sen valvonta kiinnittyvät toisiinsa modernin hallinnon aikakaudella, jota luonnehtivat muun muassa julkisen ja yksityisen erojen suhteellistuminen, hallinto-tehtävien yksityistäminen ja julkinen liiketoiminta, oikeudellisen sääntelyn merkityksen lisääntyminen Euroopan unionin lainsäädännön myötä ja sen vastavoimana sääntelyn purkuvaatimukset. Tutkielman tavoitteena on selvittää, mikä on julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä sekä miten yhteiskuntavastuuta säännellään ja sen toteutumista valvotaan. Yhteiskuntavastuuta tarkastellaan yleisellä ja kokonaisvaltaisella tasolla. Neljän erilaisen yhteiskuntavastuun sääntelyinstrumentin tarkemman analyysin avulla pyritään konkretisoimaan yhteiskuntavastuun oikeudellista ulottuvuutta sekä sen sääntelyyn ja valvontaan liittyviä kysymyksiä.
Julkinen valta on pitkään korostanut yritysten yhteiskuntavastuun vapaaehtoisuutta, ja pyrkinyt edistämään yritysten sitoutumista yhteiskuntavastuuseen yritysten yhteistyökumppanina, edellytysten luojana ja tukijana. Yhteiskuntavastuun on katsottu perustuvan Suomessa kattavalle ja korkeatasoiselle lainsäädännölle. Viimeaikainen Euroopan unionin lain-säädäntökehitys on kuitenkin lisäämässä yhteiskuntavastuun oikeussääntelyä myös Suomessa.
Yhteiskuntavastuu ei koske yksinomaan yrityksiä. Vastuullisuusodotukset ja -vaatimukset kohdistuvat laajalti yhteiskunnan eri toimijoihin, julkinen valta mukaan lukien. Yhteiskuntavastuuta koskevissa valtioneuvoston periaatepäätöksissä yhteiskuntavastuu on määritelty yritysten, julkisen hallinnon ja muiden yhteisöjen taloudelliseksi, sosiaaliseksi ja ympäristölliseksi vastuuksi. Julkinen valta on pyrkinyt vahvistamaan oman toimintansa vastuullisuutta muun muassa sosiaalisesti vastuullisilla julkisilla hankinnoilla sekä edellyttämällä valtio-omisteisten yhtiöiden raportoivan yhteiskuntavastuustaan.
Tutkielmassa tehty tarkastelu osoittaa, että yhteiskuntavastuun luonnehdinta vapaaehtoisena yksityisenä itsesääntelynä tai pehmeänä viranomaissääntelynä ei huomioi riittävästi eri sääntelyinstrumenttien eriasteisia liityntöjä velvoittavaan julkiseen oikeussääntelyyn.…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Viitasalo, K. (2016). Yhteiskuntavastuun sääntely ja vastuullisuusvalvonta − julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä modernin hallinnon aikakaudella. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/164923
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Viitasalo, Kaisu. “Yhteiskuntavastuun sääntely ja vastuullisuusvalvonta − julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä modernin hallinnon aikakaudella.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/164923.
MLA Handbook (7th Edition):
Viitasalo, Kaisu. “Yhteiskuntavastuun sääntely ja vastuullisuusvalvonta − julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä modernin hallinnon aikakaudella.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Viitasalo K. Yhteiskuntavastuun sääntely ja vastuullisuusvalvonta − julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä modernin hallinnon aikakaudella. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/164923.
Council of Science Editors:
Viitasalo K. Yhteiskuntavastuun sääntely ja vastuullisuusvalvonta − julkisen vallan rooli yhteiskuntavastuun edistämisessä modernin hallinnon aikakaudella. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/164923
University of Helsinki
6.
Akonniemi, Minna.
Hankintojen kilpailuttaminen erityisesti julkisissa rakennus- ja käyttöoikeusurakoissa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/164926
► Hankintalainsäädännön tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia julkisten…
(more)
▼ Hankintalainsäädännön tavoitteena on tehostaa julkisten varojen käyttöä, edistää laadukkaiden hankintojen tekemistä sekä turvata yritysten ja muiden yhteisöjen tasapuolisia mahdollisuuksia tarjota tavaroita, palveluita ja rakennusurakointia julkisten hankintojen tarjouskilpailuissa (hankintalain 1 §). Hankintalainsäädännöllä on näin ollen kaksi päätavoitetta: julkisten varojen tarkoituksenmukaisen käytön turvaaminen ja yhteisön sisämarkkinoiden toimivuuden edistäminen. Tavoitteeseen pyritään asettamalla kriteerit täyttäville hankintayksiköille velvollisuus kilpailuttaa hankinnat hankintalainsäädännön vaatimusten mukaisesti.
Tutkielmassa pyritään hahmottamaan rajanvetoa julkisena hankintana kilpailutettavien rakennus- ja käyttöoikeusurakoiden ja muiden järjestelyjen, kuten vuokrauksen, välillä. Julkisyhteisön omistaman omaisuuden vuokraaminen ja myyminen eivät lähtökohtaisesti kuulu hankintalainsäädännön soveltamisalaan. Vuokrauksen sisältävän rakennusurakan ja kiinteän omaisuuden vuokrauksen välinen rajanveto osoittautuu kuitenkin usein ongelmalliseksi. Useimmiten kysymys nousee esiin silloin, kun hankintayksikkö on hankkimassa uusia toimitiloja. Toimitilojen hankkiminen ja niiden vuokrauksen kilpailuttamisvelvollisuus riippuu usein siitä, millä tavoin ja milloin tilat otetaan käyttöön. Mikäli kyseessä on toimistokäytössä oleva rakennus, jossa suoritetaan vain tavanomainen saneeraus, eikä vuokrasopimus ole normaalia alan käytäntöä pidempi, on kyseessä tavanomainen vuokrasopimus eikä hankinta. Mikäli taas vuokra-aika on tavanomaista pidempi ja kokonaan uusi tai saneerattu kiinteistö muokataan vuokralaisen yksilöllisiin tarpeisiin, kyseessä on hankintalain tarkoittamalla tavalla hankinta. Oikeuskäytännön ja -kirjallisuuden perusteella voidaan katsoa, että järjestelyn kuuluminen hankintalainsäädännön piiriin ratkeaa ensisijaisesti hankinnan tosiasiallisen objektiivisen luonteen mukaan. Merkitystä ei ole sillä seikalla, mihin juridiseen muotoon tarjouspyyntö on puettu. Lisäksi rakennusurakan ja vuokrauksen välisessä rajanvedossa arvioidaan sitä, pyydetäänkö tarjous pysyvistä vuokratiloista, rakennetaanko tilat hankintayksikön hallitsemalle maalle vai muualle ja siirtyykö vuokratilojen omistusoikeus hankintayksikölle vai ei.
Tavaranhankintasopimusten ja rakennusurakan välisestä rajanvedosta voidaan tiivistetysti todeta lähtökohdan olevan seuraava: Jos tavaranhankinnan ja asennus-, käyttöönotto-opastuksen tai muun rakentamiseksi luonnehdittavien toimintojen arvot on mahdollista eritellä, katsotaan hankinta joko tavaranhankinnaksi tai rakennusurakaksi riippuen siitä, kumman taloudellinen arvo on suurempi. Näin ollen kysymys siitä, sovelletaanko tavaranhankintaa vai rakennusurakkaa koskevia säännöksiä, ratkeaa lähtökohtaisesti taloudellisen arvon suuruuden perusteella
Hankintojen kilpailuttamisvelvoitteella turvataan osaltaan hankintalain taustalla olevien tavoitteiden ja periaatteiden toteutumista ja se on poikkeus kilpailuttamisvelvollisuuden pääsäännöstä. Tutkielmassa käsitellään laajemmin lähinnä rakennus- ja…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Akonniemi, M. (2016). Hankintojen kilpailuttaminen erityisesti julkisissa rakennus- ja käyttöoikeusurakoissa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/164926
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Akonniemi, Minna. “Hankintojen kilpailuttaminen erityisesti julkisissa rakennus- ja käyttöoikeusurakoissa.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/164926.
MLA Handbook (7th Edition):
Akonniemi, Minna. “Hankintojen kilpailuttaminen erityisesti julkisissa rakennus- ja käyttöoikeusurakoissa.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Akonniemi M. Hankintojen kilpailuttaminen erityisesti julkisissa rakennus- ja käyttöoikeusurakoissa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/164926.
Council of Science Editors:
Akonniemi M. Hankintojen kilpailuttaminen erityisesti julkisissa rakennus- ja käyttöoikeusurakoissa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/164926
University of Helsinki
7.
Ingman, Rasmus.
Liikesalaisuudet ja asianosaisen tiedonsaantioikeus julkisissa hankinnoissa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/167109
► Tutkielmassa tarkastellaan julkisuuslain (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999) mukaista yksityisen liike- ja ammattisalaisuuden suojaa sekä julkisuuslaissa säädettyä tarjouskilpailun asianosaisen tiedonsaantioikeutta. Liikesalaisuuksien suojan osalta tarkastellaan etenkin…
(more)
▼ Tutkielmassa tarkastellaan julkisuuslain (laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta 621/1999) mukaista yksityisen liike- ja ammattisalaisuuden suojaa sekä julkisuuslaissa säädettyä tarjouskilpailun asianosaisen tiedonsaantioikeutta. Liikesalaisuuksien suojan osalta tarkastellaan etenkin liike- ja ammattisalaisuuden käsitteen määrittelyä. Määrittelyn tarkastelu ulottuu julkisuuslain lisäksi muussa lainsäädännössä säädettyyn liikesalaisuuksien suojaan. Julkiset hankinnat toimivat tutkielmassa liikesalaisuuksien suojan tarkastelun viitekehyksenä. Hankintajuridiset kysymykset on rajattu tarjouskilpailun asianosaisen tiedonsaantioikeutta lukuun ottamatta tutkimuksen ulkopuolelle. EU-oikeuden vaikutukset kansalliseen sääntelyyn ovat osa tutkielmaa, jonka lisäksi käsitellään Ruotsissa säädettyä liikesalaisuuksien suojaa koskevaa lakia. Tutkielmassa tarkastellaan myös liikesalaisuuksien paljastamiseen liittyviä julkisyhteisön korvausvastuuta koskevia vahingonkorvausoikeudellisia kysymyksiä.
Tutkielmassa lähtökohdaksi otetaan julkisia hankintoja tekevän hankintayksikön näkökulma. Tarkoituksena on selvittää hankintayksikön asema silloin, kun se käsittelee tarjoajan liikesalaisuuksia tai saa tarjouskilpailun asianosaiselta tietopyynnön toisen tarjoajan liikesalaisuuksia koskien. Tutkielmassa otetaan huomioon sekä liikesalaisuuksien suojan taustalla vaikuttavat yksityiset intressit että asianosaisen tiedonsaantioikeutta koskevat oikeussuojatarpeet ja hallinto-oikeudelliset periaatteet. Keskeisimpänä tavoitteena on voimassaolevan sääntelyn tulkinta ja systematisointi.
Tutkielman valmistumisaikataulu on osunut yhteen hankintalainsäädännön kokonaisuudistuksen kanssa siten, että uutta lakia koskeva hallituksen esitys (HE 108/2016 vp) on julkaistu vähän ennen tutkimuksen valmistumista. Uudessa hallituksen esityksessä on kaavailtu muutosta myös tätä tutkimusta koskevaan julkisuuslain sääntelyyn. De lege ferenda -suositusten sijasta tässä tutkimuksessa arvioidaan kaavailtua muutosta nykyisen lainsäädännön toimivuuteen nähden. Tutkimuksessa on tämän lisäksi huomioitu vastaavasti hieman ennen tutkielman valmistumista annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (2016/943/EU).
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Ingman, R. (2016). Liikesalaisuudet ja asianosaisen tiedonsaantioikeus julkisissa hankinnoissa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/167109
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Ingman, Rasmus. “Liikesalaisuudet ja asianosaisen tiedonsaantioikeus julkisissa hankinnoissa.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/167109.
MLA Handbook (7th Edition):
Ingman, Rasmus. “Liikesalaisuudet ja asianosaisen tiedonsaantioikeus julkisissa hankinnoissa.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Ingman R. Liikesalaisuudet ja asianosaisen tiedonsaantioikeus julkisissa hankinnoissa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/167109.
Council of Science Editors:
Ingman R. Liikesalaisuudet ja asianosaisen tiedonsaantioikeus julkisissa hankinnoissa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/167109
University of Helsinki
8.
Eklund, Mira.
Besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen – en kränkning av de grundläggande och mänskliga rättigheterna? En kritisk granskning av förbudet att besvära sig över Konkurrens- och konsumentverkets inspektionsbeslut i ljuset av europadomstolarnas rättspraxis samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/161193
► I syfte att utreda misstänkta konkurrensbegränsningar får konkurrensmyndigheterna göra inspektioner bl.a. i näringsidkares företagslokaler. Enligt 44 § i konkurrenslagen får ett beslut om förrättande om…
(more)
▼ I syfte att utreda misstänkta konkurrensbegränsningar får konkurrensmyndigheterna göra inspektioner bl.a. i näringsidkares företagslokaler. Enligt 44 § i konkurrenslagen får ett beslut om förrättande om en sådan här inspektion inte överklagas. I avhandlingen granskas detta besvärsförbuds förenlighet med europarätten samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen. Avhandlingen har två huvudsakliga frågeställningar: För det första granskas besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen i ljuset av europadomstolarnas praxis. Den konkreta frågeställningen lyder: Är besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen förenligt med europarätten? För det andra granskas de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande nationella lagstiftningen. Frågan jag söker svar på är följande: Hur kan en nationell domstol eliminera den eventuella normkonflikten mellan besvärsförbudet och europarätten ifall en näringsidkare, besvärsförbudet till trots, skulle överklaga inspektionsbeslutet? Tre olika alternativ granskas, nämligen domstolens möjlighet att göra en människorättsvänlig tolkning av besvärsförbudet, att lämna besvärsförbudet utan tillämpning på basis av grundlagens företräde samt att lämna besvärsförbudet utan tillämpning på basis av EU-rättens företräde. Ifall besväret inte tas till prövning kan Finland göra sig skyldig till en kränkning av människorättskonventionen och EU-rätten.
Metoden i avhandlingen är rättsdogmatisk och det huvudsakliga forskningsmaterialet består av rättspraxis från den Europeiska människorättsdomstolen och EU-domstolen, nationella förarbeten samt såväl nationell som utländsk rättslitteratur.
På basis av forskningsresultaten i avhandlingen rekommenderar skribenten att besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen upphävs. Ifall man anser att besvärsförbudet förbjuder överklagande både enskilt och i samband med behandlingen av huvudsaken, vilket dess formulering tyder på, verkar det klart att besvärsförbudet är oförenligt med europarätten. Även om överklagande i samband med huvudsaken vore möjligt är besvärsförbudet problematiskt på flera olika sätt, bl.a. eftersom tillgången till rättsmedlet är osäkert och oberoende fördröjt med åtskilliga år.
Även granskningen av domstolarnas handlingsalternativ för att eliminera normkonflikten mellan besvärsförbudet och europarätten talar för att besvärsförbudet borde upphävas. Det verkar inte möjligt att göra en människorättstolkning av besvärsförbudet pga. dess entydiga formulering och tillämpning av GL 106 § kräver att det finns en uppenbar konflikt mellan tillämpningen av en lagbestämmelse och grundlagen. Således borde en nationell domstol dels harmonisera tolkningen av grundlagsbestämmelserna med människorättskonventionen och även bedöma om det s.k. uppenbarhetskriteriet uppfylls. Detta kan vara mer problematiskt än man först anar. EU-rätten däremot kräver företräde förutsatt att det handlar om en situation då EU-rätten blir tillämplig.
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Eklund, M. (2016). Besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen – en kränkning av de grundläggande och mänskliga rättigheterna? En kritisk granskning av förbudet att besvära sig över Konkurrens- och konsumentverkets inspektionsbeslut i ljuset av europadomstolarnas rättspraxis samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/161193
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Eklund, Mira. “Besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen – en kränkning av de grundläggande och mänskliga rättigheterna? En kritisk granskning av förbudet att besvära sig över Konkurrens- och konsumentverkets inspektionsbeslut i ljuset av europadomstolarnas rättspraxis samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/161193.
MLA Handbook (7th Edition):
Eklund, Mira. “Besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen – en kränkning av de grundläggande och mänskliga rättigheterna? En kritisk granskning av förbudet att besvära sig över Konkurrens- och konsumentverkets inspektionsbeslut i ljuset av europadomstolarnas rättspraxis samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Eklund M. Besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen – en kränkning av de grundläggande och mänskliga rättigheterna? En kritisk granskning av förbudet att besvära sig över Konkurrens- och konsumentverkets inspektionsbeslut i ljuset av europadomstolarnas rättspraxis samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/161193.
Council of Science Editors:
Eklund M. Besvärsförbudet i 44 § i konkurrenslagen – en kränkning av de grundläggande och mänskliga rättigheterna? En kritisk granskning av förbudet att besvära sig över Konkurrens- och konsumentverkets inspektionsbeslut i ljuset av europadomstolarnas rättspraxis samt de nationella domstolarnas handlingsutrymme enligt den gällande lagstiftningen. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/161193
University of Helsinki
9.
Pihlamaa, Laura.
Ulkomaalaislain toimeentuloedellytys perheenyhdistämisessä – erityisesti lapsen edun kannalta arvioituna.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/173563
► Valtion suvereniteetin mukaan valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus päättää siitä, kuka saa tulla sen alueelle ja oleskella siellä. Valtion perusteena ulkomaalaisen maahantulon estämiselle voi olla esimerkiksi…
(more)
▼ Valtion suvereniteetin mukaan valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus päättää siitä, kuka saa tulla sen alueelle ja oleskella siellä. Valtion perusteena ulkomaalaisen maahantulon estämiselle voi olla esimerkiksi yleinen turvallisuus ja järjestys tai taloudelliset syyt. Taloudellisten syiden taustalla toimii etenkin ulkomaalaislaissa asetettu toimeentuloedellytys. Valtion suvereniteetti maahantulon estämisessä ei ole kuitenkaan ehdoton. Sitä rajoittavat erityisesti useat kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä EU-oikeus. Valtiolla voi siten olla velvollisuus jättää tavallisesti vaatimansa toimeentuloedellytys soveltamatta, jos se olisi ulkomaalaisen perhe-elämän suojan tai lapsen edun vastaista.
Tutkielmassa arvioidaan ulkomaalaislain toimeentuloedellytyksen suhdetta lapsen etuun ja oikeuksiin perheenyhdistämisen tilanteissa. Tutkielmassa arvioidaan tilannetta erityisesti heinäkuussa 2016 voimaan tulleen ulkomaalaislain muutoksen osalta, jolloin toimeentuloedellytys laajennettiin koskemaan tietyin poikkeuksin myös kansainvälistä ja tilapäistä suojelua saavien perheenyhdistämistä. Lakimuutos perustuu Euroopan neuvoston perheenyhdistämisdirektiiviin 2003/86/EY. Suomi on implementoinut direktiivin jo vuonna 2006, mutta tällöin ei vielä otettu käyttöön direktiivin sallimia, nyt käyttöönotettuja perheenyhdistämisen tiukennuksia.
Tutkielman metodi on lainoppi ja sen tehtävänä on siten tehdä tulkintakannanottoja voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Tutkielmassa on hyödynnetty myös oikeusvertailun metodia, kun Suomen oikeustilaa on verrattu Ruotsiin ja Norjaan. Tutkielman lähteinä on käytetty perinteisiä sekä kotimaisia että kansainvälisiä lainopin lähteitä, eli oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä ja lainvalmisteluaineistoa. Tutkielman ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on tarkasteltu sitä, millaiset kriteerit Suomen lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä asetetaan, jotta toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa lapsen edun perusteella. Toisena kysymyksenä on tarkasteltu sitä, missä määrin Suomen oikeustila viimeisimmän lakimuutoksen jälkeen vastaa sen kansainvälisiä velvoitteita. Tässä tarkastelussa on huomioitu Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista eli lapsen oikeuksien sopimus, Euroopan ihmisoikeussopimus sekä Euroopan unionin oikeus. Tarkastelun keskiössä on pidetty lapsen etua ja oikeuksia.
Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi tutkielman tarkasteluun on valittu EIS, sillä perhe-elämän suojaa koskeva EIS 8 artikla on merkittävä lasten oikeus perheenyhdistämisasioissa. EIT on lisäksi antanut perheenyhdistämistä ja toimeentuloedellytystä koskevia ratkaisuja sekä tehnyt myös suoria viittauksia lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen tulkintakäytäntöön. EIT on siten enenevässä määrin antanut lapsen oikeuksien sopimukselle merkitystä EIS 8 artiklan arvioinnissa. Viimeisimmän lakimuutoksen EU-perusteisuuden vuoksi Suomen oikeustilaa on arvioitu myös direktiivin lapsen edun kannalta merkityksellisen tulkinnan valossa.
Tutkielman ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta havaittiin, että kynnys…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Pihlamaa, L. (2016). Ulkomaalaislain toimeentuloedellytys perheenyhdistämisessä – erityisesti lapsen edun kannalta arvioituna. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/173563
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Pihlamaa, Laura. “Ulkomaalaislain toimeentuloedellytys perheenyhdistämisessä – erityisesti lapsen edun kannalta arvioituna.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/173563.
MLA Handbook (7th Edition):
Pihlamaa, Laura. “Ulkomaalaislain toimeentuloedellytys perheenyhdistämisessä – erityisesti lapsen edun kannalta arvioituna.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Pihlamaa L. Ulkomaalaislain toimeentuloedellytys perheenyhdistämisessä – erityisesti lapsen edun kannalta arvioituna. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/173563.
Council of Science Editors:
Pihlamaa L. Ulkomaalaislain toimeentuloedellytys perheenyhdistämisessä – erityisesti lapsen edun kannalta arvioituna. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/173563
University of Helsinki
10.
Rantala, Sanna.
Valtion virkamieslain valituskielto ja sen kumoamisen vaikutukset.
Degree: Juridiska fakulteten, 2016, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/164859
► Valtion virkamieslakiin sisältyi ennen vuoden 2013 lakimuutosta yleinen valituskielto, joka merkitsi sitä, että virkamies sai hakea muutosta ainoastaan laissa erikseen lueteltuihin päätöksiin. Laissa noudatettiin enumeraatio-…
(more)
▼ Valtion virkamieslakiin sisältyi ennen vuoden 2013 lakimuutosta yleinen valituskielto, joka merkitsi sitä, että virkamies sai hakea muutosta ainoastaan laissa erikseen lueteltuihin päätöksiin. Laissa noudatettiin enumeraatio- eli luetteloperiaatetta, joka oli poikkeus pääsääntöiseen oikeuteen hakea muutosta hallintopäätökseen. Muutosta haettiin tekemällä oikaisuvaatimus virkamieslautakunnalle. Asioiden käsitteleminen virkamieslautakunnassa tapahtui hallintomenettelyssä, koska virkamieslautakunta ei ollut tuomioistuin. Virkamieslautakunnan antamasta päätöksestä sai valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Virkamieslain valituskielto kumottiin 1.4.2013 voimaan astuneella lakimuutoksella ja samalla muutoksenhaku siirtyi virkamieslautakunnasta hallinto-oikeuksiin. Lakimuutosta alettiin valmistella, kun korkein hallinto-oikeus totesi ratkaisussaan KHO 2008:25 virkamieslain valituskiellon olevan perustuslain 21 §:n vastainen. Valituskielto johti siihen, ettei virkamies voinut saattaa kaikkia hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeneita päätöksiä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valituskiellon alaan jäi merkittäviäkin päätöksiä, kuten päätös virkamiehen siirtämisestä. Lakimuutoksen jälkeen pääsääntönä on virkamiehen oikeus valittaa häntä koskevasta päätöksestä. Virkamieslakiin sisällytettiin kuitenkin edelleen lista tietyistä valituskiellon alaisista päätöksistä, kuten nimityspäätöksistä.
Tutkielmassani on kolme varsinaista tutkimuskysymystä: 1) Miksi virkamieslain yleinen valituskielto kumottiin? 2) Millaisia vaikutuksia valituskiellon kumoamisella on ollut virkamiehen oikeusturvaan? ja 3) Miten valituskiellon kumoaminen on näkynyt hallinto-oikeuksissa? Haen vastauksia tutkimuskysymyksiini hyödyntäen oikeuskirjallisuutta, lainvalmisteluasiakirjoja ja ennen kaikkea oikeuskäytäntöä. Tutkimusaineiston yksi osa koostuu kaikista hallinto-oikeuksiin tulleista virkamiesoikeudellisista valituksista ja hallintoriidoista valituskiellon kumoamisesta vuoden 2015 loppuun asti. Aineisto kattaa yhteensä 99 hallinto-oikeuksien ratkaisua. Lakimiesliitto on kerännyt tapaukset hallinto-oikeuksista ja olen saanut lakimiesliiton kautta aineiston hyödynnettäväksi tutkielmaani varten.
Tutkin oikeustapauksia sekä määrällisesti että laadullisesti. Pääpaino on määrällisessä tutkimuksessa. Tutkin oikeustapauksista erityisesti viittä osa-aluetta: suullisen käsittelyn myöntämistä, oikeudenkäyntikulujen korvaamista, päätösten lopputuloksia, muutoksenhakua korkeimpaan hallinto-oikeuteen ja käsittelyaikoja. Laadullinen tutkimukseni keskittyy erityisesti aiemmin valituskiellon alaan kuuluneista päätöksistä tehtyihin valituksiin.
Johtopäätöksenä tutkimuksessani totean, että virkamiehen oikeusturva on pääosin parantunut virkamieslakiin tehtyjen muutosten myötä. Valituskiellon kumoaminen on ollut selkeä parannus oikeusturvaan, kun valitusmahdollisuudet ovat laajentuneet. Sen sijaan muutoksenhaun siirtyminen hallinto-oikeuksiin ilmenee eroina hallinto-oikeuksien välillä, mistä muodostuu ongelmia virkamiesten yhdenvertaisuuden kannalta. Erityisesti…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Rantala, S. (2016). Valtion virkamieslain valituskielto ja sen kumoamisen vaikutukset. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/164859
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Rantala, Sanna. “Valtion virkamieslain valituskielto ja sen kumoamisen vaikutukset.” 2016. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/164859.
MLA Handbook (7th Edition):
Rantala, Sanna. “Valtion virkamieslain valituskielto ja sen kumoamisen vaikutukset.” 2016. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Rantala S. Valtion virkamieslain valituskielto ja sen kumoamisen vaikutukset. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2016. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/164859.
Council of Science Editors:
Rantala S. Valtion virkamieslain valituskielto ja sen kumoamisen vaikutukset. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2016. Available from: http://hdl.handle.net/10138/164859
University of Helsinki
11.
Zheng, Jie Fen.
Ilmoitusvelvollisuus henkilötietojen tietoturvaloukkauksista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen valossa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/231940
► Elämme informaatioyhteiskunnassa, jossa henkilötietoja kerätään ja välitetään huomattavasti suuremmassa mittakaavassa kuin aikaisemmin. Tämä aiheuttaa uusia haasteita henkilötietojen tietoturvaloukkausten ilmoitusvelvollisuuteen. Rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden tulisi toiminnassaan…
(more)
▼ Elämme informaatioyhteiskunnassa, jossa henkilötietoja kerätään ja välitetään huomattavasti suuremmassa mittakaavassa kuin aikaisemmin. Tämä aiheuttaa uusia haasteita henkilötietojen tietoturvaloukkausten ilmoitusvelvollisuuteen. Rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden tulisi toiminnassaan ottaa henkilötietojen tietoturvaloukkaukset vakavasti huomioon ja puuttua niihin tehokkaasti, sillä niistä voi aiheutua luonnollisille henkilöille monenlaista vahinkoa. Vahinko voi olla fyysistä, aineellista, aineetonta, taloudellista tai sosiaalista, esimerkkinä omien henkilötietojen valvomiskyvyn menettäminen, maineen vahingoittuminen ja identiteettivarkaus.
Tähän mennessä Suomen tietosuojalainsäädännössä ei ole yleislainsäädännön tasolla säännelty henkilötietojen tietoturvaloukkauksen ilmoitusvelvollisuudesta. Elämme tästä johtuen mielenkiintoista murrosaikaa, sillä EU:n yleistä tietosuoja-asetusta aletaan soveltaa 25.5.2018 lähtien. Tämä tulee merkittävästi vaikuttamaan Suomen tietosuojalainsäädäntöön. Tietosuoja-asetuksen ansiosta henkilötietojen tietoturvaloukkauksen ilmoitusvelvollisuutta aletaan soveltaa kaikilla aloilla EU:ssa. Jokaisen rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän tulee noudattaa EU:n yleistä tietosuoja-asetusta, mikäli he käsittelevät EU:n kansalaisten henkilötietoja. Velvoitteiden täytäntöönpanoa on tehostettu merkittävillä hallinnollisilla sanktioilla, joten rekisterinpitäjien ja henkilötietojen käsittelijöiden asennoituminen henkilötietojen tietoturvaloukkauksia kohtaan tulee varmasti uudistumaan.
Tutkimuskohteena on EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen 33 artikla ”Henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ilmoittaminen valvontaviranomaiselle” ja 34 artikla "Henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta ilmoittaminen rekisteröidylle”. Tarkoituksenani on selvittää, millä edellytyksillä rekisterinpitäjän tulee ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta valvontaviranomaiselle ja rekisteröidylle, millä edellytyksillä rekisterinpitäjän ei tule ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta valvontaviranomaiselle ja rekisteröidylle sekä millä edellytyksillä henkilötietojen käsittelijän tulee ilmoittaa henkilötietojen tietoturvaloukkauksesta rekisterinpitäjälle. Edellä mainitun lisäksi selvitän, millä edellytyksillä valvontaviranomainen voi velvoittaa tai vapauttaa rekisterinpitäjän henkilötietojen tietoturvaloukkauksen ilmoitusvelvollisuudesta rekisteröityä kohtaan. Esimerkkitapauksien avulla pyrin konkretisoimaan ja selkeyttämään henkilötietojen tietoturvaloukkaustilanteita.
Tutkielman tavoitteena on antaa mahdollisimman perusteellinen kuvaus rekisterinpitäjän ja henkilötietojen käsittelijän henkilötietojen tietoturvaloukkausten ilmoitusvelvollisuuden sisällöstä sekä nostaa esille mahdollisia tulkinnallisia ongelmia, jotka liittyvät henkilötietojen tietoturvaloukkauksen ilmoitusvelvollisuuteen. Tietosuoja-asetuksen 33 ja 34 artikloiden lisäksi, tarkastelen Euroopan komission tietosuoja-asetusehdotuksen (COM (2012) 11 final) 31 ja 32 artikloita sekä eri EU:n toimielinten ja…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Zheng, J. F. (2017). Ilmoitusvelvollisuus henkilötietojen tietoturvaloukkauksista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen valossa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/231940
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Zheng, Jie Fen. “Ilmoitusvelvollisuus henkilötietojen tietoturvaloukkauksista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen valossa.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/231940.
MLA Handbook (7th Edition):
Zheng, Jie Fen. “Ilmoitusvelvollisuus henkilötietojen tietoturvaloukkauksista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen valossa.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Zheng JF. Ilmoitusvelvollisuus henkilötietojen tietoturvaloukkauksista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen valossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/231940.
Council of Science Editors:
Zheng JF. Ilmoitusvelvollisuus henkilötietojen tietoturvaloukkauksista EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen valossa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/231940
University of Helsinki
12.
Väänänen, Ranja.
Hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan toteutumisen edellytykset viranomaisen neuvontaa kohtaan oikeuskäytännön perusteella.
Degree: Juridiska fakulteten, 2014, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/42607
► Tutkielmassa tarkastellaan hallintolakiin (6.6.2003/434) kirjattua luottamuksensuojaperiaatetta ja sen suhdetta viranomaisen neuvontavelvollisuuteen ylimpien laillisuusvalvojien ja ylimpien tuomioistuimien ratkaisujen kautta. Luottamuksensuoja merkitsee yksilön suojaa julkista valtaa vastaan…
(more)
▼ Tutkielmassa tarkastellaan hallintolakiin (6.6.2003/434) kirjattua luottamuksensuojaperiaatetta ja sen suhdetta viranomaisen neuvontavelvollisuuteen ylimpien laillisuusvalvojien ja ylimpien tuomioistuimien ratkaisujen kautta. Luottamuksensuoja merkitsee yksilön suojaa julkista valtaa vastaan ja rajoittaa hallin-topäätösten muuttamista yksityiselle epäedulliseen suuntaan sekä edunsuovien päätösten taannehtivin vaikutuksin peruuttamista. Sen soveltamisessa on kyse siitä, millä edellytyksillä yksityinen voi luottaa julkista valtaa käyttäen tehdyn päätöksen pysyvyyteen ja minkälainen turva tällä on viranomaisten toi-minnan odottamattomia muutoksia vastaan. Luottamuksen suojaaminen edellyttää vilpitöntä mieltä ja selonottovelvollisuuden täyttämistä. Luottamuksensuojaperiaatteella on juuret eurooppalaisissa oikeus-järjestyksissä. Taustoituksena tutkielman aihepiirille perehdytään oikeusperiaatteiden syntymiseen ja luonteeseen oikeusnormeina, hallinto-oikeuden muihin oikeusperiaatteisiin sekä hallinto-oikeuden eu-rooppalaistumiskehitykseen.
Viranomaisen antaessa neuvoja toimivaltaansa kuulumattomassa asiassa, ottaa tämä riskin neuvontansa seurauksista. Kerrottaessa vakiintuneesta ratkaisukäytännöstä tulee selvittää, ettei juuri kyseinen asia kuitenkaan välttämättä ratkea samalla tavalla. Näin vältytään aiheuttamasta odotuksia neuvojen kysyjälle. Kantelukäytännössä korostuu viranomaisten vastuu antamistaan neuvoista sekä huolellisuus neuvojen antamisessa. Viranomaisten tulee huolehtia hallinnon asiakkaalla mahdollisesti olevien väärien käsitysten oikaisemisesta sekä toimivaltaisen viranomaisen osoittamisesta.
Jotta neuvonta voisi sisältää julkisen vallan käyttöä, tulee sen antajalla olla tähän kelpoisuus oikeusjär-jestykseen perustuen. Luottamuksensuojan syntyminen edellyttää neuvojen kysyjän riippuvaista asemaa neuvojen antajaa kohtaan. Siihen, ovatko neuvot annettu julkista valtaa käytettäessä, vaikuttavat myös asian laatu ja tarkoitus. Asian arviointiin vahingonkorvauslain (31.5.1974/412) kannalta vaikuttaa, onko neuvojen antaja toiminut hänelle kohtuudella asetettavia vaatimuksia noudattaen. Arviointiin vaikuttavat myös annetun neuvonnan merkitys neuvojen kysyjän kannalta ja niiden vaikutus kysyjän toimiin. Luot-tamuksensuoja merkitsee viranomaisen velvollisuutta ottaa vastuu mahdollisista virheellisen toimintansa aiheuttamista seurauksista, oli kyseessä julkisen vallan käyttö tai ei. Luottamuksensuoja on perusteltua erityisesti tilanteissa, joissa annetulla neuvonnalla on ollut harkitun päätöksen luonne. Tällöin neuvojen antajalla on mahdollisuus varmistua neuvojen oikeellisuudesta ja harkita asian ilmaisutapaa.
Yleisluonteisessa neuvonnassa tai tiedottamisessa luottamuksensuojan edellytykset voivat olla käsillä tiedottamisen ollessa harkittua ja valmisteltua. Tiedottamisen koskiessa lakia ja virallismääräyksiä ovat luottamuksensuojan edellytykset vahvemmat kuin muunlaisen tiedon ollessa kyseessä. Valtion taholta annettua tiedottamista kohtaan voidaan katsoa olevan vahvat edellytykset luottamuksensuojan syntymiselle,…
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Väänänen, R. (2014). Hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan toteutumisen edellytykset viranomaisen neuvontaa kohtaan oikeuskäytännön perusteella. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/42607
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Väänänen, Ranja. “Hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan toteutumisen edellytykset viranomaisen neuvontaa kohtaan oikeuskäytännön perusteella.” 2014. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/42607.
MLA Handbook (7th Edition):
Väänänen, Ranja. “Hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan toteutumisen edellytykset viranomaisen neuvontaa kohtaan oikeuskäytännön perusteella.” 2014. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Väänänen R. Hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan toteutumisen edellytykset viranomaisen neuvontaa kohtaan oikeuskäytännön perusteella. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2014. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/42607.
Council of Science Editors:
Väänänen R. Hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan toteutumisen edellytykset viranomaisen neuvontaa kohtaan oikeuskäytännön perusteella. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2014. Available from: http://hdl.handle.net/10138/42607
University of Helsinki
13.
Salo, Kaisa.
Yksityinen yhdyskuntajätteen kuljetussopimus ja kunnan hallintopäätös omaisuudensuojanäkökulmasta.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/175456
► Jätteet eivät ole nykyisin enää pelkästään ympäristöä ja ihmisiä kuormittava haitta, vaan niiden ympärille on kehittynyt aktiivista liiketoimintaa. Jätteen arvo konkretisoituu silloin, kun sitä kerätään…
(more)
▼ Jätteet eivät ole nykyisin enää pelkästään ympäristöä ja ihmisiä kuormittava haitta, vaan niiden ympärille on kehittynyt aktiivista liiketoimintaa. Jätteen arvo konkretisoituu silloin, kun sitä kerätään yhteen suuria massoja, jolloin sitä voidaan uusiokäyttää muun muassa teollisuudessa raaka-aineena. Tätä niin sanottua kiertotaloutta korostavat jätesääntelyn lähtökohdat kumpuavat Euroopan unionin oikeudesta sekä kansallisesta jätelainsäädännöstä.
Yhdyskuntajäte on yksi jätelaji, jolla tarkoitetaan kotitalouksissa syntyvää ja siihen rinnastuvaa jätettä. Yhdyskuntajätehuolto muodostaa poikkeuksen jätesääntelyn pääsäännöstä, eli aiheuttamisperiaatteesta, jonka mukaan jätteen synnystä vastaava taho on myös vastuussa sen hävittämisestä koituvista kustannuksista. Yhdyskuntajätteen huollosta vastaavat sen sijaan kunnat, jotka organisoivat jätehuollon eri toiminnot ja valvovat niiden toimintaa. Jätteen kuljetus on yksi jätehuollon operatiivisista palvelutehtävistä. Jätteen kuljetus voidaan järjestää jätelain nojalla kahdella tavalla. Joko kunta järjestää yhdyskuntajätteen kuljetuksen itse omana toimintonaan tai kilpailuttaa sen hankintalain mukaan. Toisena vaihtoehtona kunta voi myös järjestää kuljetukset sopimukseen perustuvina yksityisinä kuljetuksina. Sopimuksenvarainen kuljetus voidaan järjestää koko kunnassa tai sen osassa, jolloin kotitaloudet solmivat palvelusopimuksen kuljetuspalveluja tuottavan yrityksen kanssa. Kyse on tällöin yksityisoikeudellisesta sopimuksesta, jolloin kunnan tehtäväksi jää vain valvoa kuljetusten toteutumista jätelain asettamien edellytysten valossa.
Vuonna 2012 voimaan tulleessa uudessa jätelaissa yksityisiin sopimuksiin perustuville jätteenkuljetuksille asetettiin tiukemmat edellytykset, joiden tulee täyttyä, jotta kunta voi valita sopimuksenvaraisen mallin. Jätelain 37 §:n edellytykset näin ollen rajasivat kunnallisten jätehuoltoviranomaisten harkintavaltaa aiemmasta jätelaista poikkeavalla tavalla. Lisäksi jätelain 149 §:n 4 momentin siirtymäsäännöksen mukaan kuntien tuli vuoden sisällä lain voimaantulosta tarkastaa, että käytössä olleet sopimuksenvaraiset kuljetukset vastasivat jätelain 37 §:n mukaisia kriteerejä. Kriteerit ovat sisällöltään joustavat ja tulkinnanvaraiset, eivätkä ne koske kunnan järjestämää kuljetusta kuin osittain. Sopimuksenvaraisessa kuljetuksessa voitiin pitäytyä vain siinä tapauksessa, että kaikki jätelain edellytykset täyttyivät. Jätelain 37 §:n sanamuodon ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen mukaan kuntien ei tarvitse valita tai pysyttäytyä sopimuksenvaraisessa mallissa silloinkaan, kun lain edellytykset täyttyvät. Kysymyksessä on kuntien itsehallintoon perustuva ratkaisu, jolla se pystyy lakkauttamaan voimassa olevat yksityiset kuljetussopimukset siirtymäajan sisällä.
Perustuslain omaisuudensuojasäännös suojaa omaisuudeksi katsottavia varallisuusoikeuksia kuten sopimussuhteita ja niihin perustuvia taloudellisia intressejä. Vaikka jätettä tuottavan yksityisen luonnollisen henkilön osalta kuljetussopimukseen ei välttämättä liity taloudellista arvoa,…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Salo, K. (2017). Yksityinen yhdyskuntajätteen kuljetussopimus ja kunnan hallintopäätös omaisuudensuojanäkökulmasta. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/175456
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Salo, Kaisa. “Yksityinen yhdyskuntajätteen kuljetussopimus ja kunnan hallintopäätös omaisuudensuojanäkökulmasta.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/175456.
MLA Handbook (7th Edition):
Salo, Kaisa. “Yksityinen yhdyskuntajätteen kuljetussopimus ja kunnan hallintopäätös omaisuudensuojanäkökulmasta.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Salo K. Yksityinen yhdyskuntajätteen kuljetussopimus ja kunnan hallintopäätös omaisuudensuojanäkökulmasta. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/175456.
Council of Science Editors:
Salo K. Yksityinen yhdyskuntajätteen kuljetussopimus ja kunnan hallintopäätös omaisuudensuojanäkökulmasta. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/175456
University of Helsinki
14.
Männikkö, Paula.
Muistisairaan vanhuksen liikkumisvapauden rajoittaminen laitoshuollossa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/191354
► Väestön ikärakenteen vanhentumisen myötä vanhusten aseman ja perusoikeuksien rajoittamistarpeen arviointi on tullut aina vain ajankohtaisemmaksi. Yksi ikärakenteen vanhentumisen seurauksista on se, että erilaisista muistihäiriöistä ja…
(more)
▼ Väestön ikärakenteen vanhentumisen myötä vanhusten aseman ja perusoikeuksien rajoittamistarpeen arviointi on tullut aina vain ajankohtaisemmaksi. Yksi ikärakenteen vanhentumisen seurauksista on se, että erilaisista muistihäiriöistä ja dementiasta kärsivien määrä tulee kasvamaan. Tässä työssä tutkitaan muistisairaan vanhuksen perusoikeuksien rajoittamista sosiaalihuollon laitoksissa. Tarkastelun kohteena on nimenomaisesti vanhuksen vapaan liikkumisen rajoittaminen esimerkiksi ovia lukitsemalla ja poistumiskielloilla.
Tutkimuskysymyksenä on, millä perusteilla muistisairaan vanhuksen liikkumisvapautta voidaan laitoshuollossa rajoittaa ja miten tämä rajoittaminen on suhteessa perustuslakiin. Lisäksi pyritään hahmottelemaan sellaista tarkastelu- tai toimintamallia, jonka avulla rajoituksen sallittavuutta ja perustuslainmukaisuutta olisi mahdollista arvioida.
Työn tutkimusmetodi on lainopillinen eli oikeusdogmaattinen. Voimassaolevaa lainsäädäntöä tarkastelemalla ja tulkitsemalla pyritään perustelemaan tehdyt johtopäätökset. Koska vanhusten laitoshuoltoon liittyen ei ole erikseen säädetty rajoitustoimenpiteiden käytön edellytyksistä, pyrin löytämään analogiaa vertaamalla kyseisiä edellytyksiä sellaiseen lainsäädäntöön joissa niistä on säädetty. Tutkimus liikkuu hallinto-oikeuden, tarkemmin sosiaalioikeuden, sekä valtiosääntöoikeuden alueilla.
Työn johtopäätöksenä on, että liikkumisvapauden rajoitukset ovat joissain tapauksissa hyväksyttäviä, vaikkei niistä ole säädetty lailla. Rajoituksen sallittavuus riippuu muistisairaan vanhuksen suojan tarpeesta, itsemääräämiskyvystä kuin rajoituksen kohteena olevan asian luonteesta. Rajoituksen sallittavuuden arviointi on aina olla tapauskohtaista ja sen apuna voidaan käyttää kolmiportaista mallia. Ensiksi on selvitettävä rajoituksen kohteena olevan vanhuksen itsemääräämiskyky. Toiseksi on arvioitava vanhukseen kohdistuva suojelun tarve. Tämän jälkeen rajoitusta arvioidaan vielä toimenpiteen suhteellisuuden, hyväksyttävyyden, vanhuksen integriteetin kunnioittamisen, tämän ihmisarvon kunnioittamisen sekä omatoimisuuden edistämisen ja osallistumisen näkökulmasta. Tämän kaiken tarkoituksena on, että rajoituksen käytön edellytykset tulisi arvioiduksi mahdollisimman hyvin eikä perusoikeutta rajoitettaisi kuin ehdottoman välttämättömissä tilanteissa. Näin rajoitus olisi mahdollisimman perusoikeuksia kunnioittava.
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Männikkö, P. (2017). Muistisairaan vanhuksen liikkumisvapauden rajoittaminen laitoshuollossa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/191354
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Männikkö, Paula. “Muistisairaan vanhuksen liikkumisvapauden rajoittaminen laitoshuollossa.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/191354.
MLA Handbook (7th Edition):
Männikkö, Paula. “Muistisairaan vanhuksen liikkumisvapauden rajoittaminen laitoshuollossa.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Männikkö P. Muistisairaan vanhuksen liikkumisvapauden rajoittaminen laitoshuollossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/191354.
Council of Science Editors:
Männikkö P. Muistisairaan vanhuksen liikkumisvapauden rajoittaminen laitoshuollossa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/191354
University of Helsinki
15.
Laitinen, Aappo.
Yhdenvertaisuusperiaate Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeudessa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/191376
► Oikeusperiaatteiden huomattava merkitys nykyisessä oikeudellisessa ajattelussa on kiistaton. Niihin vedotaan usein niin oikeudellisen ratkaisutoiminnan perusteina kuin tavoitteina, joihin oikeudellisella sääntelyllä pyritään. Oikeusperiaatteiden jokseenkin epäselvästä oikeuslähdeopillisesta…
(more)
▼ Oikeusperiaatteiden huomattava merkitys nykyisessä oikeudellisessa ajattelussa on kiistaton. Niihin vedotaan usein niin oikeudellisen ratkaisutoiminnan perusteina kuin tavoitteina, joihin oikeudellisella sääntelyllä pyritään. Oikeusperiaatteiden jokseenkin epäselvästä oikeuslähdeopillisesta ja sisällöllisestä luonteesta huolimatta ne auttavat jäsentämään oikeusjärjestystä. Yhdenvertaisuusperiaate ilmentää ainakin länsimaisessa ajattelussa keskeistä arvopäämäärää, ihmisten tasapuolista kohtelua.
Yhdenvertaisuusperiaate velvoittaa myös Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa. Yhdenvertaisuusperiaate ja etenkin sen sisältöä tarkentavat säännökset ovat kuitenkin samalla kaventaneet kirkollisen itsehallinnon alaa. Perinteinen käsitys kirkkoa koskevan lainsäädännön ja kirkon oikeuden itsenäisyydestä on muutoinkin tullut haastetuksi yleisen normitulvan myötä, kun yhä useammat säädökset ulottavat vaikutuksensa kirkon toimintaan. Julkisoikeudellisena yhteisönä Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa sitovat paitsi kansallinen lainsäädäntö, myös kansainväliset ihmissopimukset ja muut velvoitteet
Perustuslain 76 §:ään perustuva kirkkoa koskeva oikeusjärjestelmä mahdollistaisi kuitenkin yleisestä yhdenvertaisuudesta poikkeavien ja kirkon omista lähtökohdista nousevien säännösten sisällyttämisen kirkon oikeuteen. Tosiasiassa tällaista sääntelyä ei siihen sisälly. Esimerkiksi kirkollisessa hallintomenettelyssä noudatetaan pitkälti hallintolain säännöksiä. Tutkimus osoittaa, että kirkko on omilla ratkaisuillaan ja kannanotoillaan itse kaventanut itsemääräämisoikeuttaan. Esimerkkinä voidaan mainita tasa-arvolain laaja soveltaminen kirkossa lakiin edelleen sisältyvästä uskonnonharjoitusta koskevasta soveltamisalarajoituksesta huolimatta.
Yhdenvertaisuuden näkökulmasta sekä kirkon sisäisessä päätöksenteossa että oikeuskäytännössä omaksuttu linja on toistaiseksi ollut johdonmukainen ja tosiasiallista yhdenvertaisuutta tukeva. Yhdenvertaisuusperiaate edellyttää, että mahdollinen poikkeaminen yleisistä syrjintäsäädöksistä on objektiivisesti perusteltavissa. Kirkko-oikeuden kontekstissa asiaa tulee tarkastella niin kirkon opista ja tunnuksesta kuin perusoikeusjärjestelmästä käsin. Kirkkolain nojalla kirkon uskoa ja oppia koskevat kannanotot ja toimenpiteet kuuluvat kirkolliskokouksen toimivaltaan. Kirkolliskokous ei ole katsonut tarpeelliseksi esittää kirkkolakiin poikkeamia yleisestä yhdenvertaisuudesta.
Viime vuosina yhdenvertaisuuskysymykset ovat kirkossa liittyneet sukupuolivähemmistöjen asemaan. Vastakkain ovat joutuneet kirkon perinteinen seksuaali- ja avioliitto-opetus ja yleisen lainsäädännön normit. Yhteiskunnallinen keskustelu yhdenvertaisuudesta heijastuu väistämättä myös kirkkoon.
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Laitinen, A. (2017). Yhdenvertaisuusperiaate Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeudessa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/191376
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Laitinen, Aappo. “Yhdenvertaisuusperiaate Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeudessa.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/191376.
MLA Handbook (7th Edition):
Laitinen, Aappo. “Yhdenvertaisuusperiaate Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeudessa.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Laitinen A. Yhdenvertaisuusperiaate Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeudessa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/191376.
Council of Science Editors:
Laitinen A. Yhdenvertaisuusperiaate Suomen evankelis-luterilaisen kirkon oikeudessa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/191376
University of Helsinki
16.
Mäki, Toni.
Kunnan tiedottamisvelvollisuus kuntalain mukaan.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/191383
► Julkisuusperiaatteen passiivisten elementtien ohella yhdeksi sen elementiksi voidaan erottaa proaktiivinen julkisuus eli viranomaisen velvollisuus oma-aloitteisesti ja aktiivisesti tiedottaa toiminnastaan. Tiedottamista voidaan pitää julkisuusperiaatteen keskeisenä osa-alueena…
(more)
▼ Julkisuusperiaatteen passiivisten elementtien ohella yhdeksi sen elementiksi voidaan erottaa proaktiivinen julkisuus eli viranomaisen velvollisuus oma-aloitteisesti ja aktiivisesti tiedottaa toiminnastaan. Tiedottamista voidaan pitää julkisuusperiaatteen keskeisenä osa-alueena ja toteutumismuotona. Viranomaisen aktiiviset tiedottamisvelvollisuudet saavat valtiosääntöistä tukea julkisuusperusoikeudesta ja perusoikeuksien turvaamisvelvoitteesta. Kuntaa velvoittavia tiedottamista koskevia ja siihen liittyviä säännöksiä on erityisesti kuntalaissa, hallintolaissa ja julkisuuslaissa.
Uuden kuntalain (410/2015) 29 §:ssä säädetään kunnan yleisestä tiedottamisvelvollisuudesta. Uudessa kuntalaissa tiedottamiseen on kiinnitetty aiempia kuntalakeja enemmän huomiota, mikä ilmenee aiempaa tarkempana sääntelynä ja lisääntyneenä huomiona lain esitöissä. Tutkimuksessa tarkastellaan uuden kuntalain kunnan tiedottamiselle asettamia vaatimuksia. Lisäksi tarkastellaan kuntayhtiöitä koskevaa tiedottamista ja siihen liittyviä ongelmakohtia.
Kunnan tiedottaminen on edelleen melko joustavasti säännelty instituutio. Uudessa kuntalaissa on seurattu vakiintunutta lähtökohtaa, jonka mukaan tiedottamisen laajuus ja tavat ovat pitkälti kunnan harkinnassa. Uuden kunnan toiminnan käsitteen kautta tiedottamisen soveltamisala on laajentunut. Kuntakontekstissa tiedottamisella on vahva yhteys erityisesti osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien toteutumiseen, mitä painotetaan myös lain esitöissä. Kuntalaissa korostetaan erityisesti tiedottamista päätösvalmistelusta. Kuntalain 29 § edellyttää aiempaa laajempaa valmistelujulkisuutta. Periaatteellisesti tärkeä muutos on, että laissa tiedottamisen pääkanavaksi on selkeästi valittu yleinen tietoverkko eli käytännössä kunnan verkkosivut. Kuntalain 29, 109 ja 140 § edellyttävät erinäisten asiakirjojen ja tietojen viemistä yleiseen tietoverkkoon. Lain esitöissä esitetyt aktiivisuuden ja tehokkuuden vaatimukset rajaavat kunnan harkintavaltaa tiedottamisen toteuttamisessa.
Kuntalaissa tiedottamisen järjestämistä säännellään hyvin yleisluontoisesti. Se takaa kunnalle suhteellisen paljon harkintavaltaa tiedottamisen toteuttamisessa. Kuntakonsernia koskevaan tiedottamiseen on kiinnitetty kuntalaissa enenevästi huomiota. Ongelmia kuntayhtiöitä koskevaan tiedottamiseen aiheuttavat kuitenkin kunnan ja kuntayhtiön organisatorinen ja oikeudellinen erillisyys, omistajaohjaukselliset haasteet sekä tiedottamisen riippuminen kunnan omasta aktiivisuudesta. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä on, että sääntelyn yleisluontoisuudesta johtuen kunnan tiedottaminen on voimakkaasti riippuvainen kunnan omasta aktiivisuudesta ja hallintokulttuurista. Huolimatta vuorovaikutuksellisuuden korostamisesta tiedottaminen on lähtökohdiltaan viranomaislähtöistä. Perusoikeusnäkökulmasta viranomaislähtöisyys on ongelmallista erityisesti kuntayhtiöiden kohdalla, sillä niissä ei toteudu asiakirjajulkisuus.
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Mäki, T. (2017). Kunnan tiedottamisvelvollisuus kuntalain mukaan. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/191383
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Mäki, Toni. “Kunnan tiedottamisvelvollisuus kuntalain mukaan.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/191383.
MLA Handbook (7th Edition):
Mäki, Toni. “Kunnan tiedottamisvelvollisuus kuntalain mukaan.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Mäki T. Kunnan tiedottamisvelvollisuus kuntalain mukaan. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/191383.
Council of Science Editors:
Mäki T. Kunnan tiedottamisvelvollisuus kuntalain mukaan. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/191383
University of Helsinki
17.
Santavuori, Eveliina.
Toimeentulovaatimus kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistämisen edellytyksenä.
Degree: Juridiska fakulteten, 2017, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/191394
► Valtiolla ei ole yleistä velvollisuutta vastaanottaa muita kuin oman maansa kansalaisia. Kuitenkin kansainvälisessä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa on tunnustettu pakolaisten oikeusasema sopimukseen sitoutuneissa valtioissa. Pakolaissopimus…
(more)
▼ Valtiolla ei ole yleistä velvollisuutta vastaanottaa muita kuin oman maansa kansalaisia. Kuitenkin kansainvälisessä pakolaisten oikeusasemaa koskevassa yleissopimuksessa on tunnustettu pakolaisten oikeusasema sopimukseen sitoutuneissa valtioissa. Pakolaissopimus ei turvaa yleistä oikeutta turvapaikkaan, mutta se määrittelee sopimuksen mukaisesti pakolaiseksi katsottaville henkilöille tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia.
Tutkimuksen aiheena on kansainvälistä suojelua saaneen henkilön oikeus perheenyhdistämiseen ja perheenyhdistämisen edellytyksenä oleva toimeentulovaatimus. Aiheen taustalla on valtion taloudellisen intressin ja oleskelulupaa perheenyhdistämisen perusteella hakevan välillä vallitseva eturistiriita. Tutkimuksessa keskitytään valtion etua toteuttamaan säädettyihin viime aikaisiin ulkomaalaislain muutoksiin ja niiden vaikutuksiin. Perheenyhdistämisen edellytyksenä olevaa toimeentulovaatimusta tarkastellaan pakolaisoikeuden kontekstissa, tarkemmin kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden näkökulmasta.
Tutkielman pääasiallisina lähteinä käytetään sekä kansallista lainsäädäntöä että kansainvälisen tason normistoa ja Euroopan unionin oikeutta Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntöä on hyödynnetty, vaikka pääpaino on kotimaisessa oikeuskäytännössä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännöllä on merkittävä rooli alempien tuomioistuinten ja Maahanmuuttoviraston ratkaisutoiminnassa. Tästä johtuen KHO:n ratkaisukäytäntö on tärkeää huomioida oikeussäännösten sisältöä tarkasteltaessa.
Tutkielman aluksi selvennetään pakolaisoikeuden historiallista kehitystä ja merkitystä Suomessa. Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden määristä on kerrottu hieman tilastotietoa. Tämän jälkeen toisessa luvussa käydään läpi ulkomaalaisoikeudessa keskeisesti vaikuttavaa perus- ja ihmisoikeusääntelyä. Luvussa kolme käsitellään yleisellä tasolla perheenyhdistämistä ja perheenyhdistämisdirektiivin vaikutusta perheenyhdistämistä koskevaan sääntelyyn. Tässä yhteydessä käsitellään myös lainsäädännössä tapahtuneita muutoksia ja niiden vaikutusta toimeentuloedellytyksen soveltamispiirin laajentumiseen. Tutkielman neljännessä luvussa pureudutaan konkreettisemmalla tasolla turvatun toimeentulon arvioimiseen ja oikeustapausten avulla toimeentuloedellytykseen liittyvään soveltamiskäytäntöön. Yhteenvedossa tehdään johtopäätökset tutkielmassa käsitellyistä lainmuutoksista ja oikeuskäytännön luomista ratkaisusäännöistä.
Ulkomaalaislakiin vuonna 2016 tehtyjen muutosten johdosta kansainvälistä suojelua saaneen henkilön mahdollisuus perheenyhdistämiseen tulee vaikeutumaan. Tutkimuksen perusteella on selvää, että toimeentuloedellytyksen soveltaminen tarkoittaa käytännössä perheenyhdistämisen estymistä suuressa osassa tapauksia, joissa kyse on kansainvälistä suojelua saaneen perheenjäsenestä. Toimeentuloedellytyksen soveltaminen vaatii kaavamaisen lainsoveltamisen sijaan tapauskohtaista kokonaisharkintaa, jonka tuloksena päätös voi toki olla hakijan kannalta kielteinenkin. Olennaista on…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Santavuori, E. (2017). Toimeentulovaatimus kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistämisen edellytyksenä. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/191394
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Santavuori, Eveliina. “Toimeentulovaatimus kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistämisen edellytyksenä.” 2017. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/191394.
MLA Handbook (7th Edition):
Santavuori, Eveliina. “Toimeentulovaatimus kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistämisen edellytyksenä.” 2017. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Santavuori E. Toimeentulovaatimus kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistämisen edellytyksenä. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2017. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/191394.
Council of Science Editors:
Santavuori E. Toimeentulovaatimus kansainvälistä suojelua saaneen ulkomaalaisen perheenyhdistämisen edellytyksenä. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2017. Available from: http://hdl.handle.net/10138/191394
University of Helsinki
18.
Puusa, Marika.
Hallintolain mukainen kuuleminen ja sen toteutuminen mielenterveyslain mukaisissa mielentilatutkimuksissa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2014, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156777
► Tutkielmassa tarkastellaan hallintolain 34 §:n, eli niin sanotun kuulemispykälän toteutumista mielenterveyslain mukaisesta tahdosta riippumattomasta hoidosta päätettäessä ja sen suhdetta mielenterveyslain omaan kuulemispykälään. Tähän liittyvää problematiikkaa…
(more)
▼ Tutkielmassa tarkastellaan hallintolain 34 §:n, eli niin sanotun kuulemispykälän toteutumista mielenterveyslain mukaisesta tahdosta riippumattomasta hoidosta päätettäessä ja sen suhdetta mielenterveyslain omaan kuulemispykälään. Tähän liittyvää problematiikkaa tarkastellaan ensisijaisesti mielenterveyslain 3 ja 4 luvussa tarkoitettujen niin sanottujen kriminaalipotilaiden, eli mielentilatutkimukseen määrättyjen, kannalta.
Aihe on käytännönkin kannalta merkityksellinen, sillä uuden mielenterveyslain valmistelu on ollut esillä jo jonkin aikaa ja kuulemista koskeva sääntely ja ohjeistus on aiemmin ollut jossain määrin puutteellista. Kuulemiskysymykset ovatkin toivottavasti yksi uutta lakia valmisteltaessa esiin nouseva seikka. Tämän ongelman ratkaisemisessa ei voida tukeutua pelkästään hallintolain kuulemispykälän tulkintaan, vaan on pyrittävä paremmin ottamaan huomioon mielentilatutkittavien erityislaatuinen tilanne ja olosuhteet, jotka monilta osin poikkeavat hallinnon asiakkaan asemasta tyyppitilanteissa.
Tutkielman alussa tarkastellaan tutkimuksen aihetta koskevia perustuslain, hallintolain ja mielenterveyslain säännöksiä, näiden taustoja ja niissä ilmeneviä ongelmia Tämän lisäksi aihetta tutkitaan kahden erityiskysymyksen kautta: mitkä ovat mahdollisuudet poiketa kuulemisvelvollisuudesta ja mitä tapahtuu, jos kuulemisvelvollisuus laiminlyödään täysin, tai jos kuuleminen ei toteudu sille asetettujen sisällöllisten vaatimusten mukaisesti. Tutkielmaa varten olen myös saanut mahdollisuuden tutkia mielentilalausuntoja terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksella. Tarkastelun kohteena ovat olleet mielentilalausunnot vuosilta 1988-1989, 1991-1992 ja 2012-2013.
Tutkielman tavoitteena on selvittää kuulemiselle asetettuja yleisiä vaatimuksia ja sitä, miten niitä tulisi soveltaa erityishallinto-oikeuteen kuuluvan tahdosta riippumattomasta hoidosta päättämisen osalta. Tavoitteena on tuoda esille etenkin sitä problematiikkaa, joka liittyy mielenterveyslain mukaisen päätöksenteon kohteena olevien henkilöiden erityisasemaan ja nostaa esille tämän tuomia haasteita kuulemiselle.
Tutkielmassa nostetaan esille monia kuulemisessa käytännössä esiintyviä ongelmia. Täysin selviin ja yksiselitteisiin lopputuloksiin on kuitenkin vaikea päätyä, sillä kysymys siitä, millainen kuuleminen todella täyttäisi perustuslain asettamat vaatimukset, turvaisi tutkittavien oikeusturvan ja huomioisi kuitenkin tutkittavien edun parhaiten, vaatisi laajempaa tutkimusta myös lääketieteelliseltä kannalta. Läpi tutkielman esitän kuitenkin myös omia näkökantojani ja tuon esille seikkoja, joita nähdäkseni erityisesti tulisi huomioida kuulemistilanteiden lainmukaisuutta arvioitaessa.
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Puusa, M. (2014). Hallintolain mukainen kuuleminen ja sen toteutuminen mielenterveyslain mukaisissa mielentilatutkimuksissa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156777
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Puusa, Marika. “Hallintolain mukainen kuuleminen ja sen toteutuminen mielenterveyslain mukaisissa mielentilatutkimuksissa.” 2014. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156777.
MLA Handbook (7th Edition):
Puusa, Marika. “Hallintolain mukainen kuuleminen ja sen toteutuminen mielenterveyslain mukaisissa mielentilatutkimuksissa.” 2014. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Puusa M. Hallintolain mukainen kuuleminen ja sen toteutuminen mielenterveyslain mukaisissa mielentilatutkimuksissa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2014. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156777.
Council of Science Editors:
Puusa M. Hallintolain mukainen kuuleminen ja sen toteutuminen mielenterveyslain mukaisissa mielentilatutkimuksissa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2014. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156777
University of Helsinki
19.
Herranen, Salla.
Esitutkinnan viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä.
Degree: Juridiska fakulteten, 2014, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156808
► Tutkielman tarkoituksena on esitellä Suomessa käytössä oleva järjestelmä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä. Tutkielman tarkoituksena on esitellä ja arvioida nykymuotoista järjestelmää ja sen ongelmakohtia. Tutkielman metodi…
(more)
▼ Tutkielman tarkoituksena on esitellä Suomessa käytössä oleva järjestelmä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä. Tutkielman tarkoituksena on esitellä ja arvioida nykymuotoista järjestelmää ja sen ongelmakohtia. Tutkielman metodi on lainopillinen tutkimus, jonka keinoin on pyritty systematisoimaan ja selvittämään nykyistä oikeustilaa. Tutkielmassa on esitelty lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä ja niistä tuomittuja rangaistuksia. Lisäksi on esitelty lapsen asemaa esitutkinnassa ja esitutkinnassa tehtävää viranomaisten yhteistyötä. Tutkielman olennaisena osana on myös arvioida lapsen edun toteutumista esitutkinnan aikana.
Tutkielma keskittyy poliisin suorittamaan esitutkintaan ja poliisin apuna selvittämistyössä toimiviin viranomaisiin. Keskeisiä lähteitä tutkielmassa ovat lainsäädännön lisäksi lakien esityöt, oikeuskäytäntö sekä kotimainen ja ulkomainen oikeuskirjallisuus. Lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä kansainvälisesti tutkitusti parhaana vaihtoehtona pidetään moniammatillista viranomaisyhteistyötä. Tutkielmassa esiteltyyn viranomaisyhteistyöhön voivat osallistua edustajat poliisista, sosiaalihuollosta, terveydenhuollosta, syyttäjälaitoksesta ja päivähoidosta tai koulusta. Nykymuotoisen viranomaisyhteistyön lisäksi tutkielmassa on esitelty ns. lastentalomalli. Lastentalomallia ollaan parhaillaan tuomassa osaksi Suomen oikeusjärjestystä ja korvaamaan nykymuotoista lapsiin kohdistuvin seksuaalirikosten selvittämisen järjestelmää.
Tutkielmassa on esitelty lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisen ongelmakohtia, joiksi on tutkimusta tehdessä huomattu ainakin lapsen kuulemiseen esitutkinnassa liittyvät oikeussuojaongelmat, 16–17-vuotiaiden alhaisempi suojan taso, lastensuojeluilmoituksen ja rikosilmoituksen tekemiseen liittyvät lainsäädännön epäselvyydet, viranomaisten salassapitonormien sekavuus, ongelmat esitutkinnan menettelyssä ja muiden viranomaisten tekemissä tutkimuksissa, lainsäädännön muuttuminen, mutta ohjeistusten vanhentuneisuus ja lakimuutosten hidas eteneminen. Tutkielmassa on pyritty esittämään näihin ongelmiin ratkaisuja esittämällä lainsäädäntöön kehitysehdotuksia, joiden avulla lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämistä voitaisiin selkeyttää.
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Herranen, S. (2014). Esitutkinnan viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156808
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Herranen, Salla. “Esitutkinnan viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä.” 2014. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156808.
MLA Handbook (7th Edition):
Herranen, Salla. “Esitutkinnan viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä.” 2014. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Herranen S. Esitutkinnan viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2014. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156808.
Council of Science Editors:
Herranen S. Esitutkinnan viranomaisyhteistyö lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten selvittämisessä. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2014. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156808
University of Helsinki
20.
Pöntinen, Saija.
Kunnallisen viranhaltijan oikeusturva virkasuhteen muutostilanteissa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2015, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156861
► Viranhaltijat hoitavat kunnissa julkista valtaa sisältäviä tehtäviä. Viranhaltijoilla on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, ja näiden oikeuksien toteutumisesta ja asetettujen velvoitteiden laillisuudesta voidaan varmistua oikeusturvakeinojen avulla.…
(more)
▼ Viranhaltijat hoitavat kunnissa julkista valtaa sisältäviä tehtäviä. Viranhaltijoilla on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, ja näiden oikeuksien toteutumisesta ja asetettujen velvoitteiden laillisuudesta voidaan varmistua oikeusturvakeinojen avulla. Oikeusturva suojaa viranhaltijan asemaa suhteessa työnantajaviranomaiseen ja varmistaa, että viranhaltija voi hoitaa tehtävänsä lainmukaisesti. Oikeusturva on sekä ihmis- että perusoikeus.
Tässä tutkimusmenetelmiltään lainopillisessa työssä selvitetään sitä, miten kunnallisen viranhaltijan oikeusturva toteutuu virkasuhteen muutostilanteissa ja miten oikeusturvaa olisi tarvetta kehittää. Tutkimusaineistona ovat lainsäädäntö ja lain esityöt, oikeuskirjallisuus sekä oikeuskäytäntö. Työssä käsitellään sekä ennakollisia että jälkikäteisiä oikeusturvakeinoja, joita viranhaltijoilla on käytössään. Ennakollinen oikeusturva liittyy hallintoasioiden asianmukaiseen käsittelyyn ja viranomaisen menettelyn sääntelyyn, millä voidaan ennakoivasti suojella yksilön oikeuksia ja etuja. Jälkikäteisellä oikeusturvalla tarkoitetaan korjaavia oikeusturvan takeita.
Kunnallisen viranhaltijan oikeusturvan toteutumisen kannalta on keskeistä, että hänen asemansa ja se, millä perusteilla siihen voidaan tehdä muutoksia, on määritelty lainsäädännössä riittävän selkeästi ja kattavasti. Sääntely asiaan liittyen on nykyään kuntalaissa (365/1995) ja laissa kunnallisesta viranhaltijasta (viranhaltijalaki, 304/2003). Sääntelyä on mm. viran lakkauttamisesta ja muuttamisesta työsopimussuhteeksi, virantoimitusvelvollisuuden muuttamisesta, viranhaltijan siirrosta toisiin tehtäviin sekä virkasuhteen päättämisestä. Sääntelyä voidaan pitää pääasiassa riittävänä, vaikkakin eräitä tarkentamiskohteita on. Lainsäädännön lisäksi virkaehtosopimuksilla on suuri merkitys viranhaltijoille, sillä viranhaltijoiden palvelussuhde-ehdot määräytyvät pitkälti niiden mukaan. Viranhaltijoiden käytännön työhön vaikuttavat lisäksi työnantajaviranomaisen direktiovallan nojalla antamat määräykset. Riittävät oikeussuojakeinot ovat tärkeitä kaikissa em. muutostilanteissa, joissa vaikutetaan viranhaltijoiden oikeuksiin tai velvollisuuksiin.
Kun työnantajaviranomainen tekee viranhaltijoita koskevia hallintopäätöksiä, ennakollista oikeussuojaa antaa se, että työnantajaviranomaisen on noudatettava hyvän hallinnon vaatimuksia ja hallinnon oikeusperiaatteita toiminnassaan. Lisäksi viranhaltijalaissa ja hallintolaissa (434/2003) on asetettu menettelyllisiä velvoitteita, joiden on toteuduttava. Säännösten ja oikeuskäytännön perusteella voidaan arvioida, että viranhaltijan menettelylliset oikeudet, kuten asian selvittäminen, kuuleminen ja päätösten perusteleminen, on turvattu varsin hyvin. Ennakollisen oikeusturvan haasteena on se, ettei hallintolakia sovelleta työn-johdollisiin ratkaisuihin. Viranhaltijan oikeusturvan kannalta olisi perusteltua, että työnantaja noudattaisi näitäkin ratkaisuja tehdessään ainakin hyvää hallintoa ja hallinnon palveluperiaatetta.
Jälkikäteisen oikeusturvan kannalta on keskeistä, että viranhaltijaa…
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Pöntinen, S. (2015). Kunnallisen viranhaltijan oikeusturva virkasuhteen muutostilanteissa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156861
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Pöntinen, Saija. “Kunnallisen viranhaltijan oikeusturva virkasuhteen muutostilanteissa.” 2015. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156861.
MLA Handbook (7th Edition):
Pöntinen, Saija. “Kunnallisen viranhaltijan oikeusturva virkasuhteen muutostilanteissa.” 2015. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Pöntinen S. Kunnallisen viranhaltijan oikeusturva virkasuhteen muutostilanteissa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2015. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156861.
Council of Science Editors:
Pöntinen S. Kunnallisen viranhaltijan oikeusturva virkasuhteen muutostilanteissa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2015. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156861
University of Helsinki
21.
Asikainen, Timo.
Tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen ongelmakohtia.
Degree: Juridiska fakulteten, 2015, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156883
► Vakuuttamisen keskeinen sisältö on riskien jakaminen: vahinkoa kärsineellä vakuutetulla on oikeus korvaukseen, joka rahoitetaan ennalta perityillä vakuutusmaksuilla. Yksityisten vakuutuksen lisäksi useita yhteiskunnallisesti tärkeinä pidettyjä riskejä…
(more)
▼ Vakuuttamisen keskeinen sisältö on riskien jakaminen: vahinkoa kärsineellä vakuutetulla on oikeus korvaukseen, joka rahoitetaan ennalta perityillä vakuutusmaksuilla. Yksityisten vakuutuksen lisäksi useita yhteiskunnallisesti tärkeinä pidettyjä riskejä varten on Suomessa otettava lakisääteinen vakuutus. Näitä lakisääteisiä vakuutuksia ovat esimerkiksi työeläke-, tapaturma-, liikenne-, potilas- ja ympäristövahinkovakuutus.
Tässä työssä tarkastellaan lähemmin tapaturmavakuutusta, jonka kokonaisuudistusta koskevan lainsäädännön eduskunta hyväksyi 6.3.2015. Tapaturmavakuutusjärjestelmää tarkastellaan työssä erityisesti yleishallinto-oikeudellisesta ja valtiosääntöoikeudellisesta näkökulmasta. Vastaavasti järjestelmän aineellinen sisältö, eli mitä korvattavat vahinkotapahtuma ja niiden korvausmuodot, jää tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimusmenetelmä on lainopillinen.
Tapaturmavakuutusjärjestelmä perustuu yksityisten vakuutusyhtiöiden myöntämiin vakuutuksiin ja muiden laki-sääteisten sosiaalivakuutuksen lajien tapaan hallinnon yleislakien soveltamiseen. Näin ollen tapaturmavakuutuksella on vahva hallinto-oikeudellinen ulottuvuus. Toisaalta järjestelmä perustuu yksityisten vakuutusyhtiöiden myöntämiin vakuutuksiin, joten sillä on myös vakuutusoikeuteen ja yleisemmin yksityisoikeuteen liittyviä ulottuvuuksia. Ylipäätään tapaturmavakuutusjärjestelmä ei ole ongelmitta sijoitettavissa minkään yksittäisen oikeudenalan piiriin.
Tapaturmavakuutusjärjestelmään uudeksi tehtäväksi säädetyn valvonnan järjestämistapaan hyväksytyssä muodossa liittyy ongelmia. Valvonnan hajautettu luonne voi vaarantaa sen tehokkuuden. Toisaalta esitetyt tiedonsaantioikeudet ovat tarpeettoman laajoja ja sellaisina vaarantavat tietojen kohteiden tietosuojan ja oikeuden yksityisyyteen.
Tapaturmavakuutusjärjestelmän yksityisen toimeenpanon tarpeellisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta ei perustella sitä koskevassa hallituksen esityksessä perustuslain 124 §:n edellyttämällä tavalla, vaikka perustelut järjestelmien yksityiselle toimeenpanolle olisivat esitettävissä. Muilta osin perustuslain 124 § on huomioitu esityksissä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännöstä johdetun kiellon antaa sanktioluonteisten maksujen määräämistä tarkoittava tehtävä yksityiselle ja kaksoisrangaistavuuden eli ne bis in idem -kiellon osalta. Esitettyyn työtapaturma- ja ammattitautilakiin sisältyy kuitenkin muita säännöksiä, joiden luonnetta merkittävänä julkisen vallan käyttönä olisi tullut vähintään arvioida huolellisesti.
Perustuslain 124 §:n soveltamiskäytäntöä tai itse säännöstä olisi perusteltua muuttaa yksittäisten edellytysten tarkastelusta kokonaisharkinnan suuntaan. Tämä tarjoaisi nykyistä monipuolisemmat mahdollisuudet hallinnon tarkoituksenmukaiseen järjestämiseen ja hyvän hallinnon toteuttamiseen.
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Asikainen, T. (2015). Tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen ongelmakohtia. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156883
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Asikainen, Timo. “Tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen ongelmakohtia.” 2015. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156883.
MLA Handbook (7th Edition):
Asikainen, Timo. “Tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen ongelmakohtia.” 2015. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Asikainen T. Tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen ongelmakohtia. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2015. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156883.
Council of Science Editors:
Asikainen T. Tapaturmavakuutusjärjestelmän kokonaisuudistuksen ongelmakohtia. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2015. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156883
University of Helsinki
22.
Bosisio-Hillberg, Katja.
Tarjoajan taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne soveltuvuusehtona.
Degree: Juridiska fakulteten, 2015, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156886
► Julkisella hankinnalla tarkoitetaan sellaisia tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joiden tekijänä on julkisyhteisö, kuten valtio tai kunta. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi on valittu kuntien hankinnat. Hankinnat…
(more)
▼ Julkisella hankinnalla tarkoitetaan sellaisia tavara-, palvelu- ja rakennusurakkahankintoja, joiden tekijänä on julkisyhteisö, kuten valtio tai kunta. Tässä tutkimuksessa tarkastelun kohteeksi on valittu kuntien hankinnat. Hankinnat muodostavat merkittävän osan kuntien menoista ja niiden osuus on ollut jatkuvassa kasvussa. Julkisilla hankinnoilla on merkitystä myös koko kansantalouden kannalta, sillä ne muodostavat noin 15 % bruttokansantuotteesta eikä niiden merkitys rajoitu ainoastaan kansalliselle tasolle, vaan ne vaikuttavat koko Euroopan unionin tasolla (noin 18 % bruttokansantuotteesta).
Julkisia hankintoja koskevaa kansallista lainsäädäntöä on ollut suhteellisen lyhyen aikaa. Ensimmäinen hankintalaki tuli voimaan vasta vuonna 1992 ja oli laajuudeltaan melko suppea, sisältäen vain 18 pykälää. Lakiin on tehty useita päivityksiä vuosien 1997–2005 aikana ja laajempi kokonaisuudistus vuonna 2007. Vuoden 2007 hankintalaissa säännöksiä oli jo melko paljon enemmän, yhteensä 110 pykälää. Monia säännöksiä siirrettiin tuolloin asetuksesta lain tasolle ja lisäksi sääntely laajentui esimerkiksi hankintamenettelyjen ja pakollisten poissulkemisperusteiden suhteen.
Suomen liittymisellä Euroopan unionin jäseneksi vuoden 1995 alusta on myös ollut oma vaikutuksensa hankintalainsäädäntöömme. Euroopan unionin tasolla sääntelyinstrumentiksi on valittu direktiivit, jotka implementoinnin myötä ovat tulleet osaksi kansallista lainsäädäntöä. Uusimmat hankintadirektiivit on julkaistu 28.3.2014 Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Hankintaprosessi on korostetun kaksivaiheinen. Ensimmäisessä vaiheessa tarkastetaan tarjoajien soveltuvuus ennalta asetettujen vähimmäisedellytysten avulla. Vähimmäisedellytykset voivat liittyä esimerkiksi tarjoajan taloudelliseen ja rahoitukselliseen tilanteeseen. Esimerkkinä taloudelliselle ja rahoitukselliselle tilanteelle asetettavasta vaatimuksesta on vähimmäisliikevaihto. Hankintalaissa on lueteltu esimerkinomaisesti lista asiakirjoja, joilla tarjoajaa voidaan pyytää osoittamaan oma taloudellinen ja rahoituksellinen tilanteensa. Lisäksi hankintayksikön suostumuksella myös vaihtoehtoisia selvityksiä on mahdollista esittää ja niiden esittämiseen tulisi hankintayksiköissä lähtökohtaisesti suhtautua joustavasti. Lisäksi tarjousasikirjojen täydentäminen on tietyin edellytyksin mahdollista. Mikäli tarjoajan omat resurssit ja ominaisuudet eivät riitä asetettujen soveltuvuusehtojen täyttymiseen, on mahdollista hyödyntää alihankintaa tai tehdä tarjous esimerkiksi yhteenliittymänä.
Toisessa vaiheessa suoritetaan varsinainen tarjousten vertailu. Tarjousten vertailussa ei tulisi enää käyttää soveltuvuusehtoina olleita kriteereitä. EU-kynnysarvon ylittävissä hankinnoissa tämä on kokonaan kielletty. Kansallisissa hankinnoissa sovelletaan poikkeusta, jonka mukaan vähimmäisedellytykset ylittäviltä osin on mahdollista antaa tarjoajalle tarjousvertailuvaiheessa lisäpisteitä.
Tutkimuskysymyksinä tarkastellaan mitä tarjoajan taloudellisella ja rahoituksellisella tilanteella tarkoitetaan, miten…
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Bosisio-Hillberg, K. (2015). Tarjoajan taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne soveltuvuusehtona. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156886
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Bosisio-Hillberg, Katja. “Tarjoajan taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne soveltuvuusehtona.” 2015. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156886.
MLA Handbook (7th Edition):
Bosisio-Hillberg, Katja. “Tarjoajan taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne soveltuvuusehtona.” 2015. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Bosisio-Hillberg K. Tarjoajan taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne soveltuvuusehtona. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2015. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156886.
Council of Science Editors:
Bosisio-Hillberg K. Tarjoajan taloudellinen ja rahoituksellinen tilanne soveltuvuusehtona. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2015. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156886
University of Helsinki
23.
Kuosmanen, Mikko.
Objektiviteettiperiaate kunnallisessa luottamushenkilöhallinnossa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2015, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156888
► Hallinnollisen päätöksenteon harkintavallan rajoitusperiaatteisiin kuuluvan objektiviteettiperiaatteen keskeinen sisältö on puolueettomuus. Muina elementteinä siinä on erotettu perusteltavuus ja asianmukaisuus tai asiallisuus. Periaate erottuu kuitenkin heikosti muista…
(more)
▼ Hallinnollisen päätöksenteon harkintavallan rajoitusperiaatteisiin kuuluvan objektiviteettiperiaatteen keskeinen sisältö on puolueettomuus. Muina elementteinä siinä on erotettu perusteltavuus ja asianmukaisuus tai asiallisuus. Periaate erottuu kuitenkin heikosti muista harkintavallan rajoitusperiaatteista. Läheisin yhteys sillä on hallinnon tarkoitussidonnaisuuden periaatteeseen ja yhdenvertaisuusperiaatteeseen.
Objektiviteettiperiaate sisältyy Perustuslain 6 §:ään. Kunnallishallinnon kannalta se on konkretisoitu lain tasolla hallintolaissa, kuntalaissa ja vaalilaissa. Sen keskeiset ilmenemismuodot ovat vaalikelpoisuus ja esteellisyys. Tässä työssä objektiviteettiperiaatetta toteuttava sääntely on systematisoitu viisiportaiseksi jatkumoksi., joka laajimmillaan kieltää henkilön osallistumisen kunnalliseen päätöksentekoon kokonaan ja suppeimmillaan kieltää osallistumasta yksittäistä hallintoasiaa koskevaan päätöksentekoon. Sääntelyn ulkopuolelle jää tilanteita, joissa on kysymys luottamushenkilön subjektiivisesta suhtautumisesta päätöksenteon kohteeseen. Näiden tilanteiden ratkaiseminen voidaan perustaa yleiseen objektiviteettiperiaatteeseen tai luonteeltaan ei-sitoviin eettisiin normistoihin. Luottamushenkilöhallinnon luonteesta johtuu, että objektiviteetin heikkeneminen ennakkoasenteen tai yksipuoliseen taustatietoon nojautumisen johdosta on pitkälti sallittua
Kunnallisen luottamushenkilön on päätöksenteossaan otettava huomioon sekä objektiviteettiperiaate että kuntalain vaatimus kunnan ja kuntalaisten parhaan edistämisestä. Kunnallinen luottamushenkilö ei voi olla puolueeton virkamiehiltä edellytetyllä tavalla, koska luottamushenkilöasemaan kuuluu olennaisena osana eri kuntalaistahojen intressien tuominen mukaan päätöksentekoon ja julkinen keskustelu käsiteltävänä asioista jo ennen päätöksentekoa. Luottamushenkilön tehtäväksi asettuu näin ollen kunnan ja kuntalaisten edun ajaminen samalla ratkaisut objektiivisesti harkiten ja perustellen.
Objektiviteettivaatimukseen kuuluva vaalikelpoisuussääntely rajoittaa perustuslain takaamia poliittisia osallistumisoikeuksia.
Sääntely täyttää tällä hetkellä hyvin vaatimuksen perusoikeusrajoituksen suhteellisuudesta. Kunnallishallinnossa on tärkeintä taata mahdollisimman laaja osallistumismahdollisuus kansanvaltaisen toimielimen eli kunnanvaltuuston toimintaan. Perusoikeuksien rajoittamista koskevan suhteellisuusvaatimuksen vastaista ei olisi kuitenkaan tiukentaa kelpoisuusvaatimuksia kunnan hallinnosta, taloudesta ja työnantajakysymyksistä vastaavan kunnanhallituksen jäseneksi. Niin sanotun kaksoisagenttiongelman ratkaisemiseksi riittävää olisi vain laajentaa kunnanhallituksen jäsenyyttä koskeva vaalikelpoisuusrajoitus koskemaan koko kunnan ja kuntakonsernin henkilöstöä. Toisin kuin vaalikelpoisuuden rajoituksia, esteellisyyttä voidaan rajatapauksissa tulkita jopa laajentavasti mahdollisten valitusten välttämiseksi. Myöhemmin aiheettomaksi osoittautuvasta luottamushenkilön itsensä tekemästä jääväyksestä ei ole oikeudellisia seurauksia. Kaikissa tilanteissa…
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Kuosmanen, M. (2015). Objektiviteettiperiaate kunnallisessa luottamushenkilöhallinnossa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156888
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Kuosmanen, Mikko. “Objektiviteettiperiaate kunnallisessa luottamushenkilöhallinnossa.” 2015. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156888.
MLA Handbook (7th Edition):
Kuosmanen, Mikko. “Objektiviteettiperiaate kunnallisessa luottamushenkilöhallinnossa.” 2015. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Kuosmanen M. Objektiviteettiperiaate kunnallisessa luottamushenkilöhallinnossa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2015. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156888.
Council of Science Editors:
Kuosmanen M. Objektiviteettiperiaate kunnallisessa luottamushenkilöhallinnossa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2015. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156888
University of Helsinki
24.
Karttunen, Mari.
Lapsen etu ja valtion intressit oleskelulupaharkinnassa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2015, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/156891
► Valtiolla on suvereniteettiinsa perustuva, kansainvälisessä oikeudessa yleisesti tunnustettu oikeus kontrolloida ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua sekä asettaa näille ehtoja. Suomessa näitä ehtoja on asetettu ulkomaalaislain…
(more)
▼ Valtiolla on suvereniteettiinsa perustuva, kansainvälisessä oikeudessa yleisesti tunnustettu oikeus kontrolloida ulkomaalaisten maahantuloa ja maassa oleskelua sekä asettaa näille ehtoja. Suomessa näitä ehtoja on asetettu ulkomaalaislain (301/2004) oleskelulupaperusteita ja oleskeluluvan saamisen edellytyksiä koskevalla sääntelyllä. Säännökset turvaavat valtion maahanmuuton kontrollointiin, yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen, talouteen sekä maahantulosäännösten noudattamiseen liittyviä intressejä. Valtion oikeutta kontrolloida ulkomaalaisten maahantuloa ja oleskelua voivat kuitenkin rajoittaa perus- ja ihmisoikeudet, kuten lapsille kuuluvana erityisoikeutena turvattu lapsen etu. Ulkomaalaislain 6.1 §:n mukaan ulkomaalaislain nojalla tapahtuvassa päätöksenteossa, joka koskee kahdeksaatoista vuotta nuorempaa lasta, on erityistä huomiota kiinnitettävä lapsen etuun sekä hänen kehitykseensä ja terveyteensä liittyviin seikkoihin. Säännöksen taustalla vaikuttaa voimakkaasti Suomen ratifioima Yhdistyneiden kansakuntien lapsen oikeuksia koskeva yleissopimus, jonka artiklan 3 kohdan 1 mukaan kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen etu voi siis oikeuttaa lapsen tai hänen perheenjäsenensä maassa oleskelun tilanteissa, joissa valtion intressit tavanomaisesti sen estäisivät. Valtion ja lapsen intressien välillä on suoritettava intressipunninta, eikä lapsen etu automaattisesti mene valtion intressien edelle.
Tutkielmassa tarkastellaan sitä, mitä lapsen edulla käsitetään ja millaisena se näyttäytyy suhteessa valtion intresseihin sekä lapsen oikeuksien sopimukseen ulkomaalaisten oleskeluoikeutta koskevissa asioissa. Tutkielmassa ei tarkastella unionin kansalaisten oleskelulupaharkintaan liittyviä kysymyksiä. Tutkielma on pääasiallisesti oikeusdogmaattinen eli lainopillinen oikeuden tulkintaan painottuen. Oikeuskäytännöllä on lähdeaineistona merkittävä rooli tutkimuskysymykseen vastaamisen kannalta. Keskeisenä tutkimusmetodina on tulkinta, jota käytetään oikeustieteessä yleisesti tunnustettuja tulkinta- ja punnintasääntöjä noudattaen. Koska lapsen edun käsitteen taustalla sekä ulkomaalaislaissa että kansallisessa oikeudessamme yleisemminkin on lapsen oikeuksien sopimus, on ulkomaalaislain sääntelyn rinnalla ollut välttämätöntä tarkastella lapsen oikeuksien sopimuksen säännöksiä. Ulkomaalaisten oleskeluoikeutta koskevaan sääntelyyn vaikuttaa voimakkaasti myös Euroopan unionin sääntely, jossa lapsen edun ensisijaisuus myös tunnustetaan. Myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytäntö erityisesti perhe-elämän suojaa koskevan EIS 8 artiklan osalta vaikuttaa voimakkaasti ulkomaalaislain oleskelulupia koskevaan sääntelyyn ja sen tulkintaan sekä lapsen edulle annettuun merkitykseen. Näistä syistä tutkielmassa kiinnitetään huomiota myös unionin oikeuteen ja Euroopan ihmisoikeussopimukseen relevanteilta osin.
Oleskelulupaharkintaan liittyen lapsen edun…
Subjects/Keywords: Administrative law; Hallinto-oikeus; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Karttunen, M. (2015). Lapsen etu ja valtion intressit oleskelulupaharkinnassa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/156891
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Karttunen, Mari. “Lapsen etu ja valtion intressit oleskelulupaharkinnassa.” 2015. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/156891.
MLA Handbook (7th Edition):
Karttunen, Mari. “Lapsen etu ja valtion intressit oleskelulupaharkinnassa.” 2015. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Karttunen M. Lapsen etu ja valtion intressit oleskelulupaharkinnassa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2015. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/156891.
Council of Science Editors:
Karttunen M. Lapsen etu ja valtion intressit oleskelulupaharkinnassa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2015. Available from: http://hdl.handle.net/10138/156891
University of Helsinki
25.
Heinonen, Laura.
Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2018, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/235844
► Julkisuusperiaatteella tarkoitetaan viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja jokaisen oikeutta saada tieto julkisesta vallan käytöstä ja viranomaisten toiminnasta. Kaikki viranomaisten asiakirjat eivät kuitenkaan ole julkisia, vaan julkisuusperiaatteesta…
(more)
▼ Julkisuusperiaatteella tarkoitetaan viranomaisten asiakirjojen julkisuutta ja jokaisen oikeutta saada tieto julkisesta vallan käytöstä ja viranomaisten toiminnasta. Kaikki viranomaisten asiakirjat eivät kuitenkaan ole julkisia, vaan julkisuusperiaatteesta poikkeaminen on mahdollista, koska julkisuutta voidaan välttämättömistä syistä rajoittaa erikseen lailla. Julkisuuden rajoittaminen on noussut yhä merkittävämpään rooliin tietoyhteiskunnan kehittymisen myötä, kun tiedon määrä ja merkitys ovat kasvaneet. Viranomaiset valvovat laajasti yksityistä toimintaa ja saavat valvonnan yhteydessä yksityisten yritysten liikesalaisuuksia haltuunsa. Pro gradu –työni tarkoituksena on selvittää yksityisen yrityksen liikesalaisuuksien suojaa viranomaisvalvonnassa.
Ensimmäinen tutkimuskysymykseni liittyy liike- ja ammattisalaisuuden käsitteeseen. Suomen lainsäädännössä esiintyvät muun muassa käsitteet liike- ja ammattisalaisuus, ammatti- ja liikesalaisuus, liikesalaisuus, yrityssalaisuus ja muu elinkeinosalaisuus. Selvitän näiden käsitteiden eroja ja sitä, miksi terminologia eri laeissa on erilainen. Toiseksi selvitän, minkälaista yksityisten yritysten toimintaan viranomaiset valvovat ja miksi, sekä mihin viranomaisten valvontaoikeus perustuu. Kolmantena tutkimuskysymyksenäni on yksityisten yritysten liikesalaisuuksien suoja viranomaisvalvonnassa ja valvonnan tulosten julkisuus. Selvitän, miten asiakirjajulkisuus ja salassapito on järjestetty viranomaisissa ja millä perusteella tieto valvonnasta annetaan tiedon pyytäjälle. Keskityn kolmen viranomaisen valvontatoimintaan tarkoituksenani selvittää liikesalaisuuksien suojaa niiden valvonnassa. Nämä viranomaiset ovat Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Valviran osalta keskityn terveysteknologiasektoriin.
Tutkimusmetodini on perinteinen lainoppi, mutta työssäni on myös empiirinen osa, koska tein edellä mainituille viranomaisille pienen sähköpostikyselyn liikesalaisuuksien suojasta niiden valvontatoiminnassa.
Eri laiessa esiintyvien liikesalaisuutta tarkoittavien käsitteiden erot ovat hyvin pieniä. Ainoastaan muun elinkeinosalaisuuden suojan taso on matalampi: tieto muusta elinkeinosalaisuudesta voidaan antaa, jos tiedon antaminen ei aiheuta elinkeinonharjoittajalle taloudellista vahinkoa.
Suomen tulee saattaa EU:n liikesalaisuusdirektiivi (EU) 2016/943 voimaan viimeistään 9.6.2018. Voimaansaattaminen on tarkoitus tehdä säätämällä uusi liikesalaisuuslaki. Laissa tulee olemaan liikesalaisuuden määritelmä, jota on tarkoitus soveltaa, kun ratkaistaan onko kyseessä muun lain tarkoittama liikesalaisuus. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan yhtenäistetä yli 120:ssä laissamme esiintyviä liikesalaisuutta tarkoittavia käsitteitä. Nähdäkseni yhtenäistämistyö kannattaisi kuitenkin tehdä, koska se selkeyttäisi oikeustilaa ja toisi oikeusvarmuutta.
Viranomaisvalvonta on julkisen vallan käyttöä, jossa tulee noudattaa lainalaisuusperiaatetta, virkamieshallintoperiaatetta ja hyvän hallinnon…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Heinonen, L. (2018). Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/235844
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Heinonen, Laura. “Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa.” 2018. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/235844.
MLA Handbook (7th Edition):
Heinonen, Laura. “Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa.” 2018. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Heinonen L. Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2018. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/235844.
Council of Science Editors:
Heinonen L. Yksityisen liike- ja ammattisalaisuudet viranomaisvalvonnassa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2018. Available from: http://hdl.handle.net/10138/235844
University of Helsinki
26.
Karsikas, Helena.
Hallinnon muutos, korruptio ja virkamiesetiikka.
Degree: Juridiska fakulteten, 2018, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/235846
► Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä ensinnäkin julkishallinnossa tapahtuneeseen muutokseen ja sen seurauksesta johtuviin virkamiesaseman ja virkamiesetiikan haasteisiin. Tarkoituksena on selvittää, miten hallinto on muuttunut, miten se…
(more)
▼ Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä ensinnäkin julkishallinnossa tapahtuneeseen muutokseen ja sen seurauksesta johtuviin virkamiesaseman ja virkamiesetiikan haasteisiin. Tarkoituksena on selvittää, miten hallinto on muuttunut, miten se on vaikuttanut virkamiesten toimintaympäristöön ja millaisia haasteita muutokset aiheuttavat virkamiesetiikalle. Toisena tutkimustehtävänä on selvittää, miten korruptio kytkeytyy hallintoon, millaisissa muodoissa se ilmenee ja miten sitä kansainvälisesti pyritään torjumaan. Kolmanneksi tarkastellaan, millaisia virkamiesoikeudellisia ja virkamieseettisiä keinoja Suomessa on käytössä korruption ja muiden epäeettisten toimintatapojen ehkäisemiseksi ja mitä mahdollisia puutteita tai epäkohtia sääntelyssä on.
Tutkimuksen metodi on oikeusdogmatiikka siltä osin, kun tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä. Aiheen ja kysymyksenasettelun takia tarvitaan kuitenkin myös muita lähestymistapoja. Tutkimuksen näkökulman voidaan sanoa olevan osittain oikeussosiologinen. Oikeussosiologiassa pohditaan oikeuden suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen ja päinvastoin: yhteiskunnallisten muutosten merkitystä oikeudelle. Siinä missä oikeusdogmatiikka on käsitteellinen ja ohjaileva tutkimusala, on oikeussosiologia kuvaileva ja selittävä tutkimusala. Oikeussosiologiassa näkökulma on ulkopuolisen tarkkailijan näkökulma eikä oikeuden sisäinen, kuten oikeusdogmatiikassa.
Viime vuosikymmenten aikana hallinnossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Uudistuksiin pakottivat alun perin muun muassa hyvinvointivaltion hallinnon kasvusta johtuneet taloudelliset haasteet. New Public Management –doktriinin myötä siirryttiin byrokraattisesta hallinnosta markkinaohjautuvaan ja tuloskulttuuriin perustuvaan hallintoon. Hallintotoimintaa alettiin tarkastella tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden mittareilla. Toisaalta viranomaiskeskeisestä näkökulmasta alettiin siirtyä kohti kansalais- ja asiakasnäkökulmaa. Modernissa hallinnossa organisaatiorakennetta on pyritty entisestään tehostamaan ja uudelleenorganisoimaan. Yksityistäminen, ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ovat arkipäivää. Virkamiesten osaamista haastavat yhä syvemmälle etenevä hallinto-oikeuden eurooppalaistuminen, sääntelyn määrä ja muutokset oikeuslähdejärjestyksessä. Hyvän hallinnon periaatteen sekä perus- ja ihmisoikeuksien vahvistumisen myötä viranomaiselta osataan odottaa hyvää ja laadukasta palvelua.
Muutosten myötä perinteisiä julkisen toiminnan lähtökohtia ovat haastamassa yksityisen toiminnan arvot ja lähtökohdat. Julkisen ja yksityisen välisen rajan madaltumisen myötä julkinen sektori on entistä enemmän tekemisissä elinkeinoelämän edustajien kanssa. On esitetty, että muutokset altistavat myös korruptiolle ja muille epäasiallisille toimintatavoille. Korruption selvin ja konkreettisin muoto on lahjonta, mutta korruptio ilmenee myös muissa muodoissa. Tutkimusten mukaan Suomea koskeva ongelma on erityisesti rakenteellinen korruptio, mikä ilmenee esimerkiksi päätöksenteon kaksoisrooleissa ja eturistiriidoissa.
Uudistuneessa…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Karsikas, H. (2018). Hallinnon muutos, korruptio ja virkamiesetiikka. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/235846
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Karsikas, Helena. “Hallinnon muutos, korruptio ja virkamiesetiikka.” 2018. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/235846.
MLA Handbook (7th Edition):
Karsikas, Helena. “Hallinnon muutos, korruptio ja virkamiesetiikka.” 2018. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Karsikas H. Hallinnon muutos, korruptio ja virkamiesetiikka. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2018. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/235846.
Council of Science Editors:
Karsikas H. Hallinnon muutos, korruptio ja virkamiesetiikka. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2018. Available from: http://hdl.handle.net/10138/235846
University of Arkansas
27.
Prince, Rebekah Ruth.
An Examination of the Application of the Chevron Doctrine in U.S. District Courts.
Degree: MA, 2011, University of Arkansas
URL: https://scholarworks.uark.edu/etd/2624
► This paper is an examination of the case Chevron v. Natural Resources Defense Council (1984). Using cases from the U.S. Ninth District Circuit Courts,…
(more)
▼ This paper is an examination of the case Chevron v. Natural Resources Defense Council (1984). Using cases from the U.S. Ninth District Circuit Courts, from the years 2008 and 2009,1 examine how this case is being used today. Both behavioral models and models made explicitly to study the use of Chevron were used in order to determine not only how a judge cites this case but also whether their political orientation plays a role.
Advisors/Committee Members: William D. Schreckhise, Andrew Dowdle, Rafael Jimeno.
Subjects/Keywords: Administrative Law; Natural Resources Law
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Prince, R. R. (2011). An Examination of the Application of the Chevron Doctrine in U.S. District Courts. (Masters Thesis). University of Arkansas. Retrieved from https://scholarworks.uark.edu/etd/2624
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Prince, Rebekah Ruth. “An Examination of the Application of the Chevron Doctrine in U.S. District Courts.” 2011. Masters Thesis, University of Arkansas. Accessed December 15, 2019.
https://scholarworks.uark.edu/etd/2624.
MLA Handbook (7th Edition):
Prince, Rebekah Ruth. “An Examination of the Application of the Chevron Doctrine in U.S. District Courts.” 2011. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Prince RR. An Examination of the Application of the Chevron Doctrine in U.S. District Courts. [Internet] [Masters thesis]. University of Arkansas; 2011. [cited 2019 Dec 15].
Available from: https://scholarworks.uark.edu/etd/2624.
Council of Science Editors:
Prince RR. An Examination of the Application of the Chevron Doctrine in U.S. District Courts. [Masters Thesis]. University of Arkansas; 2011. Available from: https://scholarworks.uark.edu/etd/2624
University of Helsinki
28.
Åhman, Joni.
Poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturva poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa.
Degree: Juridiska fakulteten, 2018, University of Helsinki
URL: http://hdl.handle.net/10138/234053
► Poliisin voimakeinojen käytöstä säädetään poliisilain (872/2011, PolL) 2:17:ssä, jonka 2 momentissa todetaan poliisilla olevan lisäksi tietyin lisäedellytyksin virantoimituksessaan oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain (39/1889, RL)…
(more)
▼ Poliisin voimakeinojen käytöstä säädetään poliisilain (872/2011, PolL) 2:17:ssä, jonka 2 momentissa todetaan poliisilla olevan lisäksi tietyin lisäedellytyksin virantoimituksessaan oikeus hätävarjeluun siten kuin rikoslain (39/1889, RL) 4:4:ssä säädetään. Voimakeinojen käytön liioittelusta säädetään RL 4:6.3:ssa ja hätävarjelun liioittelusta puolestaan RL 4:4.2:ssa. Poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelusäännökset tarjoavat siten lähtökohtaisesti säännöksen neljää eriluonteista tilanneolosuhdetta varten poliisin virkatoimen tarpeellisuus- ja puolustettavuusarviointia silmällä pitäen.
Inhimillisen elämän sisällään pitämän loputtoman tunteiden kirjon ja ihmisiä kohtaavien ongelmien moninaisuuden valossa poliisin voimankäyttö- ja hätävarjelutilanteet ovat useimmiten näitä ongelmia vastaavalla tavalla hyvin erilaisia suhteessa toimintaympäristöön, kohdehenkilön vaarallisuuteen, tämän toiminnan motiiveihin, tämän syyntakeisuuteen (ymmärrys poliisin kanssa toimimisesta ja omien toimintansa seurauksista) sekä näistä seikoista poliisilla olevaan ennakkotietoon tai mahdollisuuksiin tiedon hankkimiseen, sivullisten turvallisuutta koskeviin näkökohtiin, poliisin voimavaroihin toimintaan osallistuvien poliisimiesten ja näiden varustuksen suhteen sekä yksittäisiin olosuhteisiin, joille on tilanteen oikeudellisessa arvioinnissa annettava erityistä painoarvoa. Näiden poliisin voimankäyttö- ja hätävarjelutilanteiden moninaisuuden seurauksena myös näitä koskevan tulkintasystematiikan on pystyttävä taipumaan tulkittavana olevan tapahtumainkulun asettamiin erityisvaatimuksiin, sillä säännökset painottavat puolustettavuusvaatimustensa (PolL 2:17.1 vs RL 4:4.1 ja PolL 2:17.2) tai toisintoimimisvaatimustensa (RL 4:6.3 vs RL 4:4.2 ja PolL 2:17.2) valossa hyvin eri tavoin sitä, kenen oikeusturvaa on tarpeen korostaa missäkin tilanteessa.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturvaa näissä edellä kuvatuissa moninaisissa poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa. Oikeusturvan tarkastelu on painottunut voimakkaasti varsinaisten poliisin voimankäyttö- ja hätävarjelusäännösten asianosaisille tarjoamaan ennalta vaikuttavaan ja siten oikeudenloukkauksia ennalta estävään oikeussuojaan eri tilanteissa. Tosiallisessa hallintotoiminnassa, jossa osallisten henkeen tai terveyteen kohdistuvat viranomaisen toimet voivat pahimmassa tapauksessa aiheuttaa peruuttamattomia sekä henkisen kärsimyksen ja surun osalta tosiasiallisesti korvauskelvottomia muutoksia henkilön elämässä, etukäteinen tietämys niin viranomaisen kuin virkatoimen kohteen oikeuksista, velvollisuuksista sekä näiden tarjoamasta liikkumavarasta eri tilanteissa on äärimmäisen tärkeää. Oikeudenloukkausten tapahduttua oikeusturvan jälkikäteiset välineet pystyvät harvoin korjaamaan jo koettua vääryyttä. Tavoitteena tässä tutkielmassa on siten löytää ne määrittävät tekijät voimankäyttö- ja hätävarjelusäännösten väliseen tulkintasystematiikkaan, joiden avulla oikeusturva realisoituisi mahdollisimman optimaalisesti ja…
Subjects/Keywords: Hallinto-oikeus; Administrative law; Förvaltningsrätt
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Åhman, J. (2018). Poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturva poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa. (Masters Thesis). University of Helsinki. Retrieved from http://hdl.handle.net/10138/234053
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Åhman, Joni. “Poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturva poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa.” 2018. Masters Thesis, University of Helsinki. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/10138/234053.
MLA Handbook (7th Edition):
Åhman, Joni. “Poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturva poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa.” 2018. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Åhman J. Poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturva poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa. [Internet] [Masters thesis]. University of Helsinki; 2018. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/10138/234053.
Council of Science Editors:
Åhman J. Poliisin ja virkatoimen kohteen oikeusturva poliisin voimakeinojen käyttö- ja hätävarjelutilanteissa. [Masters Thesis]. University of Helsinki; 2018. Available from: http://hdl.handle.net/10138/234053
University of Toronto
29.
Wildeman, Sheila.
Romancing Reasonableness: An Aspirational Account of the Canadian Case Law on Judicial Review of Substantive Administrative Decisions since C.U.P.E. v. N.B. Liquor Corporation.
Degree: 2011, University of Toronto
URL: http://hdl.handle.net/1807/29644
► This thesis surveys the last three decades of Canadian jurisprudence on the standards of review applicable to judicial review of substantive administrative decisions, with a…
(more)
▼ This thesis surveys the last three decades of Canadian jurisprudence on the standards of review applicable to judicial review of substantive administrative decisions, with a focus on the guidance that is or is not forthcoming on the significance and practical application of reasonableness (deferential) review. My argument is that the doctrinal developments I survey trace out a burgeoning understanding of the purposes of substantive review which is at the same time a particular understanding of administrative state legitimacy. I refer to an account of legitimacy, or the legitimacy proper to law, that conceives of law as an aspirational project aimed at fostering relationships of reciprocity as between legal subjects and legal authorities. On this account (advanced in the work of David Dyzenhaus, and others), common law administrative law principles of procedural fairness and substantive reasonableness function as co-ordinate mechanisms for grounding administrative decision-making in a “culture of justification”.
MAST
Advisors/Committee Members: Dyzenhaus, David, Law.
Subjects/Keywords: law; administrative law; 0398
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Wildeman, S. (2011). Romancing Reasonableness: An Aspirational Account of the Canadian Case Law on Judicial Review of Substantive Administrative Decisions since C.U.P.E. v. N.B. Liquor Corporation. (Masters Thesis). University of Toronto. Retrieved from http://hdl.handle.net/1807/29644
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Wildeman, Sheila. “Romancing Reasonableness: An Aspirational Account of the Canadian Case Law on Judicial Review of Substantive Administrative Decisions since C.U.P.E. v. N.B. Liquor Corporation.” 2011. Masters Thesis, University of Toronto. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/1807/29644.
MLA Handbook (7th Edition):
Wildeman, Sheila. “Romancing Reasonableness: An Aspirational Account of the Canadian Case Law on Judicial Review of Substantive Administrative Decisions since C.U.P.E. v. N.B. Liquor Corporation.” 2011. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Wildeman S. Romancing Reasonableness: An Aspirational Account of the Canadian Case Law on Judicial Review of Substantive Administrative Decisions since C.U.P.E. v. N.B. Liquor Corporation. [Internet] [Masters thesis]. University of Toronto; 2011. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/1807/29644.
Council of Science Editors:
Wildeman S. Romancing Reasonableness: An Aspirational Account of the Canadian Case Law on Judicial Review of Substantive Administrative Decisions since C.U.P.E. v. N.B. Liquor Corporation. [Masters Thesis]. University of Toronto; 2011. Available from: http://hdl.handle.net/1807/29644
University of Toronto
30.
Marcelo, Rodriguez Ferrere.
The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review.
Degree: 2011, University of Toronto
URL: http://hdl.handle.net/1807/33507
► The Supreme Court of Canada has attempted several times to reform the way it approaches the issue of curial deference in judicial review. Each attempt…
(more)
▼ The Supreme Court of Canada has attempted several times to reform the way it approaches the issue of curial deference in judicial review. Each attempt however, has been in vain. This paper argues that the cause of this failure of each reform of the deference test proposed by the Supreme Court is not necessarily one of content, but instead one of structure. Each of the reforms retained a ‘multifactorial approach’ to the deference test, involving the weighing of several factors leading to a prescribed level of deference. Through critical analysis of the approach, and the postulation of an alternative, this paper argues that the multifactorial approach is what thwarts the Court’s intentions, and that it needs to abandon it should it wish to achieve clarity and coherence within judicial review.
MAST
Advisors/Committee Members: Dyzenhaus, David, Law.
Subjects/Keywords: law; administrative law; 0398
Record Details
Similar Records
Cite
Share »
Record Details
Similar Records
Cite
« Share
❌
APA ·
Chicago ·
MLA ·
Vancouver ·
CSE |
Export
to Zotero / EndNote / Reference
Manager
APA (6th Edition):
Marcelo, R. F. (2011). The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review. (Masters Thesis). University of Toronto. Retrieved from http://hdl.handle.net/1807/33507
Chicago Manual of Style (16th Edition):
Marcelo, Rodriguez Ferrere. “The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review.” 2011. Masters Thesis, University of Toronto. Accessed December 15, 2019.
http://hdl.handle.net/1807/33507.
MLA Handbook (7th Edition):
Marcelo, Rodriguez Ferrere. “The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review.” 2011. Web. 15 Dec 2019.
Vancouver:
Marcelo RF. The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review. [Internet] [Masters thesis]. University of Toronto; 2011. [cited 2019 Dec 15].
Available from: http://hdl.handle.net/1807/33507.
Council of Science Editors:
Marcelo RF. The Supreme Court of Canada's Multifactorial Approach to Deference in Judicial Review. [Masters Thesis]. University of Toronto; 2011. Available from: http://hdl.handle.net/1807/33507
◁ [1] [2] [3] [4] [5] … [13] ▶
. 
Open Access Theses and Dissertations