▼ 

The water areas in Finland may be divided into state owned public water areas and private water areas. The private water areas are owned either privately or jointly. Jointly owned water area is a cadastral unit belonging to two or several real properties according to certain share of ownership. In January 2004 there were slightly more than 20.000 jointly owned water areas in the cadastre. In many of the reports prepared by the Finnish Game and Fisheries Research Institute the small size and the fragmentation of water areas are hindrances to their use and maintenance. The distribution of water areas into cadastral units is outlined in the study. The joint property management associations of the water areas in the province of South Savo were classified on the grounds of their size and the amount of participating property units in order to discover the most fragmented municipalities. The study describes the progress of managing the jointly owned water areas and the consolidation procedure of the water areas with a functional diagram and examples. The factors influencing the consolidation decision are formed on the grounds of general theories and circumstances occurring at the proceedings. The study outlines the factors contributing to the consolidation of the joint property management associations formed by partners in the jointly owned water areas, and the factors preventing the consolidation. The research material consists of the 73 consolidations implemented in Finland in 1999 to 2003, the 280 joint property management associations, and the 37 000 participating property units involved. The factors preventing consolidation were also studied considering 50 joint property management associations with a negative decision. Factors contributing to consolidation are previous co-operation among the joint property management associations and their degree of organisation. It will become more difficult when 1 to 4 partners have two thirds of the shares minimum, or the area per partner exceeds six hectares. The problems with consolidation are the launching of the project among unorganised joint property management associations, the multi-phase proceedings with potential to various appealing and rectification, and the high price of the procedure. The problems will decrease when the cadastral survey procedure is developed and co-operation is increased.

Suomen vesialueet voidaan jakaa valtion omistamiin yleisiin (public) vesialueisiin ja yksityisiin vesialueisiin. Yksityisomistuksen piiriin kuuluvat vesialueet ovat joko kiinteistöjen vesialueita tai yhteisiä (jointly owned) vesialueita. Yhteisellä vesialueella tarkoitetaan kiinteistörekisteriin merkittyä yksikköä, joka kuuluu kahteen tai useampaan kiinteistöön tietyn perusteen mukaisin osuuksin. Vuoden 2004 tammikuussa kiinteistörekisterissä oli hieman yli 20.000 yhteistä vesialueyksikköä. Useissa riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen "Kalaveden omistajan profiili" -raporteissa on vesialueiden pieni koko ja pirstaleisuus todettu niiden käyttöä ja hoitoa vaikeuttaviksi…

Advisors/Committee Members: Helsinki University of Technology, Department of Surveying, Institute of Real Estate Studies.

▼ Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, millaisia käsityksiä henkilöstöllä ja Helian johdolla oli toiminnan kehittämisestä ja mitä ongelmia johto koki toiminnassa. Lisäksi tehtävänä oli tutkia, mitä toiminnan muutosvälineitä pidettiin ammattikorkeakoulussa tärkeimpinä strategia-, toiminta- ja toimijatasolla. Tutkimusmenetlminä käytettiin kyselytutkimusta, haastteluja ja toimintatutkimusta Tutkimusongelmat ja tulokset 1. Helian henkilöstö korosti ilmapiiriä ja vuorovaikutusta. Näitä ulottuvuuksia vastaajat pitävät toiminnan lähtökohtina. Kun ilmapiiri on kunnossa, voidaan paremmin huolehtia opetuksen laadusta, sopia sitouttavammin tavoitteet ja koordinoida selkeämmin tiimien toimintaa. Tähän tulee liittää olennaisena toimintona hyvä tiedon kulku, jotta kaikilla on mahdollisuus tietää, mihin ollaan menossa ja miksi. Helian johto uskoi, että kun strategiasuunnitelma, Helian tiimiperusteinen organisaatiorakenne, johdon työnjako ja vastuiden määrittely, johtamisperiaatteet, toiminnan arvojen kuvaus ja tiimisopimus toteutetaan käytännössä, Heliasta kehittyy hyvälaatuinen ammattikorkeakoulu. 2. Johto löysi 23 kolme toimintaa haittaavaa ongelmaa, jotka olivat osittain päällekkäisiä. Johtotiimi toi esille kolme olennaisinta ongelmaa: kiireiset asiat vievät aikaa, organisaation vastuiden ja tehtävien epäselvyys ja päätösten toimeenpanon seurannan vaikeus. 3. a) strategiatasolla? Tärkeimmät muutosvälineet julkistettiin henkilöstölehti Tatsissa neljänä artikkelina: b) toiminnan tasolla? Muutosvälineet olivat: kokonaistoimintaa ohjaava malli, tiimipalavereita ohjaava käsikirjoitus, tiimisopimus, tiimin jäsenten motivaatio, sitoutumisaste tavoitteisiin ja vastuukartta. c) toimijan tasolla? Yksilötasolla olennaisiksi muutosvälineiksi nousivat Helian strategiasuunnitelmaan ja toimintakulttuuriin sitoutuminen, mahdollisuus vaikuttaa muutoksiin avoimella keskustelulla ja yksilön oma henkilökohtainen työmotivaatio. 4. Millainen muutosmalli soveltuu Helian toiminnan kehittämiseen? Helian toiminnan kehittämistä tukeva muutosmalli on kuvattu kolmitasoisena. Kehittäminen tapahtuu tällöin hallitusti ja samanaikaisesti kaikilla tasoilla. Kehittäminen on ns. toisen asteen muutosta eli transformaatiota. (1) Strategiamalli Strategiamallissa on ns. pysyvän osan strategiasuunnitelma, jonka muodostavat ydintarkoitus, ydinarvot, ydinstrategia ja visio. Muuttuvan eli markkinatilanteen mukaisen jousto-osan muodostavat strategiset tavoitteet ja toimintatavat, Nämä ohjaavat koko Helian toimintaa. (2) Operatiivinen malli Strategiaratkaisujen pohjalta luodaan operatiivisen toiminnan perusteet. Aluksi täsmennetään Helian toiminnalliset tavoitteet vuositasolla ja tarkennetaan organisaatiorakenteita ja toimintakulttuuria. Täsmennysten tulee vastata henkilöstön toimintakäsityksiä. Lisäksi määritetään organisaation oppimisprosessit koulutusohjelmittain ja ydinosaamiset, joiden avulla aikaansaadaan oppilaitokselle kilpailuetua ja korkealaatuista opetusta. Operatiivista toimintaa tuetaan toimivilla tietojärjestelmillä. Koulutusohjelmakohtaiset…

▼ 

Abstract The objectives of this study are to describe and analyse upper secondary school teachers’ views on education and teaching directed at drug use prevention. The aims of the study are to identify the different ways in which teachers perceive drug prevention in upper secondary school education, as well as to examine different meanings given to different perceptions and the variation of such perceptions in order to give a holistic view on the phenomenon. Drug prevention and the related teaching and education were approached by analysing the teachers’ common understanding on intoxicants, drugs in particular, and their methods of drug use prevention. The approach chosen was the phenomenographic method. Teachers’ views and their characteristics were compiled into clearly separated categories. The data were collected by interviewing the same teachers twice. The interview started with selected key questions and was thus semi-structured in nature. The objective of the interview was to give the teachers an opportunity to present their own views on their own lifeworld. The analysis of empirical data focussed on the variation in the ways teachers experience drug prevention. The teachers’ views were studied by means of direct and indirect intentionality, and the critical aspects of their view as well as the knowledge contained in them were examined. The study includes descriptions on the teachers’ knowledge on the issue and content of their drug prevention methods collected by means of ‘what’ questions. ‘How’ questions were used to obtain information on their actions and behaviour as teachers and educators. The study is based on the variation theory in the context of upper secondary school. The study creates several concept categories and explicitly describes their meanings. The meanings related to the critical aspects of different concept categories on drug prevention teaching and education open new horizons and provide teachers with tools for comparing different concepts and creating new links to the world. The study created tools for changing one’s opinions and extending one’s horizons, which in turn permits qualitative changes in one’s perceptions. The tools can be used and finalised in practical drug use prevention teaching and education. The study gives us a more profound understanding of the upper secondary school teachers’ views on drug prevention in teaching and education. It also provides us with better understanding of, and commitment in, phenomenographic research and qualitative change in drug prevention teaching and education.

Tiivistelmä Tutkimuksessa kuvataan ja analysoidaan lukion opettajien käsityksiä ehkäisevästä huumetyöstä ja siihen liittyvästä koulukasvatuksesta ja opetuksesta. Tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa opettajien erilaisia tapoja ymmärtää ilmiö ja paljastaa käsityksiin liittyvät merkitykset sekä kuvata käsitysten vaihtelut kokonaiskuvan muodostamiseksi ilmiöstä. Ehkäisevää huumetyötä ja siihen suuntautuvaa opetus- ja kasvatustoimintaa lähestyttiin mm. tutkimalla opettajien…

▼ 

Abstract Kindergartens were established as part of the educational system in the period of autonomy under Russia, but they were subjected to social administration soon after independence. The causes of this decision and its consequences on the development of kindergarten work have been considered in various contexts. The current study aims to establish the kind of pedagogical frame of reference that the Finnish kindergarten institution was associated with in its early decades, how the administration of kindergarten work developed and how these approaches were reflected in the emergence of the first northern Finnish kindergartens by 1938. The theoretical frame of reference for my discussion is formed by the kindergarten philosophy based on Central European roots that was applied in Finland after the mid-19th century. The basis for this approach implemented in different forms was provided by kindergarten activities based on the views of Friedrich Fröbel (1782–1852). The goal has been to make visible the early times of local kindergartens, the main phases of change in the development of central administration, and the impact of administrative measures on municipal decisions in promoting, supporting and even restricting them. The most common growth factor in northern Finnish towns was the increase in industry and trade, with improved traffic communication as an essential prerequisite. Crowded living conditions of the industrial population in the suburban areas, the fact that both of the parents were working, and long working days made the living conditions of smallest children in particular insecure and unfavourable for growth. Meanwhile the northern border towns wanted opportunities for physical exercise and various activities for children to counterbalance the licentcious life on the streets and the bad influences arising from it. Due to a limitation of resources, the changes in this sector of administration in the early years of national independence did not meet the requirements set for kindergarten work. The act on the conditions for state subsidies promoted the foundation of kindergartens and expansion of the work, but obscured pedagogical goals led to a criticism of the changes in the administrative sector. A contradiction arose between early years education and kindergarten work, aiming at reincorporating kindergarten activities into popular education on the one hand, and fearing that its school-like nature would supersede the social-pedagogical objectives of kindergarten work on the other hand. The pedagogical content of kindergarten work was guaranteed, however, by the Act on State Subsidies for Kindergartens.

Tiivistelmä Lastentarhat luotiin autonomian aikana osaksi opetusjärjestelmää, mutta toiminta siirrettiin pian itsenäistymisen jälkeen sosiaalihallinnon alaisuuteen. Ratkaisun syitä ja vaikutuksia lastentarhatyön kehittymiseen on arvioitu eri yhteyksissä. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on ollut selvittää, millaiseen pedagogiseen viitekehykseen maamme lastentarhainstituutio liitettiin…

▼ Sosiaalialan osaamiskeskustoiminta käynnistyi Suomessa vuonna 2002 tarkoituksena tukea sosiaalialan asiantuntemusta ja palvelujen kehittämistä. Tutkimuksessa tarkastellaan osaamiskeskuksen lisäarvoa sosiaalitoimistojen sosiaalityöntekijöiden osaamisen kehittämiseksi. Tämä tutkimus nostaa uutena asiana esiin osaamisen kehittämisen kokonaisvaltaisen tarkastelun, osaamisen kehittämisen tilan muodostamisen. Työn kehittämiseksi ei riitä, että osaamiskeskus välittää tuoteperustaista koulutusta ja kehittämisprojekteja. Projektien perustaminen edellyttää pohjaksi kunnon selvitys- ja juurruttamistyötä organisaatioissa. Osaaminen kehittyy sillä edellytyksellä, että syntyy luottamuksellinen vuorovaikutus sosiaalityöntekijöiden, sosiaalitoimen johtajien ja osaamiskeskuksen asiantuntijoiden välillä. Luottamuksen ja vuorovaikutuksen kehittyminen ei kuitenkaan yksin riitä, sillä osapuolten asiantuntemuksen ja identiteetin tulee olla riittävän vahvoja ristiriitoja avaavaan keskusteluun. Kokonaisvaltaisen tarveanalyysin ja yhteistyön avulla osaamiskeskus voi merkittävästi parantaa sosiaalityöntekijöiden osaamista ja palveluprosesseja. Sosiaalitoimistoilta yhteistyö edellyttää tahtoa luoda kehittämiselle suosiollinen asenne ja edellytykset. Kehittäminen tarvitsee eettisen tavoitteen, jopa unelman paremmasta. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan osaamiskeskukseen kohdistui alkuvaiheessa valtavasti odotuksia, joihin se pyrki vastaamaan asettamillaan haastavilla tavoitteilla. Pitkän ajan tavoitteet saatettiin kuitenkin pitää taustalla. Osa sosiaalityöntekijöistä puolestaan vaikeni omista tavoitteistaan, varsinkin jos pettyivät yhteistyöhön. Kehittämisprosessin tuloksena ei muodostunutkaan yhtä osaamisen kehittämisen tilaa, vaan neljä: vetäytyvä, vastustava, henkilökohtaistava ja jaettu. Jaettu tila pystyi parhaiten vastaamaan odotuksiin, joita asetettiin käytännön, tutkimuksen ja koulutuksen yhteistyölle. Se vaatii kaikilta kehittämisen osapuolilta toistensa tietopohjan arvostamista, erilaisuuden ja epävarmuuden hyväksymistä tiedonmuodostamisessa, tasavertaista vuorovaikutusta, vahvaa identiteettiä sekä sosiaalityön arvojen pohtimista. Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan ehdottaa osaamiskeskuksille alkuvaihetta rohkeampaa kumppanuusroolia suhteessa käytäntöön ja oppilaitoksiin: nostaa esiin ristiriitoja vuorovaikutteisen tiedon luomiseksi. Aikaan sidotun lineaarisen kehittämismallin rinnalle olisi rakennettava realistinen, syklinen kehittämismalli. Pelkästään strategiseen johtamiseen perustuva kehittäminen ei ota huomioon ihmistyön luonnetta. Koulutuksen ja kehittämisen tavoitteen tulee nivoutua konkreettisiin olosuhteisiin ja osallistujien väliseen kehittyvään vuorovaikutukseen. On myös hyväksyttävä epäjatkuvuus ja askelten ottaminen taaksepäin. Tutkimuksen tulosten perusteella voi myös ehdottaa seurantaan perustuvaa käytäntötutkimusta sosiaalityön toimenpiteiden vaikuttavuudesta. Se vähentäisi sosiaalityöntekijöiden työssä kokemaa epävarmuutta ja lisäisi kiinnostusta tutkimusta kohtaan.; Centre of excellence operations as required…

▼ Tutkimus kohdistuu kalastamalla ja sukeltamalla elantonsa hankkivan japanilaisen amakansan uskontoelämän rituaalien kuvaukseen ja niiden analysoimiseen Robert N. McCauleyn ja E. Thomas Lawsonin rituaalin kompetenssiteorian näkökulmasta. Tämän lisäksi tutkimuksessa selvitetään aiempien etnografisten kuvausten käsityksiä amojen paikasta japanilaisen valtakulttuurin rinnalla. Amat ovat melko tuntematon tutkimuskohde, minkä vuoksi tutkimuksessa on paneuduttu amojen elämän kuvaamiseen. Amojen kulttuuri eroaa valtakulttuurista muun muassa elinkeinon, luontosuhteen ja sukupuoliroolien kautta. Amojen uskonnollinen toiminta asettuu japanilaisen uskonnollisen elämän puitteisiin ja siitä löytyvät poikkeavat näkemykset ja toimintatavat liittyvät elinkeinon mukanaan tuomaan kulttuuriseen erilaisuuteen. Viitteitä vanhasta japanilaisesta kansanuskosta on runsaasti. Amojen rikkaasta rituaaliperinteestä on tarkastelun kohteeksi valittu sukeltavien naisten kerran kuukaudessa suorittama rituaali. Tutkimuksessa kokeillaan, kuinka rituaalin kompetenssiteoria toimii valitun rituaalin analysoimisessa. Rituaalin kompetenssiteoria kuuluu kognitiivisen uskontotieteen alaan ja tarjoaa myös metodin rituaalin purkamiselle: näin ollen käytetty teoria asettuu myös osaksi työn metodologista viitekehystä. Teoreettisena taustalukuna toimii Pascal Boyerin esittämä uskonnollisen mielen toimintaa mallintava kognitiivinen teoria. Lisäksi selittävän tutkimusotteen rinnalla pohditaan vieraan kulttuurin tutkimisen problematiikkaa sekä selittävän ja tulkitsevan tutkimustavan näkemyseroja. Teorian kattavuus pitkissä rituaaliketjuissa joutuu koetukselle, mutta selviää siitä. Teoria viitoittaa tietä hypoteesille, että joissain amojen vuosittaisista rituaaleista on löydettävissä vaikutuksiltaan jotain emotionaalisesti vahvempaa toimintaa sisältäviä rituaaleja. Lisäksi teoria kertoo, että Sengen-san vuoren rituaali on toistettava usein ja että se on ehkä mahdollista korvata osin tai kokonaan. Teorian työkalujen kanssa operoiminen vaatii harjoittelua: toisaalta niiden kautta on mahdollista edetä hyvinkin syvälle niin ihmismielen kognition kuin koko tutkittavan kulttuurin suuntaan. Teoria paikallistaa hyvin rituaalin muotoa vertailtavaksi muiden kulttuurien vastaavien rituaalityyppien rinnalle ja toimii myös työkaluna rituaalin aukipurkamisessa.

▼ Tutkimuksessa analysoitiin, mitä mahdollisuuksia IT antaa johtamistyöhön julkishallinnossa ja miten mahdollisuudet ovat muuttuneet. Osakysymyksinä selvitettiin, miten laajaa ja monipuolista on johtajien IT:n käyttö julkishallinnossa; miten kirjallisuudessa on käsitelty johtamista, johdon tietojärjestelmiä ja johtamista tukevia sovelluksia julkishallinnon kontekstissa. Lisäksi tehtiin empiirinen pitkittäistutkimus siitä, mitä muutoksia on tapahtunut julkishallinnossa vuodesta 1992 vuoteen 2006 johdon IT:n mahdollisuuksien käytössä sekä mielipiteissä IT:n vaikutuksista. Pääongelmaan vastattiin kuvaamalla tehtyjen tutkimusten ja muun kirjallisuuden pohjalta IT:n mahdollisuuksia, johtamista sekä julkishallintoa tietoyhteiskunnassa. Eri sovellusten ja verkkopalveluiden käytön lisäksi tutkimuksessa selvitettiin vastaajien käsityksiä siitä, miten IT:n käyttö on vaikuttanut tiedon hankintaan ja johtamisen eri tehtäviin. Lisäksi analysoitiin mielipiteitä IT:n vaikutuksista oman ja työyksikön toiminnan taloudellisuuteen, tuottavuuteen, vaikuttavuuteen sekä työviihtyvyyteen. Tutkimustuloksista voidaan poimia seuraavia yksityiskohtia: Kyselyyn vastanneiden johtajien tietotyötä tuki vuonna 2006 päivittäin sähköposti, tekstinkäsittely, kalenteri, intranet ja laskujen hyväksymisohjelmisto. Myös asianhallinta ja Internet ovat olleet johtamisessa rutiininomaisessa käytössä. Kansainvälinen verkostoituminen näkyi videoneuvottelupalvelujen ja web-palveluiden käytössä. Julkisjohtamisen toimintaympäristöä havainnoitiin ja heikkoja signaaleja haettiin myös IT:tä hyödyntäen. Julkisjohtamiseen liittyvä benchmarking on ollut mahdollista suorittaa yhä laajempana. Joillakin julkishallinnon aloilla tämä on ollut tarkoituksenmukaista toteuttaa jopa maailmanlaajuisesti. IT on muuttanut tietotyön ympäristön joustavuutta. Ns. liikkuvan työn ja mobiilitoimiston mahdollisuuksia sekä uhkia pohdittaessa on selvitettävä monia muitakin kuin vain teknisiä ja taloudellisia vaikutuksia. Raja työajan ja vapaa-ajan välillä on osin hämärtynyt. Tämän muutossuunnan hyötyjä ja haittoja tulisi käytännössä arvioida ja tutkia hyvin monitieteisesti. Tutkimuskirjallisuuden pohjalta voidaan korostaa, että johtamiseen liittyy elinikäiseen oppimiseen perustuva luova, tilannekohtainen toimintaympäristön havainnointi ja ratkaisujen tekeminen. Koska yksityiskohtien tarkastelu ei mahdollista aina oikeiden johtopäätösten tekoa, on johtamisessa osattava havainnoida ympäröivää toimintaympäristöä "likiarvoisesti", yksityiskohtia karsien ja nähdä heikkoja signaaleja ja vaikutelmia kokonaisuudesta. Tällainen johtaminen tarvitsee tuekseen erilaisen IT:n käytön kuin mitä perinteinen tunnusluvuilla johtaminen. Tieteen kannalta tutkimuksen uusi tieto antaa perustaa uusien tutkimushypoteesien kattavampaan määrittelyyn sekä termien täsmällisempään määrittelyyn kyselyjen teon yhteydessä. Yhdeksi uudeksi testattavaksi hypoteesiksi voin tutkimustulosten perusteella esittää, että tulevina vuosina monien johtavien viranhaltijoiden IT:n mahdollisuuksien käytössä tapahtuu…

▼ 

Abstract The empirical material for studying children's creative writing was collected in Taivalkoski, Lapland (a basic education course at Päätalo Institute, ten girls), and Oulu, Northern Finland (a creative writing project in a hospital school, two girls and two boys), in spring 2000. I was the instructor at the courses as well as the researcher. The children were 8–13 years in age. The subject of my study consists of the stories written by the children: what sort of stories they write and how creative writing suits hospital and school environments. I also look into bibliotherapy conducted among children and young people. In my study I describe, analyse and interpret by means of qualitative research the courses in creative writing offered by Päätalo Institute and the hospital school. As case studies, these two are stand-alone studies independent of each other. By qualitative approach in this work I mean that I describe how I build my interpretation as a researcher. The stories written by children provide material externalised from the subconscious as stories and writings which it is possible to interpret from a depth-psychological point of view. Sigmund Freud's understanding of dreams as manifestations of subconscious fears and hopes acquires a new form in the horror stories children write. The child works his or her activated energy charge through manipulating the dream-like and violent elements in stories in a controlled manner: by writing. In bibliotherapy, one studies one's own feelings, thoughts and memories and compares them to the experiences of others. This sort of work on feelings, thoughts and memories seemed to take place especially in the writer projects of the hospital school children: they worked on emotional processes while writing. On the basis of my study, creative writing and bibliotherapy offer a child or a young person a means for working out, at both conscious and subconscious levels, matters relating to the present stage of his or her development and current life condition. While writing, the child deals with his or her relations to friends, parents and the self. He or she treats hobbies and other topics of interest but problems as well. Studies already provide information as to the positive effects of bibliotherapy – reading and writing both have therapeutic effects – but more in-depth research is required. My dissertation shows that groups using bibliotherapy can function in the field of paediatric and adolescent psychiatry in homes for children and adolescents. They can also function in the environment of youth clubs and schools with bibliotherapy as a creative literary art activity to deter problems and foster growth and development. The method I developed, the Fantasy Treasure Chest (Fantasian aarrearkku), is one that can be taken in more general use for both instructing creative writing and collecting research material.

Tiivistelmä Lasten luovan kirjoittamisen tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin keväällä 2000 Taivalkoskella (Päätalo-instituutin sanataiteen…

▼ Tutkimuksessa kuvataan perusopetuksen rehtoreiden subjektiivisia käsityksiä työssä selviytymisestä. Tutkimus jakautuu Kordigin (1978) mallia soveltaen kahteen osaan. Sen ensimmäinen osa käsittelee tutkijan esiymmärryksen rakennusprosessia, johon kuuluivat kaksi esitutkimusta ja rehtorin virkaan pätevöittävän opetushallinnon tutkinnon suorittaminen. Esiymmärryksen rakentuessa tutkimuksen keskiöön asettuivat arvot ja toiminta sekä niiden yhteys selviytymisen kokemukseen. Tutkimuksen toisen osan aineiston keruu tapahtui kahdessa osassa. Rehtoreiden kesäpäiviltä 2006 hankittu aineisto muodostui 20 vapaamuotoisesta vastauksesta kysymykseen Mikä tekee rehtorista selviytyjän? . Lisäksi haastateltiin syksyn 2006 ja kevään 2007 aikana 11 ensimmäiseen aineistonkeruuseen osallistunutta rehtoria. Aineiston analyysissä kertomuksista etsittiin IF THEN BECAUSE ketjuja (Horvath jne.1999). Ketjuja tarkastelemalla kuvattiin rehtorin työhön liittyviä arvojännitteitä, rehtorin toimintaa suuntaavia arvoja sekä toiminnan yhteyttä selviytymisen kokemukseen. Rehtoreiden kertomuksista löytyi viisi teemaa: 1) rehtoriuran alkuvaihe, 2) kiire ajankäytön hallinta, 3) ristiriitatilanteet ammatillisuuden säilyttäminen ristiriitatilanteissa, 4) muutosjohtaminen yksintekemisen kulttuurista yhteisöllisyyteen, 5) kaiken kattava vastuu mahdollisuus reflektioon. Rehtorista tekee selviytyjän kokemus siitä, että oman toiminnan avulla kykenee ristiriitaisten asiaintilojen keskellä luotsaamaan koulua kohti arvokkaimmaksi koettua päämäärää, oppilaan hyvän toteutumista, keinoilla, joiden hinta ei yksilön kokemuksessa nouse päämäärän arvoa suuremmaksi. Selviytymisen kokemus on alati jatkuva prosessi. Samat syyt eivät aiheuta samanlaisia vaikutuksia kaikilla, sillä ne ovat riippuvaisia yhteydestä ja merkityksestä, jonka henkilö asialle antaa. Yksilön kokemus mahdollisuudesta toteuttaa työssään itselleen merkityksellisiä asioita on keskeinen työhyvinvointiin liittyvä tekijä. Tutkittavat voitiin jakaa arvomaailmaltaan karkeasti kahteen ryhmään: itseohjautuvat universalistit ja itseohjautuvat suoriutujat. Johtamistilanteeseen sisältyvien tavoitteiden saavuttamiseksi rehtorin tulee ottaa johtamistilanteessa huomioon sekä omat että tilanteeseen osallistuvien ja itse tilanteen sisältämät arvot sekä niiden vaikutus johtamiseen. Koulun johtajan tulisikin olla arvomaailmaltaan itseohjautuva universalisti, jotta koulun toiminta kehittyisi. Tämä täytyisi ottaa huomioon sekä rehtorikoulutuksessa että kunnallisessa päätöksenteossa. Rehtoreiden tulee saada koulutusta sekä aikaa toimia itseohjautuvasti, universaalien arvojen mukaisesti.; The aim of this study is to describe how principals in basic education subjectively perceive their surviving in their work. These subjective ideas are formed in an individual s consciousness via experience. They are predominant ways of understanding the phenomenon of survival in a certain community and culture at a certain point of time. Differences in these ideas are in connection with the relationship between the world and…

▼ The international community first came to recognize the refugee right to return, and then expanded it from the country of origin to the home of origin as well. The still incomplete right to restitution regime emerged in the immediate post-Cold War years. Its underlying purpose is political: codification of restitution is meant to widen the effort of transitional justice in recreating multi-ethnic societies. The study examines the right to restitution of returnees and their descendants in those cases when their dispossession occurred a long time ago. The objective is to ask whether rights possibly obtained by long-term secondary occupants (the current possessors of the disputed housing) could give reasons to restrict the unconditional restitution regime. The study limits its purview to post-conflict states as there are reasons to suppose that the universally defined regime does not fully account for those countries’ limited capabilities to provide complete remedy. Developments in international law on the right to return and the right to property restitution assume the role of the theoretical framework in the study. The most elaborated-upon attempt to codify the restitution regime have been the 2005 UN-adopted ‘Pinheiro Principles’, which effect to long-term secondary occupants is analyzed. A theory from an external context has inspired the question of how to make good for an old injustice. This theory, or ‘supersession thesis’, approaches the question of what is just and what is unjust by concentrating on what happened since the injustice (in this case the refugee’s dispossession from her domicile) and how possible subsequent events should affect the present. The study shows, partly by applying the supersession thesis, that there are scenarios when unconditional restitution could be considered a disproportionate remedy. The study concludes that unconditional restitution, unconcerned by changes with time, is both impractical for the post-conflict society and unfair to those who have nothing to do with the original injustice. The new regime based on the Pinheiro Principles seems to be too unconditional as the right to restitution in full is to be applied universally. The Principles may represent such international law that discriminates against parties having acted in good faith. For instance, the disputed dwelling might have been purchased and sold many times since the initial dispossession. Compensation could, in lieu of restitution, be a suitable remedy when an unblemished secondary occupant has a significantly more genuine attachment to the disputed housing. Rights gradually obtained by others would force the international community to abandon the unconditional interpretation favoring the returnee. The parties’ situation could be compared by using the key points of the supersession thesis; restitution of housing would not be the remedy if the returnee has been able to reach a durable solution. Unconditional restitution would be the obvious remedy in all situations but return from long-term exile, in…

▼ Tässä tutkimuksessa kuvataan ikääntyvien ammattikorkeakoulussa työskentelevien terveysalan opettajien ja heidän esimiestensä käsityksiä opettajien ammatillisesta kasvusta, osaamisesta sekä johtamisesta ja työstä koulutusorganisaatiossa. Tavoitteena on lisätä tietoa ammattikorkeakoulun terveysalan toimintaympäristössä tapahtuvasta ikääntyvien opettajien johtamisesta ja ikääntymisen merkityksestä. Tutkimuksessa määritellään ikääntyväksi opettajaksi 45 vuotta täyttänyt henkilö. Tutkimuksen keskeinen ongelma tiiviisti esitettynä on, millainen käsitys tutkittavilla on johtamisen yhteydestä ikääntyvien opettajien ammatillisen kasvun tukemiseen ja osaamiseen sekä opettajien voimaantumiseen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulutuksessa? Tutkimuksen aineisto on kerätty neljästä eri puolella Suomea sijaitsevasta ammattikorkeakoulusta. Tutkimustulosten mukaan ikääntyvien opettajien voimaantumista edistäviä tekijöitä johtamisessa ovat opettajien jaksamisen ja työhyvinvoinnin edistäminen, esimiehen tuki ikääntyville sekä opetta-jien ikääntymisen ja osaamisen arvostaminen. Mahdollistamalla ikääntyvälle opettajalle osa-aikaeläke, joustamalla työaikaa ja suunnittelemalla tarkoituksenmukainen työsuunnitelma, voidaan edistää työhyvinvointia ja lisätä työssä jaksamista. Positiivisen ja kannustavan palautteen merkitys esimieheltä työntekijälle jaksamista edistävänä tekijänä korostuu aineiston perusteella. Ikääntyvät odottavat myös saavansa vastuullisia tehtäviä työssään. Ikääntyvät opettajat arvostavat omaa osaamistaan ja kokevat olevansa asiantuntijoita omalla alueellaan. Työyhteisöissä arvostetaan opettajien kokemusta ja tietotaitoa, mutta niiden säilymiseen liittyy huoli hiljaisen tiedon katoamisesta eläkkeelle siirtymisen myötä. Työpaikoilla pitäisi taata ikääntyvien kokemuksen ja tiedon siirtyminen nuoremmille kollegoille esimerkiksi kehittämällä systemaat-tinen mentorointijärjestelmä. Ikääntyvät opettajat ovat erittäin koulutusmyönteisiä, ja he haluavat kehittää itseään jatkuvasti ammatillisesti, vaikka suoritettava tutkinto ei takaisikaan erilaisia työtehtäviä. Tärkeäksi ammatillisen kasvun paikaksi opettajat mainitsevat yhteisopetuksen nuoremman kollegan kanssa, jolloin kumpikin opetukseen osallistuva voi oppia toiseltaan. Tällöin voidaan puhua jaetusta asiantuntijuudesta. Ammattikorkeakoulun mukanaan tuomat muutosvaatimukset koetaan positiivisina haasteina, sillä niiden myötä opettajat saavat mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen. Ikääntymisen yksi myönteisistä seuraamuksista aineiston perusteella on se, että elämänkokemuksen lisääntymisen myötä annetaan asioiden tapahtua ja pysytellään työyhteisössä erossa hankalista tilanteista, eikä puututa kaikkiin asioihin. Mikäli opettajalla on myönteinen asenne omaa ikääntymistään kohtaan, hän arvostaa ikääntymistä, eikä tunne halua ennenaikaiselle eläkkeelle tai osa-aikaeläkkeelle. Vahva ammatillinen itsetunto eli kokemus omasta vahvuudesta asiantuntijuusalueellaan lisää ikääntymisen arvostamista.; This qualitative study looks at the conceptions that aging health care…

▼ Keuhkoahtaumataudilla (COPD tai KAT) tarkoitetaan keuhkoputkien pääosin palautumatonta ahtautumista. Jopa puolelle pitkään tupakoineista kehittyy myöhemmällä iällä keuhkoahtaumatauti, joka on merkittävä kansanterveysongelma. Nykyiset lääketieteelliset hoitomuodot parantavat osaltaan sairastuneen elämänlaatua. Mutta erityisesti vaikea keuhkoahtaumatauti tuo sairastuneen jokaiseen päivään erilaisia rajoituksia. Tässä tutkimuksessa tutkittiin keskivaikeaa, vaikeaa tai erittäin vaikeaa keuhkoahtaumatautia sairastavan elämänlaatua toimintakyvyn näkökulmasta. Toimintakyky koostuu ihmisen fyysistä, psyykkisistä ja sosiaalisista voimavaroista. Varsinkin iäkkäiden ja pitkäaikaisesti sairaiden ihmisten fyysisellä, psyykkisellä ja sosiaalisella toimintakyvyllä on merkitystä heidän jokapäiväisessä elämässään. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä käytettiin Engelin (1977) BioPsykoSosiaalista (BPS) mallia. Sen avulla terveydenhoidon ammattilaiset voivat arvioida pitkäaikaiseen sairauteen, keuhkoahtaumatautiin, sairastuneen ihmisen toimintakykyä kokonaisuudessaan, ei pelkästään ongelma- ja oireperusteisesti. Tutkimuksessa saatiin myös tietoa kroonista keuhkoputkitulehdusta ja keuhkoahtaumatautia sairastavien arkipäivän selviytymisestä terveisiin verrattuna. Terveisiin verrattuna keuhkoahtaumatautia sairastavat ja kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavat selviytyvät päivittäisistä perustoimistaan huonommin. Myös asioiden hoitaminen, kuten raskas siivoustyö, kaupassa käynti ja liikkuminen, on heille selvästi vaikeampaa. Keuhkoahtaumatautia sairastavat eivät kokeneet arkipäiväänsä huonona. Mutta kroonista keuhkoputkitulehdusta sairastavat selviytyvät arkipäivästään psyykkisellä osa-alueella heikommin kuin terveet. Keskivaikea ja vaikea keuhkoahtaumatauti merkitsevät selvästi fyysisen toimintakyvyn huonontumista. Päivittäisten perustoimintojen kohdalla erityisesti keskivaikea keuhkoahtaumatauti vaikeuttaa fyysistä toimintakykyä ja liikunta vähenee selvästi, kun tauti etenee vaikeaan muotoon. Ikääntyminen ja painon lisääntyminen heikentävät keuhkoahtaumatautia sairastavan fyysistä toimintakykyä voimavaroja kysyvissä päivittäisissä toimissa sekä liikkumisessa. Tutkimuksen mukaan puolisot ovat usein keuhkoahtaumatautia sairastavien ainoita auttajia. Puolisoiden tukeminen sairastuneen hoidossa onkin tärkeää. Sekä puolisot että keuhkoahtaumatautia sairastavat kokevat vertaistuen lisäävän jaksamista arkipäivän elämässä. Asioita voidaan jakaa toisten samanlaisessa tilanteessa olevien kanssa. Joillekin tupakoinnin lopettaminen on vaikeaa, siihen ei pystytä. Terveydenhoidon ammattilaiset osaavat antaa ohjeita ja neuvoja tupakoinnin lopettamiseen teknisesti, mutta tässä tutkimuksessa olleet kokivat luottamuksellisen hoitosuhteen heitä hoitavien kanssa tärkeäksi voimavaroja lisääväksi tekijäksi. Tällaisessa luottamuksellisessa hoitosuhteessa terveydenhoidon ammattihenkilö voi yksilöllisesti antaa mm. tupakoinnin lopettamiseen liittyviä ohjeita, jotta ohjeita voitaisiin noudattaa sairastuneen arkipäivän elämässä. Tuloksista käy myös…

▼ Abstract The purpose of this study was to describe and investigate the health-related quality of life of patients suffering from lower limb arteriosclerotic disease before and after treatment. In addition, patients' experiences of living with their illness were examined a year after treatment, and the costs of treatment were investigated before and after treatment. A total of 180 patients took part in the study; 64 were treated conservatively, 85 endovascularly and 31 surgically. During the study, the health-related quality of life of the patients (N = 180) was monitored at the beginning of the study and 6 and 12 months after treatment using the Nottingham Health Profile (NHP) and the 15D quality of life scale. Theme interviews were conducted with some of the patients (n = 18) a year after treatment. In addition, the costs of different treatment methods were examined using a questionnaire which mapped the patients' (n = 153) use of health and social services and the hospital's municipal billing data. The patients' (N = 180) ankle-brachial systolic blood pressure ratio (ABI) was measured at the beginning of the study and 12 months after treatment. The data were analysed using basic statistical methods and content analysis. Compared to the age-and-gender-standardised normal population, the health-related quality of life of women (n = 62) suffering from lower limb arteriosclerotic disease was significantly poorer only in the dimension of pain. Prior to treatment, men's (n = 118) health-related quality of life was significantly lower than that of other Finnish men of the same age (N = 2 126) in all the areas of the NHP scale. In addition, as measured on the 15D scale, the patients' health-related quality of life was statistically significantly poorer compared to normal population (N = 4 048). The claudication distance and the ABI index of patients treated with endovascular and surgical methods was significantly improved one year after treatment. The quality of sleep and emotional reactions of patients treated with conservative methods improved as measured on the NHP scale, while the emotional reactions and energy levels of endovascularly treated patients improved as measured on the NHP scale. The 15D scale also indicated improvement in the overall quality of life, mobility, coping with daily tasks, quality of sleep and energy levels, as well as a decrease in pain and anxiety, which in turn decreased social exclusion. One year after treatment, the NHP scale showed decreased pain and improved mobility, quality of sleep and emotional reactions in surgically treated patients, while the 15D scale indicated improvement in the overall quality of life, mobility, energy levels and quality of sleep. During content analysis, three main categories were formed based on patient experiences: struggle with the effects of the illness, pursuit of a balanced life and the use of internal resources. The direct costs of the diagnostic phase of conservative treatment were €1 625. As the treatment proceeded, the costs decreased in a…

▼ 

Abstract There are many methods for the restorating a eutrophicated lake. This study has concentrated on chemical treatment of the sediment and the restoration measurements. This study is divided into three parts: studies of the chemical restoration of study lakes, the optimization of the sediment chemical restoration method, and the evaluation of the method effectiveness of the lake restoration. According to the results, it is possible to adsorb phosphorus to the sediment and keep it adsorbed, but chemical treatment will not improve the long term phosphorus adsorption capacity of the sediments. Therefore, the internal phosphorus load from sediments is only temporarily decreased. Contrary to the claims of earlier studies, the chemical treatment should be executed with small doses successively over many years. In this case, the phosphorus from the hypolimnion and the interstitial water is engaged and stored in the sediment. The phosphorus will remain stored unless the acidity of the sediment changes so that the phosphorus-aluminum bond is broke. The most important factors in the sediment chemical restoration are the pH-reaction of the chemical and sediment-water mixture. Also, available phosphorus that can be engaged is important. In addition, the natural variety of the pH-value of the lake must be considered. A laboratory test was made that compared the suitability of five different chemicals for the restoration of lakes. The tested chemicals were chemicals that are commonly used in the production of drinking water and in waste water treatment. The most suitable chemical for lake restoration was Kemira’s CFH0818 which had the best ability to engage phosphorus and the best pH-reaction. The successfulness of the lake restoration can be determined from the phosphate in the interstitial water of the sediment as a primary source of internal phosphorus load. This diffusion calculation can be made in every restoration object before and after the restoration measures. Also, oxygen conditions, pH-value and the process environment of the breakdown of the organic material are determined as tools for the restoration measures. The use of the evaluation methods is mostly limited by the dynamic nature of the process environment over different seasons of the year. So for reliable restoration measurement one must know why, when and where the measurements are made.

Tiivistelmä Rehevän järven kunnostamiseksi on useita menetelmiä: joista tässä tutkimuksessa on keskitytty sedimentin kemikaalikäsittelyyn sekä sen tuloksellisuuden mittaamiseen. Tutkimus jakautuu kolmeen osaan: kemikaalikunnostusten järvikohtaiseen tarkasteluun, sedimentin kemikaalikunnostuksen mitoituksen optimointiin sekä järvikunnostuksen tuloksellisuuden arvioimiseen. Tutkimustulosten mukaan sedimentin kemikaloinnilla voidaan sitoa järvessä kiertävää fosforia sedimenttiin, mutta pysyvää sedimentin fosforinsidontakykyä kertaluontoisella kemikaloinnilla ei saavuteta. Järven sisäinen kuormitus siis hetkellisesti hidastuu, mutta ei lopu sedimentin…

▼ 

Abstract This research explores the development of Finnish Medical Laboratory Technologists based on education given in Turku covering the years 1955–1990. The data is limited into three time periods: education lasting for one year 1955–1963, education lasting for two years 1964–1983 and education 1984–1990 based on the secondary school reform. The development of the Finnish medical laboratory technologist education was connected with development of medical and natural sciences and technology. The representatives of the medicine were of vital importance in influencing the beginning of this education. The swift from industrial to service society speeded the development. The duration of education was extended gradually from one year to four and half year education. Even in the beginning of this education the students selected into training should have at least the basic general secondary school education which was not the case with other health care staff . Especially in the beginning the students should have good health in working with health hazard environment and substances. A distinctive change took place in the relationship of cognitive and practical teaching. In the beginning the greatest part of the educational training was practical given in health laboratories and hospital wards. Gradually the cognitive teaching was transferred into the school classrooms. Also the practical training in the hospital decreased. In the beginning of the educational training took place in the different faculties and institutes of Turku University given by medical staff. Later the teaching was moved to the nursing and health care colleges and the authority to teach was given to the permanent health care staff. The decrease of the infectious diseases and the development of internal medicine and surgery reflected in the changes of the selection of laboratory investigations from the bacteriological research to the chemical research. The manual research methods developed to automatic research methods was seen with a delay in the medical technologist education. Also the quality control appeared surprisingly late in the educational training. The education and training of the laboratory technologists were attached to the education of nursing instead of technical sector of health education. The intensive increase of the social and behaviorial sciences was part of wider international development. This research adds knowledge to the planning of laboratory technologist education. The analysis of the earlier actions helps to reveal the far reaching influences of the different choices made before and to explain why the situation is what it is.

Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitettiin Suomessa toteutuneen laboratoriohoitajakoulutuksen kehittymistä Turussa tapahtuneen koulutuksen avulla. Tutkimus rajautui vuosille 1955–1990 ja jakautui ajallisesti kolmeen jaksoon: yksivuotiseen koulutukseen vuosina 1955–1963, kaksivuotiseen koulutukseen vuosina 1964–1983 ja keskiasteen koulunuudistukseen vuosina 1984–1990. Tutkimuksen tarkastelun…

▼ 

Väinö Vähäkallio (1886-1959) was one of Finland's most prolific and recognized architects of the 1920s and 1930s. Of his realized projects, a full 150 remain. This monograph is based primarily on an analysis of Vähäkallio's buildings themselves and the various documents pertaining to them. The central questions of the study are the fundamental questions about modernity and modernization in Finland. The study asks: In what way did Vähäkallio's commissions reflect the modernization of Finnish society itself? Was there something modern about his professionalism even if his artistic work was not in the avant-garde? These questions are answered through an analysis of the architect's professional image, his networks and his artistic production. The study aims to expand the notion of the architect's role and style by examining his designs for several building types, especially from the 1920s and 1930s. The modernization of Finnish society provided Vähäkallio with his most important professional opportunities in education, business, industry, and the increasingly important area of leisure. Many factors made Vähäkallio a successful architect: good networks, responsiveness to the changing tastes of different types of clients, a sensitivity to fashion, his rational designs and his expertise in new building technologies. Despite his importance Vähäkallio has been ignored in the histories of modern Finnish architecture. When "pure functionalism" was taken up as the modernist ideal from the 1950s Vähäkallio's stylistic diversity became a liability.

Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston tutkimuksia, ISSN 1236-6013; 22

Advisors/Committee Members: Helsinki University of Technology, Department of Architecture.

▼ Kysymys wiccan määrittelystä nousi ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun joukko wiccoja päätti hakea uskonnolleen virallisen yhdyskunnan asemaa. Yritys ei onnistunut, sillä opetusministeriö piti wiccaa liian hajanaisena, eikä katsonut sen täyttävän laissa määriteltyjä uskonnon tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoitus on paneutua nimenomaan virallistamis-prosessin puitteissa käytyyn määrittelykeskusteluun diskurssianalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona käytän projektin avuksi perustettua Suomiwicca-keskustelulistaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. miksi määrittely loppujen lopuksi on niin vaikeaa, ja miten siihen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Samalla kiinnitän huomiota yleiseen uskonnon määrittelyyn uskonnonvapauslain näkökulmasta sekä länsimaissa tapahtuvaan uskonnollisuuden individualistumiseen. Määrittelyvaikeuksien juuret nousevat wiccan historiasta ja avoimen lähteen uskonnolle tyypillisistä piirteistä. Aineistossani lisäväriä keskusteluun tuovat lainsäädännön vaatimukset sekä oman sosiaalisen identiteetin varjeleminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimiikin H. Tajfelin ja J. C. Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria. Määrittelyyn kiinteässä yhteydessä olevan kategorisoinnin kognitiiviset periaatteet on niin ikään huomioitu. Analyysi paljastaa, että määrittely koetaan vaikeaksi, koska wicca on luonteeltaan epä-dogmaattinen, yksilön autonomiaa korostava mysteeriuskonto. Tällaista uskontoa ei kukaan voi eikä kenenkään pitäisi määritellä, vaan wiccalaisuus perustuu itsemäärittelyyn. Silti tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi nimetty ole wiccaa, ja käytännössä itsemäärittelyn rinnalle astuu muita tekijöitä. Eroa wiccan ja ei-wiccan välille yritetään tehdä mm. erottautumalla sosiaalista identiteettiä heikentävistä liikkeistä (esim. satanismi, new age), jotka ulkopuoliset usein yhdistävät wiccaan. Erotteluja tehdään myös wiccan sisällä. Kritiikin kohteeksi joutuvat sekä yksittäiset henkilöt että eklektinen wicca-suuntaus kokonaisuutena. Oikeudesta wicca-nimitykseen ja siihen liittyvään sosiaaliseen identiteettiin pidetään kuitenkin lujasti kiinni, ja vihjailuja epäaitoudesta pidetään loukkaavina. Käytännössä itsemäärittely osoittatuu siis toimimattomaksi ja liian löyhäksi strategiaksi, vaikka onkin sopusoinnussa wiccan ideologian kanssa. Itseidentifikaatio on toki oleellinen osa wiccana olemista, mutta sen lisäksi on oltava uskottava, ja tultava muiden wiccojen hyväksymäksi perheyhtäläisyyden perusteella. Perheyhtäläisyyspiirteiden sijasta listalla keskitytään kuitenkin wiccaa monoteettisesti määrittävän piirteen etsimiseen. Tällaiseksi ehdotetaan mm. redeä, jumalkäsitystä sekä luontosuhdetta, mutta tulkinnallisten erimieli-syyksien vuoksi yhtäkään niistä ei kelpuuteta. Sen sijaan selkeyttä wiccakenttään näyttää tuovan taksonomisten jaotteluiden tekeminen ja wicca-suuntausten erojen korostaminen. Näin kaikki wiccaksi nimittäytyvät tunnustetaan wiccoiksi, mutta kenenkään sosiaalinen identiteetti ei silti heikkene. Strategia vaikuttaa lupaavalta, mutta sen tasa-arvoinen toteutuminen vaatii vielä…

▼ Tutkimuksessa tarkastellaan suomalais-iranilaisten perheiden juhlakulttuuria. Tarkoituksena on selvittää mitä suomalaisia, islamilaisia ja iranilaisia kalenterijuhlia perheissä vietetään. Tätä aihetta ei ole tutkittu aiemmin Suomessa. Tutkimus tehtiin haastattelemalla viiden perheen vanhempia, joissa toinen puolisoista on suomalainen ja toinen šiiauskoinen iranilainen. Kahdessa perheessä molemmat haastateltavat olivat muslimeja ja kolmessa sekauskoisia. Lisäksi tutkimusta varten haastateltiin kahden pääkaupunkiseudulla toimivan iranilaisten etnisen yhteisön puheenjohtajaa. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii Catherine Bellin rituaaliteoria sekä John Berryn akkulturaatioteoria. Rituaaliteorian avulla selvitettiin juhlapäivien merkitystä haastateltavien elämässä. Juhlapäivien vieton perusteella arvioitiin haastateltavien akkulturaatioprosessia ja sen tulosta. Tutkimusmenetelmänä oli teemahaastattelu, jolla kartoitettiin haastateltavien uskonnollisuutta, heidän viettämiänsä juhlapäiviä sekä näkemyksiä suomalaisesta ja iranilaisesta kulttuurista. Juhlapäiviä vietettiin oman kulttuurin ylläpitämiseksi ja perinteen välittämiseksi lapsille. Suomalaisia juhlia vietettiin kaikissa perheissä, mutta muslimiperheiden kohdalla juhlinta siirtyi suomalaisen puolison suvun luokse. Islamilaisia juhlia vietettiin ainoastaan muslimiperheissä, jotka osallistuivat moskeijassa tapahtuvaan toimintaan. Kaikki perheet juhlivat iranilaisia juhlapäiviä etnisen yhteisön kanssa tai omassa kodissaan. Iranilaisten juhlien vietto muuttui Suomen olosuhteisiin sopivaksi ja norouzin eli iranilaisen uuden vuoden juhlinta korostui. Haastateltavien akkulturaatioprosessi kosketti molempia puolisoita, jotka pyrkivät aktiivisesti ymmärtämään toistensa kulttuuria. Iranilaiset haastateltavat olivat integroituneet suomalaiseen yhteiskuntaan omaa kulttuuriaan ylläpitäen. Suomalaiset haastateltavat käyttivät uudelleensosialisaatiota yhdistäessään omaa kulttuurista identiteettiään puolisonsa perinteen kanssa. Haastateltavien luoma uusi perinne oli rikas yhdistelmä suomalaisesta ja iranilaisesta juhlakulttuurista.

▼ Tutkielmani tavoitteena on valottaa naisen oikeudellista asemaa islamissa ja erityisesti Iranin islamilaisessa tasavallassa. Tutkin naisen oikeudellista asemaa avioeron kautta. Varsinainen tutkimustehtäväni on selvittää, millainen naisen asema Iranin islamilaisen tasavallan perheoikeuden valossa on sekä millaisia toimintamahdollisuuksia iranilaisilla naisilla on avioero-oikeudenkäynneissä. Selvitän, millä perusteilla islamilainen ja iranilainen perheoikeus sallivat naiselle avioeron ja millaiset mahdollisuudet naisilla on saada avioero Iranissa. Kysyn, tietävätkö avioeroa hakevat naiset oikeuksistaan ja edelleen, kuinka iranilaiset naiset käyttävät hyväkseen tuntemiaan itselleen edullisia lainkohtia avioero-oikeudenkäynneissään. Tavoitteeni on selvittää, millainen naisten oikeudellinen asema on ollut Iranissa ennen vallankumousta ja islamilaisen tasavallan aikana. Lisäksi selvitän, miten iranilaiset naiset ovat pyrkineet parantamaan asemaansa. Tutkielmani aineistona toimivat 1980- ja 1990-luvuilta peräisin olevien avioero-oikeudenkäyntien kirjalliset ja videoidut dokumentit. Tutkielmani menetelmänä käytän aineistolähtöistä, teemoitteluun perustuvaa sisällönanalyysia. Analyysissä nousee esiin kolme avioero-oikeudenkäyntien keskeistä teemaa: perusteet, joilla avioero on mahdollista saada, morsiusrahaan liittyvät kysymykset sekä lasten huoltajuuteen liittyvät kiistat. Tutkielmani vahvistaa yleisen käsityksen naisen ja miehen välisestä epätasa-arvosta suhteessa avioeronsaantiin islamissa ja Iranissa. Miehen on huomattavasti naista helpompaa saada avioero sekä islamilaisen lain että iranilaisen perheoikeuden mukaan. Iranilaiset naiset ovat aineistoni perusteella melko hyvin tietoisia niistä perusteista, joiden avulla heidän on mahdollista saada avioero. He käyttävät tätä tietoa hyväkseen avioeroa hakiessaan. Monet naiset käyttävät vahvaa retoriikka ja syyttävät miehiään kyseenalaisin perustein tuomioistuimessa saadakseen avioeron. Morsiusraha näyttäytyy tutkielmassani naisen vahvana neuvotteluvälineenä iranilaisissa avioero-oikeudenkäynneissä. Naiset ovat tietoisia oikeudestaan morsiusrahaan ja kiristävät sen avulla miehiä suostumaan avioeroon tai luopumaan lasten huoltajuudesta. Naiset ja miehet ovat islamilaisen perheoikeuden valossa hyvin epätasa-arvoisessa asemassa suhteessa lasten huoltajuuteen. Aivan pieniä lapsia lukuun ottamatta huoltajuus kuuluu isälle, joka tosin usein suostuu siihen, että lapset jäävät asumaan äitinsä luokse. Sitä tosiasiaa, että isä saisi lapset luokseen koska tahansa niin halutessaan ja että isä säilyy lasten asuinpaikasta riippumatta heidän laillisena holhoojanaan ja käytännössä voi päättää kaikesta lasta koskevasta, käytäntö ei kuitenkaan muuta. Iranilaiset naiset ovat koko 1900-luvun ajan toimineet aktiivisesti oikeuksiensa parantamiseksi. Mielikuva alistetusta musliminaisesta ei saa vahvistusta tutkielmani pohjalta. Naiset näyttäytyvät itsellisinä, aktiivisina ja vahvoina toimijoina, jotka tuntevat oikeutensa ja kykenevät toimimaan niiden hyväksi. Silloin kun laki ei anna…

▼ Aims. Research is linked with National basis on early childhood education curriculum (2003) published by National Research and Development Centre for Welfare and Health (Stakes). In the basis term partnership is used to describe cooperation between parents and day-care staff. Research ́s aim was to find out how parents and kindergarten teachers define this new concept and their role in the partnership. Aim was also to survey how they feel partnership is realized in care and development agreement discussions between staff and parents of under 6-year old children. Furthermore it was researched what elements on the basis of their experiences do affect partnership and what things they feel should be developed to get partnership realized better. Research was expected to raise up useful information to be used in planning, developing and realizing partnership in kindergartens. Methods. Research material was collected by theme interviews in November - December 2004. Interviews were completed in 12 kindergartens located in one social center area of Helsinki. Kindergartens were chosen randomly. One teacher from each kindergarten was interviewed and in 10 kindergartens of 12 one mother of under 6-year old child was interviewed. Interviews were based on thinking partnership in general and in thinking it with reflection on one specific care and development agreement discussion. Parents reflected partnership on their latest discussion and teachers chose one discussion of the discussions held in autumn 2004. Material was transcribed and analysed by Gillham ́s 11-point directions to content analysis. Results and conclusions. Definitions of partnership and experiences of it varied a lot. Partnership was felt very personally and many humane elements, like familiarity and characteristics of partners, were connected to partnership. Common elements in definitions of partnership were for example trust, respect and communication between partners. The care and development agreement discussion seemed to be an important situation in developing partnership. At the same time, it was also seen as a situation that had a lot to be developed. Interviewees felt that neither the care and development agreement discussion nor the form used in it, took enough account on child’s individuality and personality. Other developmental tasks mentioned were linked more on developing already existing forms of partnership activity in day-care settings. Those were for example developing the daily discussions between parents and day-care staff members. Wishes for developing new forms of partnership activity were mentioned only seldom.

▼ 

I argue that technological determinism is one of the most important philosophical theories of technology and thus should be studied in length. Traditionally technological determinism is conceived as a doctrine included by technological autonomy or vice versa. However, we should make a distinction between these two claims about technology; I defend a specific version of technological determinism but reject technological autonomy. The question of technological determinism is whether technology is one of the prime movers of society or not. To get a clear picture of the concept of technological impact, we should look into a general philosophical discussion of determinism. The traditional metaphor of determinism has been a Laplacean determinism which sees the world as great clockwork which makes it possible to predict any future state from the sufficient knowledge of present state. This makes free will impossible. However, we may take a compatibilist view on determinism, and maintain that things are both caused and still humans have free will. In relation to technological determinism this means that there is no contradiction in saying that technology changes culture, but we may still have some powers to influence technology. Our idea of technology also affects our understanding of technological determinism. That is why I explicate Jacques Ellul’s theory of characterologies of technology and criticize them by using Andrew Feenberg’s theory of instrumentalisation. Thus I hope to reach a coherent view of essential features of technology which I shall call modified technological essentialism. Traditional understanding of technological determinism has overemphasized the role of instrumental rationality as a threat to traditional human values. Although technology may diminish some old values it necessarily creates new ones. This is why the characterisation of technology is so important for our understanding of technological determinism; the question whether technology is neutral or value-laden determines our understanding of technology’s impact on society. From this viewpoint technological voluntarism, belief that technology is essentially neutral collection of instruments to whatever ends we may pursue, is the directly opposite view on technological determinism.

Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.

Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.

▼ 

The goal of the study is to find out if the utilisation of land for exchange and so called land banks is a possible way to implement the acquisition of land for public land development projects. Highway and nature conservation projects are examined as examples of these land development projects. The German environment and land banking system has been chosen as a reference for the Finnish environment. The study is based on comparisons between the domestic and German experiences. The empirical observations of the exchange land acquisition and possibilities to use it are collected through the "Motti" -piloting project (land acquisition for Highway 3). The analyses of the German Landgesellschaft system and the principle of "the mildest means" are giving answers to the questions like why the land banking system is used and on which common requirements of the environment the performance of it is based. The need for the land exchange and land banks in Germany is concluded to be in the first place a result from the strong position of the principle of 'the mildest means'. The performance of the land banking system is based on the will of society; the demand, profitability and competitiveness of the model; the know-how of the organization; and the long-term and stabilized operations of the organization. The study defines and describes also the principle of a well functioning land bank. The prospects of implementing the land banking model in Finland are seen to be limited. A separate and independent land banking organization has little chance of success in present circumstances in Finland. The land banking procedure in itself is usable and it can be put into practice for example by a joint land banking function of the Metsähallitus and TE-centres and by an authority and interest group-network supporting the preparation of the wider public land development projects.

Tutkimuksen tehtävänä on selvittää, voidaanko yhteiskunnan maankäyttöhankkeiden maanhankintaa Suomessa toteuttaa käyttämällä vastikemaita ja ns. maapankkeja. Maankäyttöhanke-esimerkkeinä tarkastellaan tie- ja luonnonsuojeluhankkeita. Suomalaisen toimintaympäristön vertailukohdaksi on valittu Saksa ja siellä käytössä oleva maapankkijärjestelmä. Tutkimus perustuu kotimaisten ja saksalaisten kokemusten sekä toimintaympäristöjen erojen tarkasteluun. "Motti"-pilottiprojektin kautta (maanhankinta Valtatie 3:a varten) kerätään empiirisiä havaintoja vastikemaan hankinnasta ja käyttömahdollisuuksista Suomessa. Saksalaisen Landgesellschaft -järjestelmän ja saksalaisen "lievemmän keinon" periaatteen analyysit antavat vastauksia kysymyksiin, miksi Saksassa käytetään maapankkijärjestelmää ja mihin toimintaympäristön yleisiin edellytyksiin sen toimintakyky perustuu. Vastikemaiden ja maapankkien tarpeen päätellään Saksassa olevan ennen kaikkea seurausta lievemmän keinon periaatteen vahvasta asemasta. Maapankkijärjestelmän toimivuus perustuu tutkimuksen mukaan yhteiskunnan tahtotilaan, toimintamallin kysyntään ja kilpailukykyyn, taloudelliseen kannattavuuteen,…

Advisors/Committee Members: Helsinki University of Technology, Department of Surveying, Institute for Real Estate Studies, Maanmittauslaitos.

▼ 

Abstract The purpose of the present study was to analyse and describe the health behaviour among the male population in the Kainuu region in Finland, to chart the men's attitudes towards health services and find out how they talked about their health behaviour. The objective was to produce new, cultural information about how to develope health services, and in addition to shed light into the health behaviour among the men living in the Kainuu region. The research material consisted of 20 thematic biographical interviews. The interviewees were 36–56-year-old men who were born, and currently living in the Kainuu region. In the study, the biographical method was applied, and the interviewees were asked to tell their life story from a health perspective. The research material was approached both from a factist perspective and a specimen perspective. The material was analysed in three stages by using material-based content analysis, thematic content analysis, and rhetorical analysis. The framework of the study consisted of a cultural perspective. Thus, when doing the analysis, it was essential to find the different meanings the men had given to health in their life. According to the results, the value of health did not guide the health behaviour of the interviewed men until adulthood, and health services were not used willingly. There were matters in the course of the lives of these men as well as in their growth environment that made it easier to understand their health behaviour and attitudes towards health services. Attitudes passed on from generation to generation and increased morbidity in the immediate environment were among the things that contributed to the men's behaviour and attitudes. The men also used rhetorical ways to justify their own health behaviour. The most used rhetorical strategies were the absence of agency and the use of extreme expressions. It is possible to obtain in-depth information about health behaviour with the help of biographical study that takes cultural issues into consideration. The information gathered in the present study can be used when developing and directing health services in the Kainuu region as well as when developing the national health service system in Finland. The methodological solutions used in the present study can also be applied to other studies in the field of health sciences.

Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli analysoida ja kuvata kainuulaisten miesten terveyskäyttäytymistä, terveyspalveluihin suhtautumista ja terveyskäyttäytymiseen liittyvää puhetta. Tavoitteena oli tuottaa uutta, kulttuurista tietoa terveyspalvelujen kehittämiseen ja lisäksi tehdä ymmärrettäväksi kainuulaisten miesten terveyskäyttäytymistä. Tutkimusaineisto muodostui 20 temaattisesta elämäkertahaastattelusta. Haastateltavat olivat syntyperäisiä kainuulaisia ja Kainuussa asuvia 36–56-vuotiaita miehiä. Tutkimuksessa sovellettiin elämäkertametodia siten, että haastateltavat kertoivat elämäntarinansa terveyden teemasta lähtien. Tutkimusaineistoa lähestyttiin sekä…

▼ 

The starting point for this study was university teaching and teachers and specifically their changing role when confronting the Finnish University Reform and the student-focused theories of learning. Teachers' pedagogical thinking and pedagogical content knowledge were also part of the theoretical framework. In the research of conceptions of and approaches to learning and teaching, the qualitative classifications of Säljö and Marton (1976; 1997), Ramsden (1992), Kember (1997) and Trigwell and Prosser (1999) were utilised. Two study questions were raised (1) What kind of conceptions of and approaches to learning do engineering science teachers have? and (2) What kind of conceptions of and approaches to teaching do engineering science teachers have? The relationship between teachers' conceptions and teaching was also examined. The research material was collected in autumn 2008 by interviewing teachers and by observing teaching in the Department of Energy Technology at Helsinki University of Technology. Altogether two tutorials and ten lectures were observed. Each teacher of the observed lectures was interviewed once. The interviews were carried out as semi-structured theme interviews. In the analysis of the research material phenomenographical approach was adapted. The study revealed many kinds of conceptions of and approaches to learning and teaching in the teachers' speech. On the basis of the research material, the conceptions and approaches that the teachers declare do not always reflect their actions in the teaching situation. The surface approaches to learning and teacher-focused approaches to teaching and conceptions of receiving and transmission of knowledge were parallel. Instead the teachers' declarations of the deep approaches to learning and student-focused approaches to teaching were partly in conflict with how the teacher taught. When striving towards student-centered teaching culture attention should be paid to the development of teachers' pedagogical thinking and pedagogical content knowledge. The culture and the structures of the educational institution should also be considered.

Tutkielman lähtökohtana oli muun muassa yliopistolain ja opiskelijalähtöisyyttä painottavan oppimisnäkemyksen myötä muutoshaasteiden edessä oleva yliopisto-opetus ja opettajuus yliopistossa. Myös opettajan pedagoginen ajattelu ja pedagoginen sisältötieto nostettiin tarkasteluun. Oppimis- ja opetuskäsitysten ja lähestymistapojen tarkastelussa hyödynnettiin muun muassa Martonin ja Säljön (1976; 1997), Ramsdenin (1992), Kemberin (1997) sekä Trigwellin ja Prosserin (1999) laadullisia luokituksia. Tutkimusilmiöiden tarkastelua ohjasivat seuraavat tutkimusongelmat (1) Minkälaisia ovat teknillistieteellisen alan opettajien käsitykset alan oppimisesta ja lähestymistavat alan oppimiseen? sekä (2) Minkälaisia ovat teknillistieteellisen alan opettajien käsitykset alan opetuksesta ja lähestymistavat alan opetukseen? Lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin opettajien käsitysten ja opetustoiminnan suhdetta. Tutkimusaineisto kerättiin…

▼ 

Abstract The research is based on the historic wooden town as a cultural heritage site and as an everyday environment for its inhabitants. A cultural environment takes shape in interaction with people living it. In the preservation of a historic town finding a continuing balance between change and permanence has nevertheless become a challenging issue. This research examines the opportunities that a historic wooden town has of continued prosperity, taking as a starting point the safeguarding of its cultural environment as a good living environment. Empirical cases are Old Porvoo and Old Raahe. The significance of a historic wooden town as a living environment is examined in relation to the objectives of a heritage conservation as viewed by the authorities. Urban planning documents and personal interviews provide the research material. These depict the significance of a wooden town both as a place for living and as a cultural heritage site. Based on the holistic concept of man, the human-environment relationship is seen as one in which the individual has a chance for complete personal participation inseparable from the environment. Being content with the environment, the individual feels affinity to the options afforded and can make good use of them relatively independently. It is historically characteristic of wooden towns to be formed in a close interaction between the individual and the environment and to conform to real-life situations of its inhabitants. According to this research, this characteristic is also highly appreciated by the current inhabitants. It can also be seen as an important factor that guarantees the continuity of both a good living environment and the cultural-historical significance of these towns. Thus, the cultural-historical value can be seen as relating to the characteristic change of the environment as an expression of the human-environment relationship. Instead of material authenticity, of primary importance is the authenticity of a way of living coherent with the environment, which gains meaning when compatibility between people and their environment is found. Nevertheless, as the inhabitants’ sense of the qualities of the environment deepens, the need for material change decreases. Maintenance of the cultural environment is best sustained by humane way of life, made possible as the human-environment relationship deepens into holistic participation. The holistic preservation of the built environment means taking care of the whole – the mutual relationship between the individual and the environment. As humane work progresses in dialogue, it favours the unique quality of individuals and their personal life situations as the impulses of a culture. Holistic preservation can be further promoted by widening the expertise of cultural heritage in issues concerning human welfare, by co-operation between various administrative organs and also by strengthening the local communality.

Tiivistelmä Tutkimusasetelma perustuu historialliseen puukaupunkiin kulttuurihistoriallisesti…

▼ 

Abstract The main purpose of this study has been to examine the working life correspondence of education both theoretically and empirically. In this study, three different conceptual interpretations have been used to define working life correspondence: interpretation emphasizing the know-how needs of the working life, interpretation emphasizing the educational expectations of the working life and the interpretation emphasizing the career development of the individual. This phenomenon has been studied from the point of view of computer science education in particular. The interpretations emphasizing know-how needs and educational expectations are examined using gap analysis. The correspondence between the know-how capacities and the educational expectations is significantly different from that between the know-how capacities and the know-how needs. The gaps between the individual’s know-how capacities and the educational expectations are clearly more positive, less dependent upon external factors closely related to the respondent and there was considerably less variation among them than between the know-how capacities and the know-how needs. The results showed that the know-how needs of working life are very heterogeneous and strongly dependent on the external factors relating closely to the individual. The educational expectations were shown to be very homogeneous. Therefore it seems natural that the development of the contents of instructions and the structure of the education – particularly in the case of the compulsory core contents – should be based on the very homogeneous and independent educational expectations of the working life. In the light of the results, the educational expectations point of view brings a completely new and significant perspective to the examination of the working life correspondence and the effectiveness of the education, as well as the development of the contents of instruction. In terms of explaining and anticipating student satisfaction, the results turned out to be interesting. The results showed that learning results, the age of the respondent and the satisfaction in studying are significantly interconnected. The most significant external factor anticipating satisfaction in the field of computer science was the career development of an individual, which refers to the long-term effects of the education. In terms of method, this study was conducted as field research with the help of a questionnaire. The target group were students who had graduated from the department of Information Processing Science of the University of Oulu from 1976 through 2006. The questionnaire was sent to a total of 680 persons, 210 of whom replied. This was 31.3 % of the entire target group.

Tiivistelmä Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tutkia sekä teoreettisesti että empiirisesti ilmiötä ”koulutuksen työelämävastaavuus”. Tutkimuksessa koulutuksen työelämävastaavuudelle on määritelty kolme erilaista käsitteellistä tulkintaa: työelämän osaamistarpeita korostava tulkinta,…

▼ 

Abstract The research is based on the historic wooden town as a cultural heritage site and as an everyday environment for its inhabitants. A cultural environment takes shape in interaction with people living it. In the preservation of a historic town finding a continuing balance between change and permanence has nevertheless become a challenging issue. This research examines the opportunities that a historic wooden town has of continued prosperity, taking as a starting point the safeguarding of its cultural environment as a good living environment. Empirical cases are Old Porvoo and Old Raahe. The significance of a historic wooden town as a living environment is examined in relation to the objectives of a heritage conservation as viewed by the authorities. Urban planning documents and personal interviews provide the research material. These depict the significance of a wooden town both as a place for living and as a cultural heritage site. Based on the holistic concept of man, the human-environment relationship is seen as one in which the individual has a chance for complete personal participation inseparable from the environment. Being content with the environment, the individual feels affinity to the options afforded and can make good use of them relatively independently. It is historically characteristic of wooden towns to be formed in a close interaction between the individual and the environment and to conform to real-life situations of its inhabitants. According to this research, this characteristic is also highly appreciated by the current inhabitants. It can also be seen as an important factor that guarantees the continuity of both a good living environment and the cultural-historical significance of these towns. Thus, the cultural-historical value can be seen as relating to the characteristic change of the environment as an expression of the human-environment relationship. Instead of material authenticity, of primary importance is the authenticity of a way of living coherent with the environment, which gains meaning when compatibility between people and their environment is found. Nevertheless, as the inhabitants’ sense of the qualities of the environment deepens, the need for material change decreases. Maintenance of the cultural environment is best sustained by humane way of life, made possible as the human-environment relationship deepens into holistic participation. The holistic preservation of the built environment means taking care of the whole – the mutual relationship between the individual and the environment. As humane work progresses in dialogue, it favours the unique quality of individuals and their personal life situations as the impulses of a culture. Holistic preservation can be further promoted by widening the expertise of cultural heritage in issues concerning human welfare, by co-operation between various administrative organs and also by strengthening the local communality.

Tiivistelmä Tutkimusasetelma perustuu historialliseen puukaupunkiin kulttuurihistoriallisesti…

▼ Kaupungin symbolitalous tuottaa mielikuvia käsityksiä, näkemyksiä, illuusioita sekä tulevaisuusvisioita kaupungissa tapahtuvasta toiminnasta. Kaupunkitalous, kaupungin hallinto sekä kaupallisuuden muoto vaikuttavat symbolitalouden olemukseen, samoin siihen vaikuttaa kaupungin kulttuurinen ja sosiaalinen elämä sekä kaupungin fyysiset ominaisuudet. Edellä mainitut muodostavat kukin merkkejä, symboleita, myyttejä ja tarinoita, jotka vaikuttavat kaupunkimielikuvan lisäksi kaupungin markkinoitavaan imagoon. Kaupunkien symbolitalouden olemukseen kuuluu sen kertominen, kenellä on oikeus olla näkyvillä kaupunkimaisemassa ja kuka kuuluu kaupunkiin. Symbolitalouden merkkien ja symbolien tarkastelu avaa kaupungin mielikuvan muodon ja sisällön arvioitavaksi. Myös kaupunkikehittämisen ja kaupunkilaisuuden taustalla olevat arvot ja merkitykset paljastuvat symbolitalouden tarkastelun kautta. Symbolitalouden muodostamissa mielikuvissa on havaittavissa kaupungin tulevaisuuden suunta ja niiden tarkastelu paljastaa, kenelle ja minkälaiseksi kaupunkia kehitetään. Tutkimuksessa selvitettiin mielikuvia tulevaisuuden kaupungeista niiden symbolitaloudellisen olemuksen kautta. Tarkasteltavana aineistona olivat 1980-2000-luvuilla valmistuneet elokuvat, Turun ja Tampereen yritys- ja investoijamarkkinointiaineisto, 1900-luvun suomalainen kuvataide sekä kansainvälinen tutkimuskirjallisuus. Tulevaisuusmielikuvat olivat ristiriitaisia: kaupunkia on pidetty viime vuosisadan kuluessa sekä suurena lupauksena että uhkana sen asukkaiden ihmisarvolle ja elämän rikkaudelle. Aineistoista nousi esille erilaisia arvovalintoja, joiden pohjalta tulevat kaupungit muodostuvat: ekologinen ja monikulttuurinen kaupunki sisälsivät eettisiä ja moraalisia arvoja; rappion kaupunki arvottomuutta ja päämäärättömyyttä; suljettu kaupunki ja teemakaupunki puolustivat syrjiviä tavoitteita; ja niin edelleen. Aineistoissa ihannoitiin kaupunkien tietoista kehittämistä, kaupungin käyttäjien eli asukkaiden valikointia sekä tarkoituksellisen kaupunkimuodon luomista. Aineistojen symbolitaloudellinen tarkastelu antoi materiaalia päätutkimusongelmaan eli sen selvittämiseen, miten mielikuva kaupunkiympäristöstä muodostuu. Tutkimuksen antina on kaupunkimielikuvan muodostumiseen vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen, kun lähtökohtana on oletus siitä, että yksilö havaitsee, tulkitsee ja ymmärtää kaupunkiympäristössä sijaitsevia merkkejä paitsi yksilöllisten myös kulttuuristen linssien lävitse. Yksilöllisiä tekijöitä ovat intressit, emootiot ja rationaalisuudet sekä yksilöllinen elämäntilanne, -kokemukset ja -historia. Yksilö ei ole vapaa kulttuurisista, sosiaalisista, ammatillisista tai muista sidoksistaan, vaan myös ne vaikuttavat tapoihin ymmärtää havaitsemaansa ja kokemaansa. Yksilön tapa tulkita kaupunkiympäristöään on merkityksellinen, sillä se ohjaa yksilöllisten valintojen tekemistä, yksilön sopeutumista kaupunkiyhteisössä toimimiseen sekä kokemisen sisältöä. Tutkimus on monipuolistanut kaupungin symbolitalouden käsitettä. Symbolitalous ei ole pelkästään kaupallisen…

▼ Epävirallisia keinoja käyttävä naisten kansainvälinen siirtolaisuus on maailmanlaajuinen ja yhteiskunnallisesti merkittävä ilmiö. Samalla se on arkista todellisuutta, jossa ihmiset etsivät konkreettisia ratkaisuja globaaleihin ongelmiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tuoda siirtolaisnaisten puheenvuoroja aiheesta käytävään keskusteluun. Tutkimuksen selkärangan muodostavat haastattelut 26 siirtolaisnaisen kanssa Meksikon pääkaupungissa Mexicossa sijaitsevalla keskussiirtolaisasemalla. Eri Latinalaisen Amerikan maista lähtöisin olevat naiset olivat pyrkineet laittomasti siirtolaisiksi Meksikoon tai Meksikon kautta Yhdysvaltoihin. He olivat epäonnistuneet yrityksessään ja odottivat karkotustaan. Lähestymistapani on syklinen. Lähden kirjoittajana liikkeelle globaalista siirtolaisuudesta laajana yhteiskunnallisena ilmiönä. Etenen tarkastelemaan konkreettista kokemusta epäonnistumisen hetkestä siirtolaisasemalla. Siirtolaisnaisten puheenvuoroja peilaan takaisin keskusteluun, teorioihin ja tutkimukseen. Keskiössä on naisten epävirallinen siirtolaisuus liikkeessä ja samalla kokemus pysähtymisestä, kiinnijäämisen hetkestä. Tätä hetkeä ei siirtolaisuuden tutkimuksessa ole juuri käsitelty. Puheenvuorojen kautta piirrän kuvaa myös viranomaistyön ja sosiaalisen työn asiakkuudesta ylikuormitetuissa siirtolaiskeskuksissa rikkaan ja köyhän maailman rajalla. Meksiko on juuri tällaisella rajalla ja sijaitsee mielenkiintoisella paikalla globaalin siirtolaisuuden näkökulmasta. Naisten haastatteluissa käytin apuna puolistrukturoitua teemahaastattelurunkoa. Aineiston analyysitapani heijasteli standpoint -teorian asetelmia, joissa keskeiseksi nostetaan arkipäivän toimija ja subjekti. Naisten puhe paikoitellen tuki aikaisempaa tutkimusta, mutta nousi myös haastamaan keskustelua aiheen ympärillä, kuten ajatusta naisista uhreina, 'laittomina' tai rikollisina. Naiset lähtivät hankkiakseen itselleen työtä ja haastoivat näin myös tutkimusta, jossa mies on esitetty siirtolaisuudessa ensisijaisena toimijana. Käytän ajatusta ahtaasta arjesta tilanteena, josta naiset pyrkivät eroon, kohti turvattua ja joustavampaa arkea. Siirtolaisuus näyttäytyi usein uhrautumisena perheen ja lasten tulevaisuuden puolesta. Samalla ero lapsista aiheutti syyllisyydentunteita. Naisten tukiverkostot siirtolaisuutta varten olivat vähäisiä. Siirtolaisasemalla olossa painottui vapauden menetyksen vaikeus, oman tilanteen hallitsemattomuus, yksilöllisyyden menetys ja loputon aika. Puheenvuoroista piirtyi esiin asiakirjojen puutteesta nouseva konflikti yksilön ja ympäröivän yhteiskunnan välillä, epäonnistumisen aiheuttama pettymys ja epätoivo, mutta samalla kovan kokemuksen synnyttämä voima. Suuri osa naisista ilmoitti yrittävänsä uudelleen. Työssä kansainvälisen siirtolaisuuden tutkimus ja teoriat, sosiaalityön tutkimus, naistutkimus ja Latinalaisen Amerikan tutkimus leikkaavat toisiaan. Käytän suullisina lähteinä myös haastatteluja siirtolaisaseman sosiaalisen työn tekijöiden kanssa.

▼ Abstract In my study of architecture, I have surveyed the interior of the apartment from the perspective of colouration, in Finland from 1948 to 1955. My study comprised traditionally considered high-cultured architecture — legitimate architecture — and architecture representing the everyday, which does not have the status of legitimate architecture. My research into this subject adopted a material based approach, with qualitative research methods and applied with a theory-guided content analysis. The periodicals Arkkitehti and Kaunis Koti formed the central content of my study, representing legitimate and popular architecture from the post-war reconstruction period. On the basis of this material, I compiled a depiction of the colouration of the home during the postwar reconstruction period. In addition, I studied the use of colours in legitimate and popular architecture during that period. There has been no previous systematic depiction of the interiors of the home in Finland. The presupposition of my study was that during the post-war reconstruction period, the colour preferences of architects and the general public neared. During the post-war reconstruction period, the attention of most architects was directed towards the living conditions and needs of the general public. The primary focus of architects was in housing. This was due to the large number of homeless people requiring housing after the war. From the basis of functionalism, the discourse on the social content of architecture created the foundation for building planning during the post-war reconstruction period. In the material examined in this study, colour was identified with happiness. Nature connected the Finnish people. Even in the urban setting, the experience of nature was considered important. The multihued greenery of the window shelf present in almost every living room was one display of "the living spirit" of nature brought into the urban apartment. During the post-war reconstruction period, colouration of interiors was not homogenous. The composition of the colouration, and the ways in which colour were used, changed according to the room type. The over-arching concept in the colouration of the rooms was that of a purposeful aesthetic. The changes were connected with the development phase of the room type, its contents, as well as the importance of the space in comparison to the entirety of spaces in the apartment. In addition to the colouration change between room types, some of the apartment furnishings and their colouration changed noticeably during the post-war reconstruction period. The importance of good taste was also emphasised in different ways in different room types. In the colouration of older, established room types issues of good taste were often raised, and the interior was constructed on the basis of critique of previous interior design colourations. In connection with newer room types, such as the kitchen and the children's room, a purposeful aesthetic was at the forefront and good taste was hardly talked about, since…